Siirry pääsisältöön

Päiväkävelyllä, Joensuu

Sain yllättäen aikaa vapaaseen kuljeskeluun Joensuussa eräänä kesäisenä sunnuntaipäivänä, jolloin hyvin moni (sisätila)paikka oli suljettu. Vähemmän valinnanvaraa kahviloiden suhteen, mutta pääosin aurinkoinen sää takasi mukavan päivän liikkua ulkosalla. Päätin lähteä kävelemään kohti Botaniaa, joka sijaitsee reilut pari kilometriä torilta länteen, Linnunlahden alueella. 
Heti torilta lähdettyäni tuli äkkipysähdys, sillä en voinut vastustaa kesäistä herkkupaikkaa. Joensuun Vesikioski tarjoilee sekä suolaista että makeaa; taivuin itse pullavohvelien houkutukseen jäätelön kera. Pullavohvelin lisukkeet ja kastikkeen sai itse valita. Nam! Viehättävä rakennus on vanhaa vesikioskityyliä, mutta uutta tuotantoa vuodelta 2014.

Matkalla Botaniaan voi pysähtyä esimerkiksi Joensuun taidemuseossa (jonka ikkunoissa julistetaan: Onni löytyy täältä) ja sen piha-alueelta löytyvässä taidekeskus Ahjossa.
Taidemaailman pihanurmikolla voi pysähtyä myös pelaamaan. Puuttui vain peliseura.

Yliopistoalueen jälkeen kävelyreitillä Botaniaan tulee vastaan rauhaisa metsä/puistoalue, joka on kylteistä päätellen kuntoilijoiden käytössä ympäri vuoden. Kulkeehan sen poikki hiihtolatujakin talvella. Nautin metsän rauhasta ennen saapumista Botaniaa ympäröivän arboretumin luo.
Tajusin vasta Botanian alueelle saavuttuani, kuinka laaja alue siellä olisi kuljettavissa! Puupuisto vaikutti niin valtavalta, että sinne pitäisi tehdä ihan erillinen retki. Kävin katsomassa ja kuuntelemassa Pielisen aaltojen loiskuntaa ja tutkin lähimpien puulajien kylttejä. Viitavaahtera, Acer barbinerve. Kuulostaa barbin hermoilta.
Siirryin sitten sisälle Botaniaan ja lipun lunastettuani melkoisen värikkääseen, kosteaan maailmaan. Kasvitieteellisessä puutarhassa pääsee ihailemaan sekä hyvin eksoottisia kasveja että sellaisia, joita voi tavata ihan kotioloissa ruukkukasveina, kuten kiinanruusuja tai orkideoja. Banaani- tai kaakaopuuta ehkä harvempi kasvattaa kotosalla. Papukaijat olivat hissukseen, eivätkä tervehtineet, kun menin niiden häkkien ohi.
Mutta ne perhoset! Voi hyvänen aika! En osannut arvata, että trooppinen perhospuutarha olisi niin viehättävä. Perhoset lennähtelivät äänettömästi huoneessa, kasvilta toiselle, pysähtyivät pitkäksi aikaa tai jatkoivat matkaa. En edes yritä nimetä näitä muutamaa taltioimaani siivekästä tismalleen oikein.
Tämä kuitenkin on jonkinlainen sinisiipi. Perhosten tarkkailussa on jotain meditatiivista. Rauhoittavaa. Olisipa tässä huoneessa myös muutama mukava penkki, joille istahtaa perhosia tarkkailemaan!
Perhosiin ei voi kiinnittää lappusia, joissa kerrotaan kuka on kuka. Toisaalta ei ole kauheasti väliä sillä, tunnistaako siivekkäiden lajia lainkaan tai edes sinne päin, sillä niistä voi riittää ihan esteettinen elämys. Aikamoisia kaunokaisia! Kaikeksi onneksi Botanian postikorttivalikoima on mitä parhaimmasta päästä, joten sieltä voi ostaa matkaan kauniita kortteja muistoksi.

Linnunlahden alueelta kävelin Pielisen rantamaisemia seuraten takaisin kohti Joensuun keskustaa. Ohi pienvenesataman, raviradan, sitten puiston halki Pielisjoen rantaan. Olin itse asiassa miettinyt melontaa yhtenä vaihtoehtona tekemiseksi Joensuussa, mutta tuulinen sää oli saanut minut kallistumaan kävelyyn. Oikein mukavan oloinen Kesäkahvila Rento tässä Pielisjoen rannassa vuokraa kajakkeja, mutta moni muukin oli lisäkseni pitänyt keliä turhan tuulisena ja vilpoisena lähteä järvelle. Turvallisuus ennen kaikkea.
Saavuin Pielisjoen rannan kävelytietä pitkin keskustaan ja lähdin uudelleen kohti Vesikioskia. Se oli harmikseni ehtinyt myös mennä kiinni. Vesikioskin takana olevassa puistossa teki siksi hetken mieli painaa Tunnelma OFF-nappia.
No, tiesin että aseman viereinen Kahvila Laituri on auki vielä ennen junani lähtöä, joten hätä ei ollut tämän näköinen. En siis jököttänyt murheellisen kivettyneenä paikallani, kuten hiljaiset Laulupuiston linnut (Karoliina Nieminen 2015) tai toinen kiviveistos, Joensuun ilves (Noora Nevalainen 2012). 

Kokonainen sunnuntai-iltapäivä sujui siis lupsakasti Joensuussa. Tähän loppuun vielä kaksi kaupungilla vastaan tullutta hahmoa, jotka yllättivät minut, sillä Joensuu ei ole ollut minulle mikään muumikaupunki.
Kadun varren aidassa...
... ja taidenäyttelyn seinällä, taidekeskus Ahjossa.  

Sentään pikkuisen kontrastia. Heissan Joensuu!

Kommentit

  1. Ihana paikka!!! Ystäväni asuu Joensuun vieressä Liperissä, mutta eipä ole tätä Botaniaa minulle maininnut! Listalle ja oitis! Talvikaudella olisi tietysti vähän piristävämpää vierailla tuolla ja kerätä kauneuden lisäksi energiaa. Onkohan nuo perhoset siellä talvellakin...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos huoleti, Botania perhospuutarhoineen on avoinna ympäri vuoden! Kesällä Botaniassa on toki enemmän katsottavaa, koska sisätilojen ohella siellä voi nauttia kasvimaailmasta myös ulkona puutarhan puolella (ja vaikka kaivaa piknik-eväät esiin ja istahtaa kukkapenkkien viereen, puiden alle, huvimajaan tai nurmikolle), mutta sisällä pääsee kasvi- ja perhosmaailmaan milloin vain.

      Poista
  2. Itse yllätyin Joensuun monipuolisuudesta muuttaessani tänne viisi vuotta sitten. Viihtyisä paikka, jossa on kaikki tarvittava. Kiva juttu päiväkävelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joensuu vaikuttaa sellaiselta ihmisen kokoiselta paikalta. Onneksi on tullut viimein älyttyä kuljeskella torin ympäristöstä vähän kauemmaskin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la