Mikkeli: Tertin kartanolla

Mikkelin kupeessa Tertin kartanolla pääsee ulkosalla vehreisiin tunnelmiin - jopa näin syksyllä. Vanhan navetan kiviseinien sisälle tehdyn Salaisuuksien puutarhan viereiselle, vihreälle nurmikolle on taitavasti leikattu kuvioita. Tällaista en ole ennen nähnytkään!
Kivimuurin ympäröimä Salaisuuksien puutarha on tähän aikaan vuodesta suljettu; omin päin avoseinien sisälle ei pääsekään kuljeksimaan. Toisaalta, kukkivia kasveja taitaa nyt olla enää aika niukasti ja visiitistä saisi varmasti enemmän irti opastuksen kanssa.
Puutarhan ristikkoportin lävitse saa vain kalpean aavistuksen siitä, mitä muurien sisältä voisi löytyä. Opastusajoista päätellen muuripuutarha on juuri heinäkuussa parhaimmillaan.
Näin lokakuussa väri-iloa saa kuitenkin myös kiviseinien ulkopuolelta, missä villiviini rehottaa hehkuvan punaisena.
Humalasalot puolestaan ovat nyt rassukan näköisiä, koska humalan versot ovat jo ehtineet lähes kokonaan kuihtua, talvea odotellessa.
Palaan vanhojen kuusten suojaamaa kujaa pitkin takaisin Tertin kartanon pinkille päärakennukselle, joka palvelee vierailijoita nykyään ravintolana. Rakennuksen keskellä puutarhan puolella on upea huvimajamainen avokuisti. Siinäpä olisi soma kahvitella kesäpäivänä, Tertin ruusun kukkiessa.
Kartanon piha viettää loivasti alas kohti viereistä Säkälampea. Nurmikolla kasvaa lukuisia puita, muun muassa omenapuita, mutta komein kaikista on iäkäs hopeapaju, joka on yli 140 vuotta vanha. Puun suojissa voi istuskella mukavasti rungon ympäri kiertävällä penkillä. Hopeapajun juurella voi myös (pientä) aarteenetsijää onnestaa.
Astelen sateista pehmeää polkua Säkälammen rantaan. Lammen toiselta puolelta kantautuvat Kuopiontien äänet, mutta maisema on sänkipeltoineen leppoisa. Käännyn potaattimaan viereiselle kärrytielle ja saavun metsikön jälkeen pellon laitaan, missä puro solisee.
Puron ylitse johtaa yksinkertainen, kaunis silta, jolla on nimikin: Ponte Hoh Hoijaa. Vuonna 2001 avatun sillan on suunnitellut Matti Hieta. Aavistelen, että nyt alan olla Tertin arboretumin reunamilla.
Maahan pudonneiden lehtien joukossa on paljon sellaisia värikkäitä puunlehtiä, joita ei luonnonmetsästä löydy. Myöskään rhododendronit eivät ole ihan itsestään etsiytyneet mikkeliläiseen metsään.
Arboretumissa kasvaa monenlaisia lehti- ja havupuita. Ylväät, kapeat kuuset on istutettu suoraan riviin. Nyt pitäisi olla puuntunnistuskirja kainalossa!
Kilometripylväs arboretumin keskellä on hieman mystinen. X- ja y-lukemat hämäävät. Mihin viittaa numero 10? Pituus- ja leveyspiirien koordinaatit on helpompi tulkita.
Tässä tammen katveessa olisi mukava istuskella vaikka lukemassa, nauttien syyspäivän auringosta.
En uskalla edes ajatella, miten monta työtuntia on mennyt tämän käsin ladotun kiviaidan rakentamiseen. Jonain päivänä luonnonkiviaita on varmasti tyylikkäästi sammaloitunut.
Puupuisto jää selkäni taakse, kun lähden palaamaan niityn laitaa kohti Tertin pihapiiriä. Pellon pientareella leiskuvat vielä muutamat kukkaset, kesän viimeisinä elävinä muistoina.
Sen sijaan koristekaalit hehkuvat kirkkaissa väreissä nimen omaan syksyllä. Huh, mitä värisävyjä!
Yrttitarha on suorastaan häkellyttävän runsas. Yrttien ohella tarhassa kasvaa myös esimerkiksi erilaisia salaatteja ja kaaleja. Tämä siis on Tertin kartanon keittiön salaisuus: makuja omasta pihasta.
Yrttien kirjo reunustaa tarhan keskivaiheilla olevaa patiota, jolle pääsee kesäaikaan istahtamaan kupposelle - vieressähän on Tertin kahvila. Kivipation mosaiikki on askaroitu vanhoista tiilistä ja liuskekivien palasista.
Luon vielä viimeisen silmäyksen syksyä kohti vaipuvaan yrttitarhaan, jonka tuotannosta osa varmasti jo pelkää lähestyviä pakkasia. Nämä mahtavat latva-artisokat ehtivät varmasti päätyä jonkun onnellisen lautaselle...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi