Siirry pääsisältöön

Metallin ja värin hohtoa, Mikkeli

Saavuin Mikkeliin niin, että jäi sopivasti hetki jaloitteluaikaa ennen bussin lähtöä. Nappasin hiljaisesta satamasta jäätelön ja kiersin kävelysiltaa ratapihan yli. Heti Matkakeskuksen / aseman vastapäätä olevassa pienessä puistossa näytti olevan jotain kiinnostavaa, joten marssin totta kai sinne. Nurmikkopläntillä oli taideteoksia, tekijöinään muutamat Mikkelangelot eli eräät Mikkelin harrastaiteilijayhdistyksen jäsenistä.

Kuparinpunaisella piikkikorkopolkijalla oli aika vaivalloisen näköinen kulupeli loivasti nousevassa rinteessä.
Allit, Martat ja Ainot kestävät 
taakkojen painot.
Sisulla he polkevat ylämäet, alamäet 
vastaan ottaen tuulet ja tuiskut.
(yhteistyössä Irja Wilkko, Tuula Suojarinne  ja Tuula Ranta)
Ilmankos hän pedaloi kumarassa. Vaan kuinka mahtavasti tehty vartalo ja hiukset!

Verkkoneule pysyi pystyssä kuin näkymättömien käsien kannattelemana kutimena. Metallilankakerästä riittäisi vielä joksikin aikaa. Elämän silmukoita ei kestä kiipeilyä! Yhteistyössä: Tuula Suojarinne, Tuula Ranta. Hmm, olikohan yhtenä tekijänä myös nimetön "Artesaani/metalli"?
Hiljainen nelijalkainen ystävä, Hänen kuninkaallinen koiransa, piti seuraa Huliviliprinsessalle (Irja Wilkko, Tuula Suojarinne, Tuula Ranta).

Kyllä nämäkin olennot ovat niin taidokasta työtä! Huliviliprinsessan hopeakutrit, kuparinvärinen prinsessamekon yläosa ja herkät kädet...
...sekä tietenkin metallikukkakirjottu prinsessamekkokangas. Vallittakoon valtakunnassa ilo ja yhteistekemisen riemu, kuten nämä Mikkelangelot teoksen vieressä totesivat. Totisesti!
Käännyin sitten kävelemään jalkakäytävää pitkin viljasiiloa kohti. Eikä mennyt montaakaan askelta, kun pysähdyin hämmästelemään tätä kaarikattoista kivirakennelmaa. Mikä ihmeen bunkkeri? Vasta kotona asiaa tutkiessa selvisi, että tämä uusien kerrostalojen ja rautatieaseman välissä piiloitteleva kivitönö on sirpalesuoja, joka rakennettiin VR:lle. Siinäpä olisi ollut järeä vara-asema.

Kerrostalon korkuinen harmaa, entinen viljasiilo oli saanut (onneksi) alaosaansa vähän koristusta seinämaalausten muodossa. Siinäpä meille turisteille kerrotaan sekä mistä kaupungin keskusta löytyy että missä ollaan eli Raatihuoneenkadulla.

Kulman takaa löytyi entisen viljasiilon seinästä toinen hienosti tehty seinämaalaus. Näitä väriläiskiä katsoo mielellään! Näinköhän Fazer on sponsoroinut  eläinaiheista teosta?
Vaan elämä on makeaa, life is sweet. Viljasiilo olisi oivallinen kohde myös isommille graffititaiteilijoiden töille, mutta toki sen korkeus on niin huima, että maalaaminen vaatisi melkoiset teline- tai nosturijärjestelyt (ja vieläpä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla). Mielenkiintoista nähdä, mikä on viljasiilorakennuksen tulevaisuus. Toivottavasti mahdollisimman värikäs perusharmauden sijasta!

Kommentit

  1. Olipas yllättävä ja värikäs kohtaaminen. Mikkeli on jäänyt itselleni melko vieraaksi. Nauratti nuo Mikkelangelot. :D Näistä tuo piikkikorkoajelija oli vaikutavin. Samoin iloisena katselen noita seinämaalauksia.
    Tuo sirpalesuoja olisi kyllä herättänyt omankin mielenkiinnon. Erikoisuus kerrostalojen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metallilankateoksilla oli erityisen hienot hiukset :)

      Sirpalesuoja vaikutti heti sellaiselta, että siellä haluaisi käydä sisällä. Olisi oiva paikka kryptiselle kahvilalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva