Siirry pääsisältöön

Mämminiemen kevätretki

Mämminiemen ulkoilualue on teitä pitkin noin 24 kilometriä etelään Jyväskylän keskustasta. Olen käynyt siellä kerran vesitse - tyypillisempi tapa saapua tänne Päijänteen itäpuolelle Ristiselän rantaan - mutta tällä kertaa matkaan paikalle Haukanmaan mutkaisten teiden kautta.
Päätämme kävellä loppumatkan Mämminiemeen pitkin kapeaa tietä, joka on toisinaan portilla suljettu. Matkaa portilta itse virkistysalueelle on toista kilometriä. Lumi peittää vielä tantereet, vaikka itse tie onkin sula.
Tien varressa on istutusmetsiä, jotka tunnistaa epäluonnollisen suorista puuriveistä. Kauniita koivuja, tiheäoksaisia kuusia riittää.
Hiekkatieltä kääntyy oikealle luminen väylä itse Mämminiemen alueelle. Tien varressa alkaa kuitenkin olla täällä jo sulaa, sillä kivet ja kalliot ovat saaneet paistatella auringossa.
Kallioilla on komeat kokoelmat erikokoisia kiviä ja siirtolohkareita.
Päijänteen rannassa pieni kaistale hiekkarantaa on myös sula, mutta järvi on vielä vankasti jäässä. En tosin lähtisi kokeilemaan jään paksuutta, onhan se alkanut pehmetä jo rannan tuntumastakin.
Päijänteeltä saapuvia veneilijöitä tervehtii rantakallioilla järvelle päin suunnattu, puinen Mämminiemen kyltti.
Järeän venelaiturin vieressä, jään keskellä törröttävät tolpat ovat kallellaan. Näyttää siltä, että jäät alkavat sulaa tästä piankin.
Tällaiseen komeaan laituritolppaan ei pääse kiinnittymään, jos Mämminiemeen saapuu kajakilla; venelaituriin on saavuttava tarpeeksi isolla aluksella...
Kapuan rannasta vielä venelaiturin yläpuoliselle kalliolle, jolta on komeat näkymät kauas järvelle. Kallion laella on penkit ja pöytä, mutta ei tulipaikkaa. Jätöksistä päätellen kalliolle ovat kiipeilleet äskettäin myös hirvet.
Rinteillä on sileiden kallioiden lisäksi paljon kivenlohkareita, joko sammalilla tai ilman. Onneksi paikka on tällä rannalla; saamme nauttia iltapäivän auringosta.
Puuhuolto on hoidettu Mämminiemessä loistavasti. Ystävälliset, edelliset retkeläiset ovat jättäneet polttopuita jopa valmiiksi nuotiopaikkojen tuntumaan, vaikka puuvaja löytyykin läheltä. Valitsemme nuotiopaikaksi useista vaihtoehdoista aurinkoisimman.
Mikäs sen mukavampaa kuin istuskella tulilla iltapäivän kevätauringossa nuotiopaikalla, nauttia lämmöstä ja haukata nuotiolla paistettua makkaraa...
Hyvästiksi käyn vielä katsomassa Päijänteen maisemaa Mämminiemestä pohjoiseen, Hauhonselän suuntaan. Täällä on hienoa katsella maisemia jo nyt, joten eiköhän sittenkin, kun jäät ovat sulaneet. Kallion laidalla on pieni keko teeren papanoita. Ehkä täällä siis kuulee toukokuussa myös teeren kukerrusta.

Kommentit

  1. Hieno blogaus jälleen. Olen itsekin ajatellut kiertää näitä jyväskylän seudun luontoreittejä

    VastaaPoista
  2. Kiitos Luka. Kivoja reittejä täällä riittää :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la