Kapeenniemi - päiväretkellä Koiviston koskimaisemissa

Kapeenniemi tuli yhtäkkiä mieleeni, kun mietin sunnuntai-iltapäivälle sopivaa retkikohdetta. Halusin sekä veden ääreen että nauttimaan alkusyksyn väreistä, eikä ollut hinkua kävellä erityisen pitkästi. Kun olin saanut äkkilähtötarjoukseen myöntävän vastauksen ystävältäni, keitin termospulloon teevedet ja pakkasin pärekoriin pienet retkieväät. Suunnaksi Äänekosken Koiviston kylä!

Kapeenniemi on Äänekosken kaupungin omistama virkistysalue. Kapeenkosken kanavan viereiseltä niemeltä löytyy useita polkuja ja taukopaikkoja sekä yksityinen matkailuyritys monenlaisine palveluineen. Aikaisemmin olin tarkastellut näitä maisemia enemmänkin vesiltä. Toisin sanoen, Kapeenkosken sulusta melontaretkellä Sumiaisista Jyväskylään sekä kokeillessani eräänä tammikuisena viikonloppuna Kapeenkosken laskemista koskikelkalla räpylät jalassa ja kuivapuvussa (oli muuten mahtavan hauskaa!). Kapeenniemen polut olivat kuitenkin jääneet tallustelematta.

Saavuttuamme parkkipaikalle tutkimme hetken alueen opastetaulun karttaa, vilkaisimme opasteviittoja (jotka vahvistivat lupaukseni siitä, että tänään kävelymatka olisi hyvin lyhyt) ja päätimme aloittaa Kapeenniemeen tutustumisen kiertämällä niemen pohjoispään kautta.

Astelimme aluksi kanavan vieritse Luijanharjun (Kapeenharju) opastetaululle, josta selvisi että ihan alussa näkemämme kivinen rinne oli Muinais-Päijänteen rantatörmää. Seurasimme polkua niemen kapeaan kärkeen.

Niemen kärjestä näkyy hienosti Pörrinsalmen silta. Suntti-opastetaulussa selitettiin sanallisesti Kaivantolampea ja sunttia, mutta ilman puhelimen karttasovellusta olisi Kaivantolammenkin sijainti jäänyt hämäräksi – vettä kun oli joka puolella. Se Kaivantolampi on maastokartan mukaan tästä niemenkärjestä katsottuna vasemmalla eli länsipuolella.

Niemen kärjestä palasimme Kapeenniemen itärannan polkua etelämmäksi ja pian vastaan tuli iso puinen risti eli Honkaristi. Honkaristi on pystytetty paikalle, jolla on tiettävästi ainakin jo 1400-luvulla ollut hengellisiä tilaisuuksia. Ristin edessä on nytkin maassa puupenkkejä kirkonmenoja varten. Retken jälkeisenä iltana sain sattumoisin kuulla, että paikalla on vihitty ainakin yksi hääpari – ja vieläpä talvella!

Honkaristin kohdalla polun varressa on katettu taukopaikka eväiden syöntiin, mutta myös jumppaohjeita polun tallaajille. Treenivinkkejä löytyy muualtakin polun varrelta.

Reitin toinen vanha nähtävyys on Ristinkivi, joka Honkaristin lailla on vain muutaman askeleen sivussa polulta. Itselleni tuli siitä mieleen myös ihan yksinkertaisesti hautakivi. Ristinkiven alkuperästä ei ole varmuutta, mutta tässä on saattanut olla muinoin kirkko tai muu jumalanpalveluspaikka. Tai sitten Ristinkivi on vanha rajamerkki. Ken tietää.

Ehdittyämme taukopaikalle Pytinkiin pilvet yltyivät tipauttelemaan sadepisaroita siihen malliin, että oli etsittävä suojaa. Pytingin aukion tulipaikalla varustettu taukokatos oli jo täynnä evästelevää väkeä, joten teimme äkkikäännöksen takaisin ja palasimme Honkaristin kupeessa olevalle sammalkattoiselle taukokatokselle, joka oli edelleen vapaana. Juuri meitä varten.

