Siirry pääsisältöön

Fonttikävelyllä Helsingissä

Napa Galleria, Eerikinkatu 18, Helsinki. Kysyn Fonttikävelyn karttaa ja niitä löytyy gallerian nurkasta pikkupöydältä; vain yksi per asiakas. Reilu peli, että muillekin jää. Hivutan kartan vihreä-valkoraitaisesta vyötteestä ja tutkin sitä galleriassa hetken, ennen kuin astun portaita takaisin kadulle. Tähän hetkeen sopisi käydä ensi alkuun kupposella teetä - pieni orientoituminen havainnointiin - mutta lähden heti liikkeelle.
Mistä on kyse? Kävelystä, jonka aikana tulee kartan avulla pysähdyttyä katsomaan yksityiskohtia ympäristöstä, joka on täynnä viestejä, visuaalisia kokemuksia, joista helposti pyyhältää ohi. Millaisia neonkirjaimia killuu esimerkiksi elokuvateatterin yläpuolella?
Edessä on kolmisenkymmentä pysähdyttävää kohdetta. Reitti kääntyy Eerikinkadulta Fredalle ja heti alkuun on huomattava, että kartassa esille nostetun kohteen voi välillä nähdä paremmin, jos tähyilee kadun toiselta puolelta. Ohitan "hieroglyfiportit" ensin vahingossa, koska portit ovat auki, mutta tottahan ne kohta löytyvät. Tämä merkki näyttää ihan reippaalta kävelijältä, eikös.

Optikkoliikkeen kylti muistuttaa ajasta, jolloin (nykyistä useammin) ammattitekijän puodin havaitsi myös ulkopuolelle ripustetusta esine- tai symbolikyltistä, ei vain tekstistä. Ehkä reitin varrella on muitakin.
Kävelyn tarkoitus ei ole äkätä vain fontteja, jotka löytyvät Fonttikävelyn, tai siis Fontwalkin englanninkielisestä kartasta. Niinpä en tyydy vain Sähkötalon seinän salamoivaan logotekstiin, vaan tarkistan, millaiset ovenkahvat Alvar Aalto on suunnitellut tähän rakennukseen.
Tai kun haravoin katseellani seuraavaa kohdetta Salomonkadulta, näen Tennispalatsin yllä killuvat huiman korkeat tolpat, joissa mainostetaan museota ja elokuvateatteria. Tätä ennen olen kiinnittänyt huomioni vain Tennispalatsin kaarevakattoiseen muotoon, enkä oikeasti ole "nähnyt" tolppia teksteineen.
En ole myöskään huomannut lipputankorivistöä Autotalon matalan osan päällä. Ehkä siksi, että ei ole sattunut olemaan liputuspäivä. Seuraavaksi ohitan Kampin metroaseman M-kirjaimineen.  On hupaisa nähdä sen vieressä Subway-ketjun kyltti - ahaa, S-kirjan on mutkainen nuoli! -  juuri oikeassa paikassa.
Reitti kaartaa Kampin asemalta jo takaisin päin, ohi Voimatalon ja alas Albertinkadun päähän. Suljettu perinteinen lippakioski on suorastaan hämmentävän paljas ensikatsomalla, mutta sekalaisia pieniä viestejä seinistä löytyy.
Näillä nurkilla on monta fonttikohdetta. Entisen Kallio-vaateliikkeen kyltin alla ihastelen myös talon hienoja puuovia ja pyöreää ikkunaa, mutta Helsingin Työväen Säästöpankin pylpyrä osuu silmiin vasta hetken kuluttua.
Eerikinkadulla kävelen rakennustelineiden alta - numero 25 - ja ajattelen elokuvien Hercule Poirotin art deco-kotia. Fonttimaiset ornamentit ovat siellä ylempänä... Mietin, kuinka mukavaa on nähdä vielä näitä vanhempia kadunnimikylttejä, jotka tunnistaa totta kai nykymuodin mukaisesta poikkeavasta fontista.
Abrahaminkadun ja Kalevankadun kulmatalon asukkaita on hemmoteltu hienoilla reliefeillä porraskäytävissä. Lasioven läpi voi erottaa seinistä paitsi eläimiä, myös kävelijöitä.  Kohta seinälaatta kertoo, että tässä on Seychellien konsulaatti. Ohitan pian myös yhden kartan suosikeistani, Maitoa - Mjölk, jonka näin ensi kertaa noin viikko sitten.

Kohde 20, Porras-kyltti, jää löytymättä; Kalevankadun sisäpihalla on menossa remontti ja epäilen, että kyltti on irrotettu paikaltaan. Palaan tähystelemään Kalevankadun seuraavia kohteita niin katutasosta kuin ylempää rakennusten seinistä.
Aivan kartassa mainitun parturiliikkeen vieressä erottuu hädin tuskin Loma-Auton logo sekä teksti.
Kalevankadulla on muitakin haamutekstejä, eikä niitäkään ole merkitty Fonttikävelyn karttaan. Tässä talossa ei juuri nyt myydä vuodesohvia.
Kirjavälitys - Bokspedition -tunnus löytyy todella kauniista, punatiiliseinäisestä porttikäytävästä (Kalevankatu 16), jossa on myös upeat tummat metalliportit.
Kuinka paljon erilaisia julkisivuja Kampissa on! Vanhoihin kerrostaloihin tulee usein kiinnittäneeksi helpommin huomiota. Annankadulla olen kulkenut lukeita kertoja Hopeatalon ohi - mikä hieno nimi ja kyltti - ja vasta nyt katson sitä oikeasti.
Astun takaisin Eerikinkadulle. ELOn talo on todella hieno. Niin, nykyään tekstejä ei yleensä merkitä näin kiinteästi julkisivuihin. Toiselta puolelta katua löytyy taas kaunis art deco-sisäänkäynti teksteineen, sitten katse sitä vinosti vastapäätä Coronan ja Andorran valomainoksiin. Tässä on fonttikävelyn päätepiste. Katujen varsilla on vanhaa ja uudempaa sulassa sovussa.
Taitan kartan laukkuun ja käännyn kävelemään kohti rautatieasemaa. Huomaan katselevani ympärilleni eri tavalla kuin tullessani. Katseeni etsiytyy nyt automaattisesti liikkeiden ja kylttien teksteihin, oviaukkoihin. Helsingissä on erityisen helppo kävellä määrätietoisesti paikasta toiseen, minuuttipelillä ja aikataulun ohjaamana, keskittyen vain etenemiseen ja satunnaiseen katseen pikapyyhkäisyyn ympäristössä. Kun hidastaa vauhtia, voi huomata reitin varrelta muutakin; erilaisia viestejä, muotoja, pintoja sekä tarinoita niiden takana.

Onpa tuossa hauska E-kirjaimen muotoinen ovenkahva...

Kommentit

  1. hauska idea tuo kartta, kiitos kierroksesta :)

    VastaaPoista
  2. Oikea kulttuuriteko. Selvisi, että kartan voi (tietysti) ladata myös netistä, jos ei pääse sitä galleriasta hakemaan: http://issuu.com/wdchelsinki2012/docs/fontwalk

    VastaaPoista
  3. Kiitos hienosta jutusta!
    t. onnison

    VastaaPoista
  4. Haikeus nousee noista tyylikkäistä talonnimistä, fontteineen. Joko kaikki hyvät on käytetty, kun ei enää seinään laitettavan arvoisia käytetä?

    VastaaPoista
  5. Kyllä maailmassa hyviä nimiä riittää! Mietin itse kulkeissani, että uusien talojen nimiä ei yksinkertaisesti laiteta julkisivuihin ainakaan kiinteästi. Jättääkö arkkitehti aina varaa siihen, että joku haluaa muuttaa nimen kuitenkin ja siksi irrotettava kyltti on "käytännöllinen"? Taiteelliset pienet yksityiskohdat löytyvät nykyään ehkä helpommin rakennuksen sisältä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la