Siirry pääsisältöön

Mikkeli: Naisvuorelle

Syyspäivää kirkastaa aurinko, kun lähden kävelemään Mikkelin torilta kohti Naisvuorta. Maaherrankadun havahdun, kun näen asvalttiin upotetut sanat. Silmälasiliikkeen kohdalla kadussa lukee osuvasti optikko
kun taas Oskari Laitisen kultasepänliikkeen kohdalla mm. kelloja, koruja ja kihloja. Mikä mainio taiteen ja mainoksen yhdistelmä. Kun ylitän Savilahdenkadun, huomaan kadunkulman rakennuksen pylväässä muistolaatan. Paikalla aikoinaan sijainneessa kestikievarissa on perustettu Suur-Savon vanhin urheiluseura, Mikkelin Ampujat ry (tosin hieman toisella nimellä), jo vuonna 1886. Sääli, että kestikievarirakennus ei ole enää olemassa.
Viereinen Kirkkopuisto on siitä hassu puisto, että siinä sijainneesta kirkosta on muistona enää vain nimi. Puistossa on kuitenkin vielä yksi soma rakennus, puinen esiintymislava.
Esiintymislavalta avautuu näkymä puistoon ja vesi-iloittelevien lintujen veistokselle. Kauempana kohoaa korkeuksiin kauppakeskus Stellan lasikatto. Stellan tieltä väistyivät mm. vanha pieni kauppahalli ja bussiasema.
Liityn yksin astelevien kävelijöiden harvaan jonoon, joka kulkee pitkin hiekkakäytävää, keltaisten lehtien täplittämien nurmikoiden välistä. Jatkan Maaherrankatua eteenpäin, kunnes saavun Maunukselankadun kulmaan ja lupaavalle kyltille: Naisvuori. Kauas erottuva näkötorni sijaitsee siis siellä.
Jyrkän kallioseinämän alla on runsaasti rinteeseen istutettuja kasveja, jotka muuttavat alueen ulkonäköä eri vuodenaikoina. Alkukesästä täällä kukkivat mm. monet rhododendronit. 
Näin syksyllä väriloistoa tuovat tänne paitsi lehtipuiden ruskan sävyt, myös kallion pintaa pitkin runsaana kapuavan villiviinin lehdet.
Naisvuoren kyltin ohessa ollut merkintä portaista pitää paikkansa: tätä melko jyrkkää rinnettä pääsee nousemaan tukevia kivirappusia pitkin. En suosittelisi korkokengille.
En ole koskaan nähnyt marjakuusta, mutta tämä ei voi olla mikään muu! Siispä nuo houkuttelevat, hienot punaiset marjat ovat myrkyllisiä.
Naisvuoren laella on värikäs muovihäkkyrä, jota ensin arvelen taideteokseksi... Sen vieressä on kuitenkin kyltti, jossa mainitaan Naisvuoren yläleikkipaikka, joten oletan että tämä on sittenkin "vain" pienten leikkijöiden kiipeilyteline.
Näkötornin juurella seisoo yksinäinen veistos. Kuluneesta laatasta saa hädin tuskin selvää. Vaeltaja-hahmo on syysauringosta tai maisemasta sen verran häikäistynyt, että suojaa silmiään kädellä. Sinänsä jännä juttu, että Naisvuoren laella ei ole naisen patsasta.
En pääse ihailemaan näköalaa Naisvuoren näkötornilta, koska torni kahviloineen on näin lokakuussa kiinni myös viikonloppuisin. Yläilmoihin pääsee ainoastaan kesäaikaan. Näköalaa Naisvuorelta keskustaan päin voi kuitenkin tarkastella myös tornin juurelta.
Laskeudun Naisvuoren näkötornilta alas aukiolle, jolla oleva opastetaulu kertoo puistoalueesta. 1880-luvulla Naisvuorelle rakennettiin ravintolapaviljonki, jolle ei annettu anniskeluoikeuksia, koska paikka oli Mikkelissä ainoa "jossa naiset voivat häiritsemättä kokoontua kesän suloisuutta ja kaunista näköalaa nauttimaan". Selim A. Lindqvistin suunnittelema vesitorni (1912) on Suomen ensimmäinen teräsbetonirakennus.
Oikealle jää kesäteatteri, jonka jälkeen Mikonkadun varressa kohtaan ensimmäisenä Naisvuoritalon. Talo näyttää siltä, että siellä varmasti järjestetään juhlia. Paikkaan liittyy myös sotahistoriaa: seinälaatan mukaan Kenttälennätinpataljoona perustettiin tässä vuonna 1918.
Alempana Mikonkadun varrella ihailen tyylikästä ja historiallista nimeä Mikkelin Telefooniyhdistys, joka vie ajatukset aikaan ennen kännyköitä ja Telefooni Afrikassa-lastenlauluun. Enää ei tarvita ihmelankoja kauniiden sanojen kuljettamiseen, ainakaan ihan aina.
Saavun takaisin tasaiselle ruutukaava-alueelle. Kannattaa ajatella miten kannattaa ajatella, todetaan Porstuakammareiden ikkunalaseissa Savilahden- ja Mikonkadun kulmauksessa. Niinpä. Ajattelen, että tämä upea puurakennus näyttää olevan aikamoisen kunnostuksen tarpeessa.
Krakeloitunut, ikäkäs maalipinta näyttää toisaalta tosi hienolta. Vaan oikeasti maali kaipaisi jo poisraaputtamista ja tilalle eheää värikerrosta. Toivottavasti puukaunottaresta aletaan pitää hieman parempaa huolta.
Mikonkadulla vastaan tulee myös Taito Shop, jonka valikoimissa on muutaman muun suomalaiskaupungin tapaan ylle (tai useimmiten alle) puettavia kaupungin karttoja. Matkamuistokalsaritkin korostavat, että Naisvuori on yksi Mikkelin merkittävimmistä kohteista: mustapohjaisen erityismerkinnän kalsareihin ovat kaupungista saaneet lisäksi ainoastaan tori, Mikaeli, ravirata ja Kenkävero. Siispä mars Naisvuorelle!

