Siirry pääsisältöön

Bristol: Gromit on irti - osa 2

Tänään alkaa kunnolla suuri kävelyhuviretki, leppoisasti maan pinnalla - toisin kuin Wallacen ja Gromitin luojan Nick Parkin A Grand Day Out -animaatiossa, missä kekseliäs parivaljakko seikkaili omatekoisella raketilla kuuhun saakka juustoa hakemaan. Suunnistan Bristolissa eteenpäin ainoastaan Gromit-kartan avulla (joka ei ole aivan tarkka) ja tarkoitukseni on kohdata mahdollisimman monta kahdeksastakymmenestä erilaisesta Gromitista.
Ensimmäisen Gromitin moikkaan ennen aamiaista kirkon pielessä, toinen löytyy Avon-joen partaalta. Sinipukuisen Gromitin takana on Wallacen keksijäkollega, veivattavan radion keksijä Trevor Baylis - What a Wind-Up. Kun tutkin koirahahmoa, tulee eteeni muistutus siitä, miksi olen Gromit Unleashed -reitillä. Siitä saakka, kun näin ensimmäisen Wallace ja Gromit-animaationi Väärät housut (The Wrong Trousers), olen ollut kaverusten lumoissa.
Ylitän Avon-joen ja saavun Castle Parkiin, jossa sijainneen linnan raunioiden naapurissa, puiden suojissa, piilottelee mm. lastenkirjailijana ja kuvittajana tunnetun Hannah Cummingin mahtava Collarful. Erilaisia hahmoja riittää siinä tutkittavaksi, joulupukista alkaen, joten tässä menee tovi!
Läheisen hotellin sisätiloista löytyy lukemattomilla Beano-sarjakuvalehden hahmoilla päällystetty Gromit (ensimmäinen jota ympäröivät suojanarut) ja hotellin kahvilassa on Gromit-kulkijoille tarjous taukoeväästä. Hyväntekeväisyyskampanja lastensairaalan hyväksi on vallannut myös House of Fraser-tavaratalon ikkunat; Gromit on irti kaikkialla! Jossain täällä, Cabot Circusin ostoskeskuksessa, pitäisi olla myös seuraavien Gromitien.
Simon Tofieldin The Doodles on jälleen Gromit, jonka piirroshahmojen parissa vierähtäisi vaikka kuinka kauan aikaa. Tofield tunnetaan mainiosta Simon's Cat-sarjakuvastaan. Doodlesin ympäri on kuljettava hitaasti. Ja monta kertaa.
Ylempänä, tietenkin elokuvateatterin aulassa, päivystää Pixarin jättikuplapäinen avaruuskoira Gromit Lightyear, jonka on signeerannut itse John Lasseter. Jätän hetkeksi ostoskeskuskäytävät ja lähden käyskentelemään ulkoilmassa.
Kun otan sivuaskelia läheisillä kaduilla, tulee Surrey Streetillä vastaan juuri syntymässä oleva hauska  taideteos. Seuraan hetken Dicyn työskentelyä; hän on maalaamassa eloa kermanväriseen seinään. Teos tulee kuulemma olemaan vain pohjakerroksen korkuinen. Ei mutta minunhan piti keskittyä Gromit-reittiin eikä muuhun katutaiteeseen!
Bristolissa olisi ihan rapsakasti muutakin ulkoilmakulttuuria, mutta on syytä palata takaisin päivän ykkösohjelmaan... Harvey Nicholsilla majaileva psykedeelinen Grosmos ei säväytä, suihkulähteen vieressä tapittaa muotisuunnittelija Sir Paul Smithin Lancelot. Sinisävyisen Malagon (Dan Collings) luona toistuu sama poseerausnäytelmä kuin useimpien ulko-Gromitien: isä tai äiti ikuistaa lapset veistoksen edessä. Joko yhdellä tai kahdella kameralla, parhaimmillaan myös iPadilla. Ja/tai digivideokameralla.
The Galleries-ostoskeskuksen valoisassa tilassa irvistää lempeästi Gromitasaurus (Huncan Daskell), jonka edessä suorastaan sulan. Ken voi tätä koiralohikäärmettä vastustaa? Ennakoin jo, että tässä on yksi suosikeistani!
