Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: kuulas aamu

Kerran kesässä, tai alkusyksystä viimeistään, käyn kävelemässä varovasti astellen Viitaniemen palstaviljelmien halki. Huolella hoidettujen palstojen keskellä saa nauttia väreistä ja tuoksuista. Minttu on levinnyt laajalle alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan, kesäkurpitsat venyneet huimiin mittoihin, kukkaset rehottavat vielä, kun ensimmäinen halla ei ole puraissut.
Siirryn viherpalstoilta Kortepohjan ja Viitaniemen väliselle kävelytielle, jolla ei ole nimeä. Vähäpätöinen väylä siis? Maaginen valo tekee arkisesta tienpätkästä epätodellisen. Miksi muuten nimiä annetaan lähinnä moottoriajoneuvojen käyttämille väylille ja vain harvoin puhtaasti kävelijöiden ja polkupyöräilijöiden kulkuväylille?
Kun nousen ylös Kisakatua, iskee vastaan vielä huimempi valoilmiö, kun aamuaurinko siilautuu Aatoksenkadun kulmassa olevan puiston puiden lävitse. Mikä kaunis aamu!
Poikkean Sepänaukion kirpputorille, minne ensimmäiset myyjät ovat jo levittäneet tavaransa ja miltei pysähdyn aamiaiselle, mutta en halua menettää kaikkein kirkkainta aamun valoa ja värejä. Kapuan Harjulle vain laskeutuakseni alas Neron portaita. Vielä täälläkin kukat kukkivat.
Kierrän kaupunginkirkon, leikkaan Kirkkopuiston halki teatterille ja nautin hiljaisista, tyhjistä kaduista. Surullisesti paketoidun Valtiontalon alapuolinen tontti on autio; tähän ei tullut konserttitaloa, eikä tähän jätetty funkistyylistä Reimaria. Ah, mikä parkkipaikka.
Jyväskylän kaupunginteatterin sivuseinään heijastuu hauska varjo. Vaahterat ilmaisevat jo hienovaraisesti että on syksyn aika. Kilpisenkadun alapäästä nousen kävelysillalle ja ylitän ratapihan. En voi olla käymättä Jyväsjärven rannassa.
Kävelen hitaasti matkustajalaivojen laiturille, missä Suometar-alus vielä nukkuu. Olisi aivan huikaisevan hieno aamu olla vesillä. Puuttuu vain oma kulkupeli.
Sataman kahvila on onneksi auki vielä syyskuussa, aamukahdeksasta alkaen. En kuitenkaan halua jäädä kahvilan terassille, koska en halua kuunnella musiikkia ulkoilmassa. Ostan pahvimukillisen teetä mukaan ja etsin hiljaisemman ympäristön rannan kävelyväylän varrelta.
Nautin aamuteeni katselemalla tyyntä Jyväsjärveä, parkissa olevia laivoja, sinitaivasta, aamukävelijöitä ja hölkkääjiä. Rauhoittavaa.
Täytyy myöntää, että Suuri kompassi on muuttunut ihan ehokseen saatuaan tänä vuonna valkoisen maalikerroksen pintaansa. Markku Hakurin tekemän taideteoksen pinta oli hyvin pitkään tosi kulahtaneen näköinen ja toi mieleen lähinnä DDR-arkkitehtuurin, mutta nyt taideteos on ihan eri näköinen. En vieläkään voi sanoa pitäväni siitä, mutta nyt tämä "temppeli" on selvästi tyylikkäämpi. Sinisen taivaan ja puhtaan valkoisen yhdistelmä saa ajattelemaan Kreikkaa.
Jatkan matkaa pitkin rantaraittia leppoisaa tahtia. Ei tehnyt yhtään mieli tehdä reipasta tahtia vaativaa kävelytestiä, vaikka sellaisenkin voisi helposti satamakahvilan ja Hotelli Alban välissä suorittaa, selvittääkseen kuntonsa. Joskus toiste; tällaisista aamuista on nautittava ilman mitään kiirettä. Jäähyväiset kesälle, tervetuloa syksy!

Kommentit

  1. Ihanat muistot kesästä,mutta kyllä syksykin on tervetullut. Kauniita syysaamuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on aina hieno, mutta kieltämättä tänään hieman hytisytti... Pitää muistaa alkaa pukeutua lämpimästi!

      Poista
  2. voi miten ihanaa oli taas törmätä kuviesi joukuoossa entiseen pyörätieheni. miten useasti sitä ajoinkaan kortepohjassa asuessani. kiitos, ilta taas pelastettu!! kun en jaksanut tourujoelle...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva