Siirry pääsisältöön

Nizza - sanat Ben, värit Niki

Loch Nessin hirviö näyttää olevan juhlatuulella. Niki de Saint Phallen hilpeä, kimalteleva veistos (1993) ei takuulla pelota kärpästäkään, joten otus ei voi kehua vartioivansa Nizzan modernin ja nykytaiteen museota. Marmoripintainen MAMAC sijaitsee Paillon-joen ylle rakennetun kannen päällä, Masséna-aukion ja linja-autoaseman takana.
Sasha Sosnon työ Drapé dans le vide lähes kutsuu astumaan lävitseen. Suuren museorakennuksen atriumpihan keskeltä pilkistää alla kulkeva tie ja alimmassa kerroksessa sijaitsevan kirjaston sisäänkäynti. Nuorten ryhmä kuuntelee Sosnon teoksen vieressä musiikkia, yksi ottaa tanssiaskeleita, toinen vetäytyy syrjään kirjoittamaan muistivihkoonsa. Oikea kulttuurin keskittymä.

MAMACiin on ilahduttavasti vapaa pääsy; sisään astuessa kysytään vain postinumeroa tilastoinnin vuoksi. No, ulkomaalaiselle riittää kansallisuuden kertominen. Vaihtuvan näyttelyn työt eivät nyt sykähdytä, mutta askeleet hidastuvat, mitä ylemmäs rakennuksessa nousen.
Innostunut opas kertoo lattialla istuville opiskelijoille Niki de Saint Phallen teoksesta La mariée sous l'arbre, Morsian puun alla (1963-64). Värikkään elämänpuun alla tarina on valkoinen, jähmettynyt, muumioitunut.
Vanhan hurskastelijan sydän (Coeur de vieille bigote, 1964) on täynnä tavaraa, kotitöitä, kirkonmiehiä, kunnon elämää. Puhtoisen valkoista. Mutta Niki de Saint Phalle ei todellakaan ole pelkkää puhtaan valkoisen maailmaa, vaan värejä.
Esimerkiksi neljä naista suihkulähteessä  (La fontaine aux quatre nanas, 1974-1991) - tätä ei ikävä kyllä ole nyt kytketty vesijohtoon...
Tai Jousimies-maljakko (Sagittarius vase), vai pitäisikö sanoa Jousinainen-maljakko.
Ehostusta kaipaava ja tekevä kalpea, rehevä nainen pinkissä mekossaan (La toilette, 1978) sulattaisi monen luurankomiehen sydämen.
Opiskelijaryhmä on myös edennyt näyttelyssä Yves Kleinin huikeansiniseen maailmaan. Ainakin lähes samaa kleininsinistä pilkottaa myös Niki de Saint Phallen eräissä teoksissa, mutta ihmekös tuo; molemmat kuuluivat ranskalaisten uuden realismin edustajien ryhmään, Niki ryhmän ainoana naisena. Sininen ja kulta ovat ainoat värit Yves Kleinin reliefimuotokuvassa, johon on ikuistettu uuden realismin taiteilijoista Claude Pascal, Arman ja Martial Raysse.

Kapuan yhä ylemmäs museossa, ohitan sinisistä muovipulloista, -pusseista ja pleksistä kootun huiman iltapuvun. Saavun École de Nice - liekö Nizzan koulukunta oikea termi? -huoneeseen, jonka sisällä on toinen huone: Chambre privée. Kauempaa katsottuna musta-punainen huone vaikuttaa aasialaishenkiseltä, mutta nizzalainen taiteilija Ben on tehnytkin kämpän täynnä yllätyksiä.
Astun sisään punaisella valolla valaistuun, mustaseinäiseen huoneeseen, jonka lattian pleksillä Ben kysyy heti: kuinka tietää onko tämä taidetta vai ei? Mustat seinät ja katto ovat tupaten täynnä erilaisia teoksia ja Benin viestejä.
Olennaista on että kommunikoin, l'essentiel est que je communique. Lepotuoli, jossa lukee: tässä lepääminen on taidetta (se reposer ici est art). Viestit on kirjattu Benin hauskalla käsialalla tauluihin jotka ovat kuin liitutauluja. Olen todellinen, je suis réel. Tauluihin on kirjattu myös John Cagen nauru ja Benin oma nauru... Huonetta voisi tutkia vaikka kuinka kauan!
Jos taidetta on kaikkialla, sitä on myös tässä laatikossa, si l'art est partout il est aussi dans cette boîte. Laatikon kullakin seinällä lukee viesti eri kielillä: ranskaksi, englanniksi, italiaksi ja paikallisella kielellä nissartiksi. Benin töiden äärellä voi tosissaan miettiä, mikä on taidetta.

Kierrän vielä museorakennuksen ylätasanteen, josta on erinomaiset näkymät joka suuntaan kaupungille - ja pari Yves Kleinin suunnittelemaa työtä. 
Alhaalla on käytävä vielä erikseen kierroksella Sasha Sosnon "laatikkopään" ympäri (olisinpa tiennyt, että se on osa kirjastoa ja sisältää oikeasti kirjoja!).
Museon ja kirjaston yhteisessä puistossa reippailee myös nizzalaisen taiteilija Max Cartier'n hauska versio Michelin-miehestä.
Lähden kävelemään takaisin kohti keskustaa. Poikkean Vanhan katedraalin ratikkapysäkillä bongaamassa Benin kaupungille siroteltuja töitä: Je doute de tout, Epäilen kaikkea. Toisella puolella pysäkkiä viesti on Être c'est être différent, joka toimii suomea paremmin englanniksi: to be is to be different.

On pakko kävellä vielä rantabulevardia pitkin hotelli Négrescolle, sillä...
...olen monesti ohikulkeissani miettinyt, kuka on tehnyt ihanan, iloisen Miles Davis-veistoksen Negresco-hotellin pääsisäänkäynnin vieressä. Tänään arvoitus viimein ratkesi, aplodit työstä Niki de Saint Phallelle!

jokainen kuva on 1/25 sekuntia elämästä ja hetki, joka ei palaa koskaan
- Ben

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la