Seuraavaa Gromitia lähden etsimään ylempää; kapuan Joulurappusiksi (Christmas Steps) nimettyä kujaa ylös ja pienen hakemisen jälkeen löydän Gromit Unleashed-kampanjan puodin, josta bongaan palkitun kuvittaja Sir Quentin Blaken Gizmo-Gromitin ja saan reitin Gromit-passiin ensimmäisen koholeiman. Ja koska ollaan Britanniassa, on puodissa myynnissä vain vaatimaton määrä fanituotteita, lähinnä postikortteja.
Yötaivaisen planetaarinen Canis Major löytyy ravintolan sisäpihalta, musikaalisesti somistettu Bumble Boogie Colston Hallin aulasta. Mokaan tässä raskaasti, sillä en äkkää Gromitin juurella olevaa nappia, josta Jools Hollandin sävellyksen saisi raikaamaan, vaan luulen että hänen musiikkinsa on vain Gromitin nuottikoristeissa ja tarkoitettu tosi sävelkorvaisille. Sävelmä jää siis kuulematta, mutta en ole ainoa...
Stanfordin matkakirjallisuuteen erikoistuneen kirjakaupan Nezahualcoyotl (Joseph Dunmore) kunnioittaa samannimistä esikuvaansa, joka oli paitsi runoilija, filosofi ja arkkitehti, myös Texcocon kaupunkivaltion hallitsija Meksikonlahdella 1429-72. Aina oppii! Vuoriston ja tulivuorten ympäröimä alue oli esikolumbiaanisten sivilisaatioiden keskus, siitä sykäys huiman värikkäälle koristelulle.
Astun kirjapuodista takaisin ulos ja käyn moikkaamassa St. Nicholasin kauppahallin kullanväristä Gromitia, harlekiinimaista Caroselloa, elvistelevää The Kingiä otsakiehkuroineen. Queen Squaren keskelle sijoitettu punavalkoinen Bark at Ee vaatisi bristolilaisen puheenparren tuntemusta. Sanataidetta kerrakseen. Arvauskykyni riittää muutaman sanan tulkintaan. Brizzle!
Groscar on pukeutunut hienosti smokkiin, mutta Aardman Animations-studion Peter Lordin Salty Sea Dog on rennommissa piraattivetimissä. Ja tatuointeja piisaa... niiden kohteina ovat niin Fluffles (Paakarin painajainen-elokuvasta), äitimuori kuin Wallace.
Hero-Gromit on aidossa sankariasussa, mutta (lähes valitettavasti) sen takana oleva seinämaalaus on niin huippu, että se nappaa kaiken huomioni. Wallace ja Gromit teineinä ;) Seuraavaksi tapaan Aquariumissa Fish Tales-Gromitin ja ehdin juuri ja juuri sisälle tiedekeskuksen aulaan Steam Dogia tervehtimään. Millennium-aukion Astro Dog on avaruuskypärineen sukua Gromit Lightyearille. Brunel Milen varrelta löytyvä Gromit-O-Matic on selittävinään koirasankarin mekaniikkaa.
Olisihan se pitänyt arvata, että Jack viittaa tietysti Iso-Britannian Union Jackiin. Olisiko tämä siis Yhdistyneet Koirakunnat -valtion symboli?
Bristolin pääkirjastossa suuntaan luontaisesti lastenosastolle, josta löytyy paitsi hieno The Book Trove-lukulaiva, myös kirjaston Gromitin kotipaikka. The Grommalo-Gromitissa  on jotain tuttua? Niinpä, koska saksalainen Axel Scheffler on kuvittanut myös The Gruffalo-lastenkirjat.
Käyn etsimässä Joanna Lumleyn Gromitia College Greeniltä, mutta se on vauriokorjauksessa. Alkaa kelpo ylämäki ja saavun sulkeutuneille oville; museo ja galleria ovat kiinni, Gromitit sisätiloissa. Uusi yritys siis huomenna. Onneksi läheltä, lisäkapuamisen jälkeen, löytyy haarniskoitu Sir Gromit of Bristol. Joskin se näyttää aavistuksen pelokkaalta!
