Helsingin Taidehallin (Nervanderinkatu 3) yläkerran korkea, kivilattiainen sali uhkuu suorastaan kirkkosalimaista tunnelmaa. Korkea päätyikkuna on kuin alttaritaulu. Onhan tämä tietysti taiteen pyhättö.
Taidehallin avarille seinille on ripustettu
Lauri Laineen Maalauksia valosta ja tilasta. Huomaan olevani nyt enemmän kiinnostunut itse rakennuksen valosta ja tilasta kuin maalauksista.
Kattomaalaukset tuovat mieleen jotain tuttua ja hassua kyllä, ajatukseni siirtyvät Jyväskylään. Mieleen tulee jostain syystä Taulumäen kirkko - ja jälkeenpäin ajateltuna myös Alvar Aallon suunnittelema Työväentalo. Yhtymäkohdaksi paljastuu rakennusten tyylisuunta, klassismi.
Katutason pienessä
Studio-näyttelytilassa on
Heini Höltän valokuvateosten näyttely
Selfportrait as a building: Oslo, Helsinki. Viehätyn kuvien tunnelmista, hahmoista ja väreistä. Oslo vaikuttaa Höltälle rakkaammalta kuin Helsinki.
Taidehallin kahvila sulkee kohta ovensa samalla kuin museo, joten en voi istahtaa alas. Kivikaduilta kävelen kohti Hietaniemeä ja meren rantaa, kimmeltävää Lapinlahtea. Pyöräilijät kiitävät rannan pyörätietä koteihinsa, eikä Hietaniemen hautausmaan hiljaisesta naapurustosta kantaudu valituksia. Sorakäytävät johdattavat elettyjen elämien lomitse entisten presidenttien leposijoille, ennen kuin käännyn takaisin kohti keskustaa.
Kampin kiveysten ostoskopina muuttuu lähenevän Mannerheimintien liikenteen ääniksi. Arkadian Alkon ikkunoissa on hauska tarrakoristelu, mutta sisältä näkyy yllättävä taideteos, jossa on ollut väsäämistä. Eikös tämäntapaisia naulat ja langat -töitä tehty joskus 1970-luvulla?
Alanurkasta paljastuu, että työn takana on
Aleksi Hautamäki. Itse asiassa Hautamäki on suunnitellut myymälään paljon muutakin. Muotoilun ja taiteen juttuja voi löytää Helsingin sisä- ja ulkotiloista ilmankin World Design Capital-tarraa, mutta kuinka usein sitä hoksaa katsoa myymälätilojen designia? Hautamäki löysi punaisen langan.
Valitsen lopulta Kalevankadun ja käännyn kulkemaan kohti Hietalahtea.
Erotan Hämähäkkimiehen profiilin
näyteikkunassa hieman yläpuolellani, sitten hahmo liikahtaa. Yläkroppa
on jo valmiiksi maskeerattu, enää korjataan tämän Spidermanin kasvojen
maskia. Aurinko alkaa laskea mailleen...
Ravintoloita, myymälöitä, gallerioita, rakennuksia jälleen kerran hienoine yksityiskohtineen. Kalevankatu 33:n kohdalla ei ole enää maitokauppaa, vaikka erkkerin alalaidassa lukee edelleen hienosti MAITOA - MJÖLK.
Seuraavana aamuna edessäni on Hesarin Nyt-liite ja törmään kuvaan tuosta samasta, kauniista tekstistä. Juttu mainostaa
Fonttikävelyä, jonka kartta tulee saataville huhtikuussa
Napa Galleriasta. Säntään sateessa loppupäivästä Eerikinkadulle hakemaan karttaa.
Napa Galleria on jännittävä, mutta minä tylsä; olen lukaissut Nytin jutun huolimattomasti. Fonttikävelyn kartta on saatavilla galleriasta vasta 25.4.2012 alkaen. Astun takaisin sateeseen.
Upea valo tuolla Taidehallissa, ja nyt kun mainitsit Taulumäen kirkon, huomaan minäkin jotain samanlaista henkeä noissa kuvissa :)
VastaaPoistaWautsi!! Upea Alkon mainos! :D On työssä ollut väsäämistä...
Tuntui tosi hassulta olla taidemuseossa, kun tuntui että oli kirkkorakennuksessa. Ja noloa että Taidehallin rakennus inspiroi nyt enemmän kuin maalaukset!
VastaaPoistaToisaalta, jäin katsomaan muutamaa Lauri Laineen työtä kauempaa ja sitten ne näyttivät leijuvilta nunnilta - edelleen kirkko ajatuksissa siis.
Alkon teos on loistava esimerkki siitä, että brändistä voi viestiä monella tavalla, noinkin omaperäisesti :)