Siirry pääsisältöön

Maassa Taivaassa -taidetta

Galleria Variantin (Viitaniementie 13, Jaroslavlin aukio) ovi on kutsuvasti auki, kun kävelen Viitaniemen halki. En tiedä, mikä sisällä odottaa.
Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopivasti galleriassa on juuri avautunut elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtiva Maassa Taivaassa -tapahtumaan liittyvä valokuvanäyttely. Korpilahtelaisen maanviljelijä Pauli Pukkalan lempeistä mustavalkokuvista koottu Historian hiljaiset -kokonaisuus vie katsojan 1920-30-luvulle, hautajaistunnelmiin. Kuvista päätellen kuolemaa saattoi myös katsoa kasvoista kasvoihin; muutamassa valokuvassa arkun kansi on auki. Ehkä vainajat olivat ortodokseja tai sitten paikallinen tapa on suosinut sitä, että jäähyväiset voi jättää avonaisen arkun ääressä.
Viereisessä salissa Anna Aution näyttely Unohdetut koostuu hyvin eritunnelmaisista valokuvista. Brysseliläiseltä hautausmaalta ovat tänne matkanneet hautamuistomerkkien lähes puhki haalistuneista valokuvista otetut kuvat. Niin haurastuvat myös muistot ihmisten mielissä. Juuri edellisenä päivänä ajattelin, että ehkä olen viimeinen, joka eräille haudoille kynttilän sytyttää.
Autio ei ole ikuistanut suomalaisia hautausmaita, vaan hän on matkannut esimerkiksi Belgiassa ja Espanjassa kameransa kanssa. Espanjalaisen hautausmaan "takamaalla" otetut kuvat ovat hätkähdyttäviä. Oikeasti kaikki ei ole poissa silmistä ikuisesti sen jälkeen, kun arkku on laskettu maahan.
Lähden kävelemään Viitaniemestä kohti keskustaa. Galleria Variantissa kuulin, että Maassa Taivaassa -näyttelyitä on lisäksi mm. Galleria Ratamossa ja Keski-Suomen museossa. Poikkean hetkeksi Jyväskylän vanhalle hautausmaalle, sillä reittini alkaa muotoutua kuoleman ympärille. Useimmat kynttilät on sytytetty jo päivää aiemmin, mutta monet muistotulista palavat edelleen.
Ote Juhana Moisanderin videoprojisoinnista
Puistokadun tuntumasta on enää lyhyt matka Veturitalleille, missä Galleria Ratamo toimii grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloissa. Juhana Moisander ja Kristiina Karsten ovat luoneet hämärään huoneeseen Puutarhassa -teoksen, johon on luontevaa pysähtyä tilaa kokemaan. Silmät tottuvat vähään valoon nopeasti. Kuihtuvien kukkasten keskellä mustaviittainen kastelee puutarhaa uupumatta.

Sen sijaan viereisen tilan Harmaa päiväkirja, Niina Vatasen näyttely, ei osu minuun poissaolon kokemuksena, vaan uhkaavana ja väkivaltana. Tai sitten saan toisenlaisen osuman Vatasen laukauksista, hänen muistojensa kuvista. Tutustun kuviin ensin ja lukaisen Vatasen tarinan kuvista vasta sitten, mutta oman ensivaikutelmani tarina jää päällimmäiseksi. Näen (kenties) viattomien maisemien kuvat saalistamis- ja sotakuvina ja ajattelen mm. Utøyaa, silmittömien laukausten uhreja. Kuvat voi lukea monella eri tavalla.
Äkkigalleria 17 innostaa käymään vielä yhdessä taidehetkessä. Kun saavun tämänkertaiseen tilapäiseen näyttelytilaan (Sammonkatu 7), ilahdun ensin siitä, että tarjolla on kupillinen teetä - lämmin seuralainen näyttelyyn tutustuessa.
Adrien Millet ja Äiti Maa, Mother Earth, on ymmärrettävästi lähes maan peitossa.
Kumarrun lattialle katsomaan isoäidin kuvaa - Jude Griebelin isoäiti, Grandmother, on läsnä mm. pikku mökkinä ja herkissä käsiä kuvaavissa piirroksissa.
Bird Charmer's Absolutions, Linnunlumoojan synninpäästöt - minkä unenomaisen tunnelman on Taishi Nishi luonut. Onko lumoojatar ikuisessa unessa? Äkkigallerian työt ovat tällä kertaa keskenään hyvin erilaisia; mukana on jopa K-18-video, jonka katsomisen jätän itsekin kesken. Jätän mieluummin mieleeni visiitistä nämä kolme työtä. Kukin tavallaan maassa tai taivaassa, maasta tai maaksi.

Kommentit

  1. Hmm,mielenkiintoisia ja monenlaisia näyttelyitä olet käynyt katsomassa. Kiitos kierroksesta.

    VastaaPoista
  2. Onneksi tuli käytyä myös Äkkigalleriassa, sillä näin jälkikäteen paljastui, että näyttely oli esillä viimeistä päivää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…