Taiteellista Vincent van Gromitia pääsee kurkistamaan pyöreistä peileistä (ja varovasti reunoille kavuten myös lähempää). Punapartaisen Vincentin nutusta ja jaloista löytyy mm. auringonkukkia, mutta hieman surkealle ilmeelle on syynsä: poloisen toinen korva on siteen peitossa. Vincent hakkaa sympaattisuudessa ylenpalttisesti kultamosaiikeilla peitetyn, kylmäsilmäisen Golden Gromitin.
Päivä ei kuitenkaan ole vielä ohi. Kartta lupaa että saan kävellä sen ulkopuolelle ennen kuin löydän Dog Rosen jostain Whitelades Roadin varresta. Tuleepa ainakin oltua tarkkaavainen, kun en tiedä mistä paikka oikeasti saattaa tulla vastaan. Tyndalen baptistikirkon edessä lopulta tärppää ja kävely on ollut sen väärti, sen verran soma tämä ruusujen valtaama, puhtoisen valkoinen Gromit on. Taiteilija on kasveihin erikoistunut Ros Franklin. Entä sitten? Joko luovuttaisin tältä päivältä? Jospa vielä yksi tai kaksi Gromitia, kun täällä päin kaupunkia olen...
Taaperran Gromit-karttani luoteisosaan, Cliftoniin, mistä pitäisi löytymän kaksi sen kulman kauimmaisista teoksista. Matkaa keskustasta tänne on jonkin verran ja Redgrage-teatterin edusta on muista veistosbongaajista autio, kunnes keltainen avoauto pyyhältää paikalle. Kiireinen pariskunta pomppaa autosta, rouva nappaa herrasta kuvan Sugar Plumin edessä. Kun totean että olen liikkeellä jalkaisin, tokaisee rouva ystävällisesti että "viimeksi" he olivat kuulemma liikkeellä fillareilla, mutta tämä on niin kaukana... Hopsis, takaisin autoon ja he kiitävät taas eteenpäin.
Voi hyvä rouva, tietäisitpä! Kartan Gromit numero 51 on merkitty karttaan Clifton Downin varteen, mutta eipä siellä mitään näy. Olisiko sittenkin pitänyt ladata kännykkään paikannusavuksi Detect-O-Matic?  Kysyn ohikulkevalta rouvalta, missä mahtaa olla Bristolin eläintarha ja hän neuvoo tien; pian olen taas kartan ulkopuolella ja vain toivon parasta. Onneksi sitkeys palkitaan ja ohjeiden avulla eläintarhan portti löytyy - ja sen edestä todella hieno A Mandrill's Best Friend (Vivi Cuevas). Erittäin eläimellistä menoa! Eläintarha on jo kiinni, jalkani kitisevät jo hieman ja katson bussipysäkin infotaulua. Kolmen minuutin päästä bussiin vai kävellen takaisin keskustaan? Huiskis vaan, lähden sittenkin takaisin moottorikyydissä. Vain pienen nolotuksen kera.
Bristolin keskustaan palattuani en kuitenkaan malta olla tekemättä ihan pikkuista kävelymutkaa. Yksi vielä! Lähellä rautatieasemaa kohtaan päivän viimeisen Gromitin, joka muistuttaa, niinpä, Wallacen ja Gromitin avaruusalusta Suuri huviretki-animaatioelokuvassa. Gromit on tosin saanut Andy O'Rourken käsissä melko kylmältä kalskahtavan katseen, ikään kuin tästä olisi huvi kaukana...
Vaan huvia tämä oikeasti on ollut; loppuhuipennuksena Gromitin selästä löytyy pyöreä ilonpilkahdus ja virnistän takaisin. Mikä päivä! Tämä oli todellakin A Grand Day Out. Kiitos, Wallace ja Gromit!

Bristol: Gromit on irti, osa 1

Kommentit

  1. Huvittavaa katseltavaa, lemppareitani olivat Gromit Lightyear, Gromitasaurus, Sir Gromit of Bristol, Vincent van Gromit ja ehdottomasti myös tuo viimeinen! Mahtava tempaus! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan huippu! On tosi vaikeaa valita omaa suosikkia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la