Bristol: Gromit on irti - osa 2

Tänään alkaa kunnolla suuri kävelyhuviretki, leppoisasti maan pinnalla - toisin kuin Wallacen ja Gromitin luojan Nick Parkin A Grand Day Out -animaatiossa, missä kekseliäs parivaljakko seikkaili omatekoisella raketilla kuuhun saakka juustoa hakemaan. Suunnistan Bristolissa eteenpäin ainoastaan Gromit-kartan avulla (joka ei ole aivan tarkka) ja tarkoitukseni on kohdata mahdollisimman monta kahdeksastakymmenestä erilaisesta Gromitista.

Ensimmäisen Gromitin moikkaan ennen aamiaista kirkon pielessä, toinen löytyy Avon-joen partaalta. Sinipukuisen Gromitin takana on Wallacen keksijäkollega, veivattavan radion keksijä Trevor Baylis - What a Wind-Up. Kun tutkin koirahahmoa, tulee eteeni muistutus siitä, miksi olen Gromit Unleashed -reitillä. Siitä saakka, kun näin ensimmäisen Wallace ja Gromit-animaationi Väärät housut (The Wrong Trousers), olen ollut kaverusten lumoissa.

Ylitän Avon-joen ja saavun Castle Parkiin, jossa sijainneen linnan raunioiden naapurissa, puiden suojissa, piilottelee mm. lastenkirjailijana ja kuvittajana tunnetun Hannah Cummingin mahtava Collarful. Erilaisia hahmoja riittää siinä tutkittavaksi, joulupukista alkaen, joten tässä menee tovi!

Läheisen hotellin sisätiloista löytyy lukemattomilla Beano-sarjakuvalehden hahmoilla päällystetty Gromit (ensimmäinen jota ympäröivät suojanarut) ja hotellin kahvilassa on Gromit-kulkijoille tarjous taukoeväästä. Hyväntekeväisyyskampanja lastensairaalan hyväksi on vallannut myös House of Fraser-tavaratalon ikkunat; Gromit on irti kaikkialla! Jossain täällä, Cabot Circusin ostoskeskuksessa, pitäisi olla myös seuraavien Gromitien.

Simon Tofieldin The Doodles on jälleen Gromit, jonka piirroshahmojen parissa vierähtäisi vaikka kuinka kauan aikaa. Tofield tunnetaan mainiosta Simon's Cat-sarjakuvastaan. Doodlesin ympäri on kuljettava hitaasti. Ja monta kertaa.

Ylempänä, tietenkin elokuvateatterin aulassa, päivystää Pixarin jättikuplapäinen avaruuskoira Gromit Lightyear, jonka on signeerannut itse John Lasseter. Jätän hetkeksi ostoskeskuskäytävät ja lähden käyskentelemään ulkoilmassa.

Kun otan sivuaskelia läheisillä kaduilla, tulee Surrey Streetillä vastaan juuri syntymässä oleva hauska  taideteos. Seuraan hetken Dicyn työskentelyä; hän on maalaamassa eloa kermanväriseen seinään. Teos tulee kuulemma olemaan vain pohjakerroksen korkuinen. Ei mutta minunhan piti keskittyä Gromit-reittiin eikä muuhun katutaiteeseen!

Bristolissa olisi ihan rapsakasti muutakin ulkoilmakulttuuria, mutta on syytä palata takaisin päivän ykkösohjelmaan... Harvey Nicholsilla majaileva psykedeelinen Grosmos ei säväytä, suihkulähteen vieressä tapittaa muotisuunnittelija Sir Paul Smithin Lancelot. Sinisävyisen Malagon (Dan Collings) luona toistuu sama poseerausnäytelmä kuin useimpien ulko-Gromitien: isä tai äiti ikuistaa lapset veistoksen edessä. Joko yhdellä tai kahdella kameralla, parhaimmillaan myös iPadilla. Ja/tai digivideokameralla.

