Siirry pääsisältöön

Kesän 2013 hauskuuksia

Hurmioitunut-blogin hietzu heitti kiertohaasteen: 10 kivaa ja 10 huonoa asiaa menneeltä kesältä. Kun ajattelen kesää, nousevat väistämättä päällimmäisiksi positiiviset asiat. Tässä on pieni ja sekalainen otos, ei erityisessä järjestyksessä. Kivoja voisin luetella vaikka kuinka pitkään.
1. Kesäloma. Koska arki on melko aikataulutettua, arvostan loma-aikaa jolloin kellolla (parhaimmillaan myöskään kalenterilla) ei ole niin merkitystä.
2. Gromit Unleashed. Olen ollut Wallace & Gromit-fani pitkään. Heti kun kuulin että Bristolissa tulee olemaan kymmeniä eri tavoin taiteiltuja Gromiteja katukuvassa, tiesin että tahdon paikan päälle Gromit-kävelylle.  Kannatti ehdottomasti! Suomessa olen nähnyt vastaavanlaista vain Turussa kulttuuripääkaupunkivuonna (eri taiteilijoiden koristamat hyljeteokset kaupungilla).  Gromit-teosten avulla kerätään rahaa Bristolin lastensairaalalle. Mitähän hankkeita Helsingissä voisi keksiä lastensairaalan hyväksi?
3. Aamuhetket järven rannalla. Aina iso ilo.
4. Veneretki merelle. Falmouth, Cornwall. Meri oli tyyni ja olin samalla hieman kateellinen rantaviivaa kallioiden alla seuranneille melojaseurueille, vaikka heidän kajakkinsa olivatkin hassua mallia.

5. Ihmiset. Läheisten ihmisten kanssa vietetty aika.

6. Sumiainen. Kuppi teetä ja piirakkaa, jäätelö, reilu annos rupattelua, ihanat kahvila Korppu, Sumiaisraitti ja Sumiaisten leirintäalue Kuokanniemen kauniilla kannaksella. 
7. Metsäretket. Lyhyet ja pidemmät, päiväretket tai yön yli. Metsässä on hyvä olla.

8. Mökkielämä. Takkatuli, lukutuokiot, autuas saunominen, kesän lopussa myös revontulet tähtitaivaalla.
9. Melonta.  Erityisesti illalla, satumaisen kauniilla ja levollisella Keiteleellä.
10. Patvinsuo. Mitä kauneimmat suomaisemat, tupasvillain hempeä huojunta vienossa tuulessa.

Huomaan että olen viihtynyt erityisesti veden äärellä.

Mistä en pitänyt menneenä kesänä? Riittäkööt seuraavat:
1. Aikapula. Olisi niin paljon kivoja asioita, mutta ei voi tehdä kuin yhtä kerrallaan eikä voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan! Jouduin mm. lyhentämään alkukesän vaellusta töiden takia ja yksi suunniteltu pidempi melontaretki siirtyi taas vuoden päähän...
2. Roskat luonnossa. Metsäretkien taukopaikoilla harmistuin kulkijoiden luontoon jättämistä roskista ja sotkuista. Kukin kantakoon roskansa pois ja jättäköön taukopaikan siistiksi seuraaville.
3. Taideteosten vahingoittaminen. Bristolissa harmitti jo ajatus siitä, että jotkut ääliöt vahingoittivat välillä upeita Gromit-teoksia tahallaan. Lisäksi jotkut ajattelemattomat aikuiset eivät välittäneet siitä, että taideteosten päällä kiipeily oli kielletty, niinpä isompien/pienempien kiipeily aiheutti teoksille myös vahinkoa. Osa Gromiteista joutui näistä syistä korjattavaksi välillä, joten monelta jäi näitä teoksia näkemättä. Nimim. Yksi monien puolesta.

Haaste lähtee seuraavaksi futiksen maailmaan, Maalipotku-blogiin sekä kädentaitajalle,  Design Inkamarian blogiin.

Kommentit

  1. Ihania kuvia! Luonto on tosiaan ollut tärkeä elementti minullekin kesällä. Melomaan olen päässyt kerran elämässäni ja se oli hauskaa, pitäisi joskus rohkaistua uudelleen.
    Roskat - niinpä, jos jaksaa tuoda roskaa mukanaan niin pitäisi sitä sitten jaksaa viedä ne myös mukanaan poiskin.
    Ja taideteosten tuhoajille heristän nyrkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kesänä sitten melomaan toisen kerran! Mukavin tapa liikkua vesillä.

      Poista
  2. Aika monta samaa asiaa löytyisi minunkin 10 kivaa-listaltani. Ei siis ihme että vierailen usein tässä blogissa. (ps. kivaa on myös aamulla melominen)

    VastaaPoista
  3. No, sinun blogisi välittää ihan huikeasti upeita luontoelämyksiä! Kateeksi käy välillä ;)

    Jos olisin aamuvirkumpi, nauttisin takuulla useammin aamumelonnoista. Useimmiten häikäistytän itseäni aamun tunteina vain kuivalla maalla. Nämä alkusyksyn kauniit aamut...

    VastaaPoista
  4. Aimo kiittää haasteesta ja kuittaa. Listattu on, joskin myös minulla huonojen lista jäi vajaaksi, koska hyvä kesä.

    Toivotan hyvää ja värikästä syksyä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva