Mämminiemen kevätretki

Mämminiemen ulkoilualue on teitä pitkin noin 24 kilometriä etelään Jyväskylän keskustasta. Olen käynyt siellä kerran vesitse - tyypillisempi tapa saapua tänne Päijänteen itäpuolelle Ristiselän rantaan - mutta tällä kertaa matkaan paikalle Haukanmaan mutkaisten teiden kautta.

Päätämme kävellä loppumatkan Mämminiemeen pitkin kapeaa tietä, joka on toisinaan portilla suljettu. Matkaa portilta itse virkistysalueelle on toista kilometriä. Lumi peittää vielä tantereet, vaikka itse tie onkin sula.

Tien varressa on istutusmetsiä, jotka tunnistaa epäluonnollisen suorista puuriveistä. Kauniita koivuja, tiheäoksaisia kuusia riittää.

Hiekkatieltä kääntyy oikealle luminen väylä itse Mämminiemen alueelle. Tien varressa alkaa kuitenkin olla täällä jo sulaa, sillä kivet ja kalliot ovat saaneet paistatella auringossa.

Kallioilla on komeat kokoelmat erikokoisia kiviä ja siirtolohkareita.

Päijänteen rannassa pieni kaistale hiekkarantaa on myös sula, mutta järvi on vielä vankasti jäässä. En tosin lähtisi kokeilemaan jään paksuutta, onhan se alkanut pehmetä jo rannan tuntumastakin.

Päijänteeltä saapuvia veneilijöitä tervehtii rantakallioilla järvelle päin suunnattu, puinen Mämminiemen kyltti.

Järeän venelaiturin vieressä, jään keskellä törröttävät tolpat ovat kallellaan. Näyttää siltä, että jäät alkavat sulaa tästä piankin.

Tällaiseen komeaan laituritolppaan ei pääse kiinnittymään, jos Mämminiemeen saapuu kajakilla; venelaituriin on saavuttava tarpeeksi isolla aluksella...

Kapuan rannasta vielä venelaiturin yläpuoliselle kalliolle, jolta on komeat näkymät kauas järvelle. Kallion laella on penkit ja pöytä, mutta ei tulipaikkaa. Jätöksistä päätellen kalliolle ovat kiipeilleet äskettäin myös hirvet.

Rinteillä on sileiden kallioiden lisäksi paljon kivenlohkareita, joko sammalilla tai ilman. Onneksi paikka on tällä rannalla; saamme nauttia iltapäivän auringosta.

Puuhuolto on hoidettu Mämminiemessä loistavasti. Ystävälliset, edelliset retkeläiset ovat jättäneet polttopuita jopa valmiiksi nuotiopaikkojen tuntumaan, vaikka puuvaja löytyykin läheltä. Valitsemme nuotiopaikaksi useista vaihtoehdoista aurinkoisimman.

Mikäs sen mukavampaa kuin istuskella tulilla iltapäivän kevätauringossa nuotiopaikalla, nauttia lämmöstä ja haukata nuotiolla paistettua makkaraa...

Hyvästiksi käyn vielä katsomassa Päijänteen maisemaa Mämminiemestä pohjoiseen, Hauhonselän suuntaan. Täällä on hienoa katsella maisemia jo nyt, joten eiköhän sittenkin, kun jäät ovat sulaneet. Kallion laidalla on pieni keko teeren papanoita. Ehkä täällä siis kuulee toukokuussa myös teeren kukerrusta.