Joimme kaikessa rauhassa muutaman kupillisen teetä, söimme eväsleipiä, omenia ja keksejä. Kun sadekuuro oli mennyt ohitse, nousimme jatkamaan matkaa.

Laskeuduimme Pytingin taukopaikalta jyrkkiä, kapeita portaita alas veden ääreen maisemia ihailemaan.

Kuinka kaunista! Tutkailin virtaa ja mietin, mistä kohtaa voisi mennä kajakilla…

Kapusimme sitten takaisin ylös ja kävelimme polkuaeteenpäin, kunnes pysähdyimme napostelemaan mustikoita polun vierestä. Keräsin vielä kuksani täyteen marjoja myös kotiin vietäväksi, aamupuuroa varten. Kohta käännyimme vasemmalle Repen polulle, joka on nimetty sanoittajalegenda Reino ”Repe” Helismaan mukaan. Helismaa vietti kesiä seudulla äitinsä kotipaikassa Koiviston kylällä ja hänelle olivat nämäkin maisemat tuttuja. Onpa täältä päin ammennettu jotain myös hänen sanoituksiinsa.

Ylempänä kulkevaa Repen polkua olikin helpompi kävellä kuin ihan virran partaalla kulkevaa, varovaisesti kuljettavaa kalastajien kapoista väylää, jolle vähän väliä laskeutui jyrkkiä rappusia.

Vastaan tuli yllättäen uututtaan hohtava esteetön reitti (130 m), jota myöten maisemista pääsee nauttimaan helposti ja turvallisesti myös lastenrattaita työnnellen, pyörätuolilla tai muita apuvälineitä käyttäen. Esteetön osa tunnetaan myös nimellä maalaituri. Näkeehän siitä kivasti vesille.

Repen polku päättyi aikanaan ja saimme itse Repestä täällä lisää. Kapeenniemell ä on peräti kolme laavua, joista yksi löytyy täältä Laanista.

Matkamme eteni ja vastaan tuli riukuaita, jolta polkumme kääntyi takaisin lähtöpaikan suuntaan. Riukuita rajaa Kapeenniemen eteläisessä päässä olevan, Kapeenkosken yrityksen alueen käytössä olevan alueen selkeästi. Yrityksen alueella järjestetään usein yksityistilaisuuksia, joten aita antaa niille omaa rauhaa. Avointen ovien aikaan yrityksen käytössä olevaan Kapeenniemen eteläkärkeen ja esimerkiksi siellä sijaitsevaan vanhaan myllyynkin pääsee tutustumaan.

Harjupolku kulkee tietenkin ylhäällä harjun laella. Pidimme kulkeissamme taas mustikkataukoja ja kuuntelimme samalla alhaalta kantautuvaa virtaavan veden ohinaa. Harjulta avautui myös näkymä hienoon suppaan.

Polulla sai vaihteeksi katsoa tarkemmin jalkoihinsa, kun laskeuduimme harjulta kivien peittämää Päijänteen muinaisrantarinnettä alas lähtöpaikkaamme. Huokasimme kumpikin, että kylläpä oli kiva retki ja hieno paikka!

Missä Kapeenniemi?

• Kapeenniemen virkistysalueen osoite: Kapeenkoskentie 67, Äänekoivisto.
• Kapeenkoskelle on selkeät opasteet tieltä 69 (Hirvaskangas-Konnevesi-Rautalampi).
• Pysäköintialue on selkeästi merkitty ja löytyy pian tien ylitettyä Kapeenkosken kanavan, tien oikealta puolelta.
• Kapeenniemen kartta

Parasta retkellä

• Kosket ja veden kohina
• Alkusyksyn kaunis luonto harjumaisemassa
• Mustikat

Muuta Koiviston kylällä: Koiviston luontopolku