Kommentit

  1. Onpa ollut kaunis syyspäivä Mikkelissä. Muuten, mikähän tarina näillä Nais-alkuisilla paikannimillä on. Mikkelissä Naisvuori, Jyväskylässä Naissaari ja Pieksämäellä Naiskangas.

    VastaaPoista
  2. Seita, kunpa tietäisikin! Toisaalta on myös Ukon-alkuisia paikkoja. Vaajakosken Naissaaren nimeen liittyy jokin tarina, mutta en nyt sitä muista. Mikkelissä on myös Akkavuori.

    VastaaPoista
  3. Hienoja nuo kihlat ja kellot. Olen niitä ihaillut.
    Muistelen, että Jyväskylässä Kunnan Säästöpankin edessä oli kadussa jotain tekstiä. Ehkä pankin nimi? Muistanko väärin?

    Hilpi T.

    VastaaPoista
  4. Tarkoittanet Jyväskylän nykyisen kävelykadun kiinteistöä, jossa nyt toimivat Suomen käsityön museo + Taitoshop (Kauppakatu 25); sitä ennen ainakin Tammivuori ja Jyväskylän Kunnan Säästöpankki.

    En itse muista tekstejä Kauppa- (tai Kilpisen-)kadun kadun pinnassa, mutta jos niitä olikin, ovat jääneet katuremonttien jalkoihin. Kävelykadun rakentaminen viimeistään vei tämänkaltaiset historiamuistumat, kun kadun pinnoitteetkin menivät uusiksi.

    VastaaPoista
  5. Naisvuori on ihana paikka. Asuin pari vuotta sen juurella ja melkeinpä joka päivä tuli vuorella käytyä.

    Naisvuoren ja Akkavuoren nimet juontavat tarinan mukaan Porrassalmen taistelun aikaan..nuoret naiset seurasivat taistelua Naisvuorelta ja vanhemmat naiset Akkavuorelta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi komea paikka se onkin. Pitää käydä siellä myös muina vuodenaikoina.

      Kiitos Daphnion! "Naispaikoille" on siis selityksensä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la