Siirry pääsisältöön

Taidehalli, punainen lanka ja maitoa

Helsingin Taidehallin (Nervanderinkatu 3) yläkerran korkea, kivilattiainen sali uhkuu suorastaan kirkkosalimaista tunnelmaa. Korkea päätyikkuna on kuin alttaritaulu. Onhan tämä tietysti taiteen pyhättö.
Taidehallin avarille seinille on ripustettu Lauri Laineen Maalauksia valosta ja tilasta. Huomaan olevani nyt enemmän kiinnostunut itse rakennuksen valosta ja tilasta kuin maalauksista.
Kattomaalaukset tuovat mieleen jotain tuttua ja hassua kyllä, ajatukseni siirtyvät Jyväskylään. Mieleen tulee jostain syystä Taulumäen kirkko - ja jälkeenpäin ajateltuna myös Alvar Aallon suunnittelema Työväentalo. Yhtymäkohdaksi paljastuu rakennusten tyylisuunta, klassismi.
Katutason pienessä Studio-näyttelytilassa on Heini Höltän valokuvateosten näyttely Selfportrait as a building: Oslo, Helsinki. Viehätyn kuvien tunnelmista, hahmoista ja väreistä. Oslo vaikuttaa Höltälle rakkaammalta kuin Helsinki.

Taidehallin kahvila sulkee kohta ovensa samalla kuin museo, joten en voi istahtaa alas. Kivikaduilta kävelen kohti Hietaniemeä ja meren rantaa, kimmeltävää Lapinlahtea. Pyöräilijät kiitävät rannan pyörätietä koteihinsa, eikä Hietaniemen hautausmaan hiljaisesta naapurustosta kantaudu valituksia. Sorakäytävät johdattavat elettyjen elämien lomitse entisten presidenttien leposijoille, ennen kuin käännyn takaisin kohti keskustaa.
Kampin kiveysten ostoskopina muuttuu lähenevän Mannerheimintien liikenteen ääniksi. Arkadian Alkon ikkunoissa on hauska tarrakoristelu, mutta sisältä näkyy yllättävä taideteos, jossa on ollut väsäämistä. Eikös tämäntapaisia naulat ja langat -töitä tehty joskus 1970-luvulla?
Alanurkasta paljastuu, että työn takana on Aleksi Hautamäki. Itse asiassa Hautamäki on suunnitellut myymälään paljon muutakin. Muotoilun ja taiteen juttuja voi löytää Helsingin sisä- ja ulkotiloista ilmankin World Design Capital-tarraa, mutta kuinka usein sitä hoksaa katsoa myymälätilojen designia? Hautamäki löysi punaisen langan.

Valitsen lopulta Kalevankadun ja käännyn kulkemaan kohti Hietalahtea. Erotan Hämähäkkimiehen profiilin näyteikkunassa hieman yläpuolellani, sitten hahmo liikahtaa. Yläkroppa on jo valmiiksi maskeerattu, enää korjataan tämän Spidermanin kasvojen maskia. Aurinko alkaa laskea mailleen...
Ravintoloita, myymälöitä, gallerioita, rakennuksia jälleen kerran hienoine yksityiskohtineen. Kalevankatu 33:n kohdalla ei ole enää maitokauppaa, vaikka erkkerin alalaidassa lukee edelleen hienosti MAITOA - MJÖLK.
Seuraavana aamuna edessäni on Hesarin Nyt-liite ja törmään kuvaan tuosta samasta, kauniista tekstistä. Juttu mainostaa Fonttikävelyä, jonka kartta tulee saataville huhtikuussa Napa Galleriasta. Säntään sateessa loppupäivästä Eerikinkadulle hakemaan karttaa.
Napa Galleria on jännittävä, mutta minä tylsä; olen lukaissut Nytin jutun huolimattomasti. Fonttikävelyn kartta on saatavilla galleriasta vasta 25.4.2012 alkaen. Astun takaisin sateeseen.

Kommentit

  1. Upea valo tuolla Taidehallissa, ja nyt kun mainitsit Taulumäen kirkon, huomaan minäkin jotain samanlaista henkeä noissa kuvissa :)
    Wautsi!! Upea Alkon mainos! :D On työssä ollut väsäämistä...

    VastaaPoista
  2. Tuntui tosi hassulta olla taidemuseossa, kun tuntui että oli kirkkorakennuksessa. Ja noloa että Taidehallin rakennus inspiroi nyt enemmän kuin maalaukset!

    Toisaalta, jäin katsomaan muutamaa Lauri Laineen työtä kauempaa ja sitten ne näyttivät leijuvilta nunnilta - edelleen kirkko ajatuksissa siis.

    Alkon teos on loistava esimerkki siitä, että brändistä voi viestiä monella tavalla, noinkin omaperäisesti :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la