Mikkeli: Naisvuorelle

Syyspäivää kirkastaa aurinko, kun lähden kävelemään Mikkelin torilta kohti Naisvuorta. Maaherrankadun havahdun, kun näen asvalttiin upotetut sanat. Silmälasiliikkeen kohdalla kadussa lukee osuvasti optikko, 

kun taas Oskari Laitisen kultasepänliikkeen kohdalla mm. kelloja, koruja ja kihloja. Mikä mainio taiteen ja mainoksen yhdistelmä. Kun ylitän Savilahdenkadun, huomaan kadunkulman rakennuksen pylväässä muistolaatan. Paikalla aikoinaan sijainneessa kestikievarissa on perustettu Suur-Savon vanhin urheiluseura, Mikkelin Ampujat ry (tosin hieman toisella nimellä), jo vuonna 1886. Sääli, että kestikievarirakennus ei ole enää olemassa.

Viereinen Kirkkopuisto on siitä hassu puisto, että siinä sijainneesta kirkosta on muistona enää vain nimi. Puistossa on kuitenkin vielä yksi soma rakennus, puinen esiintymislava.

Esiintymislavalta avautuu näkymä puistoon ja vesi-iloittelevien lintujen veistokselle. Kauempana kohoaa korkeuksiin kauppakeskus Stellan lasikatto. Stellan tieltä väistyivät mm. vanha pieni kauppahalli ja bussiasema.

Liityn yksin astelevien kävelijöiden harvaan jonoon, joka kulkee pitkin hiekkakäytävää, keltaisten lehtien täplittämien nurmikoiden välistä. Jatkan Maaherrankatua eteenpäin, kunnes saavun Maunukselankadun kulmaan ja lupaavalle kyltille: Naisvuori. Kauas erottuva näkötorni sijaitsee siis siellä.

Jyrkän kallioseinämän alla on runsaasti rinteeseen istutettuja kasveja, jotka muuttavat alueen ulkonäköä eri vuodenaikoina. Alkukesästä täällä kukkivat mm. monet rhododendronit. 

Näin syksyllä väriloistoa tuovat tänne paitsi lehtipuiden ruskan sävyt, myös kallion pintaa pitkin runsaana kapuavan villiviinin lehdet.

Naisvuoren kyltin ohessa ollut merkintä portaista pitää paikkansa: tätä melko jyrkkää rinnettä pääsee nousemaan tukevia kivirappusia pitkin. En suosittelisi korkokengille.

En ole koskaan nähnyt marjakuusta, mutta tämä ei voi olla mikään muu! Siispä nuo houkuttelevat, hienot punaiset marjat ovat myrkyllisiä.

Naisvuoren laella on värikäs muovihäkkyrä, jota ensin arvelen taideteokseksi... Sen vieressä on kuitenkin kyltti, jossa mainitaan Naisvuoren yläleikkipaikka, joten oletan että tämä on sittenkin "vain" pienten leikkijöiden kiipeilyteline.

Näkötornin juurella seisoo yksinäinen veistos. Kuluneesta laatasta saa hädin tuskin selvää. Vaeltaja-hahmo on syysauringosta tai maisemasta sen verran häikäistynyt, että suojaa silmiään kädellä. Sinänsä jännä juttu, että Naisvuoren laella ei ole naisen patsasta.

En pääse ihailemaan näköalaa Naisvuoren näkötornilta, koska torni kahviloineen on näin lokakuussa kiinni myös viikonloppuisin. Yläilmoihin pääsee ainoastaan kesäaikaan. Näköalaa Naisvuorelta keskustaan päin voi kuitenkin tarkastella myös tornin juurelta.

Laskeudun Naisvuoren näkötornilta alas aukiolle, jolla oleva opastetaulu kertoo puistoalueesta. 1880-luvulla Naisvuorelle rakennettiin ravintolapaviljonki, jolle ei annettu anniskeluoikeuksia, koska paikka oli Mikkelissä ainoa "jossa naiset voivat häiritsemättä kokoontua kesän suloisuutta ja kaunista näköalaa nauttimaan". Selim A. Lindqvistin suunnittelema vesitorni (1912) on Suomen ensimmäinen teräsbetonirakennus.

Oikealle jää kesäteatteri, jonka jälkeen Mikonkadun varressa kohtaan ensimmäisenä Naisvuoritalon. Talo näyttää siltä, että siellä varmasti järjestetään juhlia. Paikkaan liittyy myös sotahistoriaa: seinälaatan mukaan Kenttälennätinpataljoona perustettiin tässä vuonna 1918.

Alempana Mikonkadun varrella ihailen tyylikästä ja historiallista nimeä Mikkelin Telefooniyhdistys, joka vie ajatukset aikaan ennen kännyköitä ja Telefooni Afrikassa-lastenlauluun. Enää ei tarvita ihmelankoja kauniiden sanojen kuljettamiseen, ainakaan ihan aina.

Saavun takaisin tasaiselle ruutukaava-alueelle. Kannattaa ajatella miten kannattaa ajatella, todetaan Porstuakammareiden ikkunalaseissa Savilahden- ja Mikonkadun kulmauksessa. Niinpä. Ajattelen, että tämä upea puurakennus näyttää olevan aikamoisen kunnostuksen tarpeessa.

Krakeloitunut, ikäkäs maalipinta näyttää toisaalta tosi hienolta. Vaan oikeasti maali kaipaisi jo poisraaputtamista ja tilalle eheää värikerrosta. Toivottavasti puukaunottaresta aletaan pitää hieman parempaa huolta.

Mikonkadulla vastaan tulee myös Taito Shop, jonka valikoimissa on muutaman muun suomalaiskaupungin tapaan ylle (tai useimmiten alle) puettavia kaupungin karttoja. Matkamuistokalsaritkin korostavat, että Naisvuori on yksi Mikkelin merkittävimmistä kohteista: mustapohjaisen erityismerkinnän kalsareihin ovat kaupungista saaneet lisäksi ainoastaan tori, Mikaeli, ravirata ja Kenkävero. Siispä mars Naisvuorelle!