The Galleries-ostoskeskuksen valoisassa tilassa irvistää lempeästi Gromitasaurus (Huncan Daskell), jonka edessä suorastaan sulan. Ken voi tätä koiralohikäärmettä vastustaa? Ennakoin jo, että tässä on yksi suosikeistani!

Seuraavaa Gromitia lähden etsimään ylempää; kapuan Joulurappusiksi (Christmas Steps) nimettyä kujaa ylös ja pienen hakemisen jälkeen löydän Gromit Unleashed-kampanjan puodin, josta bongaan palkitun kuvittaja Sir Quentin Blaken Gizmo-Gromitin ja saan reitin Gromit-passiin ensimmäisen koholeiman. Ja koska ollaan Britanniassa, on puodissa myynnissä vain vaatimaton määrä fanituotteita, lähinnä postikortteja.

Yötaivaisen planetaarinen Canis Major löytyy ravintolan sisäpihalta, musikaalisesti somistettu Bumble Boogie Colston Hallin aulasta. Mokaan tässä raskaasti, sillä en äkkää Gromitin juurella olevaa nappia, josta Jools Hollandin sävellyksen saisi raikaamaan, vaan luulen että hänen musiikkinsa on vain Gromitin nuottikoristeissa ja tarkoitettu tosi sävelkorvaisille. Sävelmä jää siis kuulematta, mutta en ole ainoa...

Stanfordin matkakirjallisuuteen erikoistuneen kirjakaupan Nezahualcoyotl (Joseph Dunmore) kunnioittaa samannimistä esikuvaansa, joka oli paitsi runoilija, filosofi ja arkkitehti, myös Texcocon kaupunkivaltion hallitsija Meksikonlahdella 1429-72. Aina oppii! Vuoriston ja tulivuorten ympäröimä alue oli esikolumbiaanisten sivilisaatioiden keskus, siitä sykäys huiman värikkäälle koristelulle.

Astun kirjapuodista takaisin ulos ja käyn moikkaamassa St. Nicholasin kauppahallin kullanväristä Gromitia, harlekiinimaista Caroselloa, elvistelevää The Kingiä otsakiehkuroineen. Queen Squaren keskelle sijoitettu punavalkoinen Bark at Ee vaatisi bristolilaisen puheenparren tuntemusta. Sanataidetta kerrakseen. Arvauskykyni riittää muutaman sanan tulkintaan. Brizzle!

Groscar on pukeutunut hienosti smokkiin, mutta Aardman Animations-studion Peter Lordin Salty Sea Dog on rennommissa piraattivetimissä. Ja tatuointeja piisaa... niiden kohteina ovat niin Fluffles (Paakarin painajainen-elokuvasta), äitimuori kuin Wallace.

Hero-Gromit on aidossa sankariasussa, mutta (lähes valitettavasti) sen takana oleva seinämaalaus on niin huippu, että se nappaa kaiken huomioni. Wallace ja Gromit teineinä ;) Seuraavaksi tapaan Aquariumissa Fish Tales-Gromitin ja ehdin juuri ja juuri sisälle tiedekeskuksen aulaan Steam Dogia tervehtimään. Millennium-aukion Astro Dog on avaruuskypärineen sukua Gromit Lightyearille. Brunel Milen varrelta löytyvä Gromit-O-Matic on selittävinään koirasankarin mekaniikkaa.

Olisihan se pitänyt arvata, että Jack viittaa tietysti Iso-Britannian Union Jackiin. Olisiko tämä siis Yhdistyneet Koirakunnat -valtion symboli?

Bristolin pääkirjastossa suuntaan luontaisesti lastenosastolle, josta löytyy paitsi hieno The Book Trove-lukulaiva, myös kirjaston Gromitin kotipaikka. The Grommalo-Gromitissa  on jotain tuttua? Niinpä, koska saksalainen Axel Scheffler on kuvittanut myös The Gruffalo-lastenkirjat.

Käyn etsimässä Joanna Lumleyn Gromitia College Greeniltä, mutta se on vauriokorjauksessa. Alkaa kelpo ylämäki ja saavun sulkeutuneille oville; museo ja galleria ovat kiinni, Gromitit sisätiloissa. Uusi yritys siis huomenna. Onneksi läheltä, lisäkapuamisen jälkeen, löytyy haarniskoitu Sir Gromit of Bristol. Joskin se näyttää aavistuksen pelokkaalta!

Taiteellista Vincent van Gromitia pääsee kurkistamaan pyöreistä peileistä (ja varovasti reunoille kavuten myös lähempää). Punapartaisen Vincentin nutusta ja jaloista löytyy mm. auringonkukkia, mutta hieman surkealle ilmeelle on syynsä: poloisen toinen korva on siteen peitossa. Vincent hakkaa sympaattisuudessa ylenpalttisesti kultamosaiikeilla peitetyn, kylmäsilmäisen Golden Gromitin.

Päivä ei kuitenkaan ole vielä ohi. Kartta lupaa että saan kävellä sen ulkopuolelle ennen kuin löydän Dog Rosen jostain Whitelades Roadin varresta. Tuleepa ainakin oltua tarkkaavainen, kun en tiedä mistä paikka oikeasti saattaa tulla vastaan. Tyndalen baptistikirkon edessä lopulta tärppää ja kävely on ollut sen väärti, sen verran soma tämä ruusujen valtaama, puhtoisen valkoinen Gromit on. Taiteilija on kasveihin erikoistunut Ros Franklin. Entä sitten? Joko luovuttaisin tältä päivältä? Jospa vielä yksi tai kaksi Gromitia, kun täällä päin kaupunkia olen...

Taaperran Gromit-karttani luoteisosaan, Cliftoniin, mistä pitäisi löytymän kaksi sen kulman kauimmaisista teoksista. Matkaa keskustasta tänne on jonkin verran ja Redgrage-teatterin edusta on muista veistosbongaajista autio, kunnes keltainen avoauto pyyhältää paikalle. Kiireinen pariskunta pomppaa autosta, rouva nappaa herrasta kuvan Sugar Plumin edessä. Kun totean että olen liikkeellä jalkaisin, tokaisee rouva ystävällisesti että "viimeksi" he olivat kuulemma liikkeellä fillareilla, mutta tämä on niin kaukana... Hopsis, takaisin autoon ja he kiitävät taas eteenpäin.

Voi hyvä rouva, tietäisitpä! Kartan Gromit numero 51 on merkitty karttaan Clifton Downin varteen, mutta eipä siellä mitään näy. Olisiko sittenkin pitänyt ladata kännykkään paikannusavuksi Detect-O-Matic?  Kysyn ohikulkevalta rouvalta, missä mahtaa olla Bristolin eläintarha ja hän neuvoo tien; pian olen taas kartan ulkopuolella ja vain toivon parasta. Onneksi sitkeys palkitaan ja ohjeiden avulla eläintarhan portti löytyy - ja sen edestä todella hieno A Mandrill's Best Friend (Vivi Cuevas). Erittäin eläimellistä menoa! Eläintarha on jo kiinni, jalkani kitisevät jo hieman ja katson bussipysäkin infotaulua. Kolmen minuutin päästä bussiin vai kävellen takaisin keskustaan? Huiskis vaan, lähden sittenkin takaisin moottorikyydissä. Vain pienen nolotuksen kera.

Bristolin keskustaan palattuani en kuitenkaan malta olla tekemättä ihan pikkuista kävelymutkaa. Yksi vielä! Lähellä rautatieasemaa kohtaan päivän viimeisen Gromitin, joka muistuttaa, niinpä, Wallacen ja Gromitin avaruusalusta Suuri huviretki-animaatioelokuvassa. Gromit on tosin saanut Andy O'Rourken käsissä melko kylmältä kalskahtavan katseen, ikään kuin tästä olisi huvi kaukana...

Vaan huvia tämä oikeasti on ollut; loppuhuipennuksena Gromitin selästä löytyy pyöreä ilonpilkahdus ja virnistän takaisin. Mikä päivä! Tämä oli todellakin A Grand Day Out. Kiitos, Wallace ja Gromit!

Bristol: Gromit on irti, osa 1