Siirry pääsisältöön

Cannes - Antibes

Edellispäivän merimaisemien ansiosta houkuttaudun kävelemään rantatietä välin Cannes-Antibes, kevyttä kulkemista tasaisella siis. Aloitan matkan tietenkin Croisette-rantabulevardilta ja festivaalipalatsin tuntumasta - ja tällä kertaa minut lähettää matkaan Vaaleanpunaisen pantterin tassunjälki katukiveyksessä.
Kiertelen aluksi vielä tutkimassa filmimaailman tähtien kämmenen kuvia ja hämmästyksekseni olen nähnyt oikein: ainakin muutama henkilö on saanut ikuistaa kämmenensä tänne peräti kahdesti - esimerkiksi Dennis Hopper ja ranskalainen laulajatähti Johnny Hallyday. Tuoreemmat kädenkuvat ovat perinteisistä poikkeavissa, hopeanvärisissä laatoissa festivaalipalatsin edessä.
Palmupuiden alla Croisettella on meno päällä; runsaasti turisteja, herkkujen myyjiä, laitteita lapsille. Kadulla voi otattaa itsestään melkein tähti-valokuvan, jos asettautuu vaikka Charlien enkelien tai piraattikapteeni Jack Sparrow'n pahvikuvan taakse ja ilmeilee sopivasti.
Cannesin filmifestivaalin tunnus, kultainen palmu, näkyy myös Carlton-hotellille rantabulevardilta johtavan suojatien vieressä maalauksina. Tai ehkä pitäisi sanoa, että suojatie johtaa hotellilta Croisettelle, jolla tähtiä festivaalin aikana kuvataan.
Hienosti pukeutuneita ihmisiä astelee hulppean hotellin ovesta sisään, moni istuu tyylikkäänä hotellin terassiravintolassa. En taitaisi vetimissäni päästä edes sisälle.
Jatkan siis matkaa, ohi myös hiekkarannan harvalukuisten ja tuulen vuoksi lämpimästi puettujen lekottelijoiden.
Croisetten päässä on lasten leikkipuisto ja sen edessä lasten oikeuksia kunnioittava taideteos. Teosta suojaavassa lasisessa aidasta löytyvät Lapsen oikeuksien julistuksen ydinkohdat.
Rantaviiva kaartuu kiertämään Cap de la Croisettea, Croisetten niemeä ja Cannes hiekkarantoineen alkaa jäädä vähitellen taakse. Kivikon kohdalla on muutamia kalastajia vapoineen. Todella leveälle kävelytielle mahtuisi kävelijöitä vaikka kuinka, mutta meitä on vain muutama.
Port Canton sataman kohdalla on veneitä silmänkantamattomiin, oikeastaan joka lähtöön; aivan tavallisista veneistä kalliimpiin pursiin. Yksinkertainen viehättää silmää täälläkin.
Aivan Croisetten niemen kärjessä on Palm Beach-kasino, jonka edessä on tuntemattoman taiteilijan punainen veistos, jalka jonka paino on päkiällä. Liekö jalka astumassa alas, varpaisillaan, vai pitäisikö kantapään alle kuvitella huiman korkea korko? Käyn kasinon takana kivikkoisella rannalla tähystämässä Sainte Margueriten saarelle, joka on tässä kohdassa yllättävän lähellä mannerta.
Matka jatkuu pitkin tien laitaa, jonka oikealla puolella on väliin hiekkarantaa, väliin kaiteen takaa on suora pudotus mereen. Menisinkö rappusia pitkin kastelemaan varpaani? No ei nyt sittenkään.
Välimeri näyttää tänään eilistä viileämmältä, vaikka aurinko tuleekin esiin. Meri ei ole aina saman sininen. Mietin, miten pitkään saan vielä kulkea aivan rannassa... Kohta tie kaartaa ylemmäs ja näyttää siltä, että meren rannassa kulkeva polku johtaa todennäköisesti umpikujaan. Seuraan siis autotietä.
Hyvästi Cannes, astun jo naapurikaupungin puolelle! Muutama yksityisasumus on rantaradan oikealla puolella, jonne tuntuu pääsevän vain vesitse tai lukon takana olevia kävelysiltoja pitkin, radan yli. Alkaa kävelyn tylsin osuus: talsiminen autotien ja junaradan välisen verkkoaidan vierustaa.
Ainakaan kaikki merenrantatalot eivät ole mitään superhienoja luksushuviloita. Ehkä radan läheisyys ja kehnot kulkuyhteydet oman kodin pihaan painavat sittenkin enemmän kuin maisema Välimerelle.
Onneksi saavun pian Golfe Juaniin, jossa kävelyreitti pääsee jälleen palaamaan rantamaisemaan. Täälläkin tosin tuulee, eikä ole erityisen lämmin, joten tyydyn laittamaan tossua toisen eteen ja hengittämään meri-ilmaa. Ainakin matka etenee.
En odota Golfe Juanilta mitään erityistä, mutta kun saavun ravintoloiden täyttämälle rantakadulle, huomaan Napoleonin nimellä varustetun kyltin (ja ravintolan). Napoleon armeijoineen lähti marssimaan juuri täältä Golfe Juanista 1.3. 1815 kohti Grenoblea, jonne joukkio saapui 331 kilometrin taipaleen jälkeen 7.3. Reipasta porukkaa!
Lisää huviveneitä, leppoisasti käveleviä pariskuntia, perheitä. Matka Juan les Pinsiin taittuu naapurista nopeasti, hyvää kävelytietä pitkin. Väkeä istuu ulkosalla syömässä ja nauttimassa auringosta. Zivon reikäinen norsu, First Found, ei katsele merta, vaan rannan rakennuksia. Käännyn Casinon nurkalta vasemmalle ja lähden tassuttelemaan suorinta reittiä kohti Antibesin keskustaa.
Olen jo lähellä Antibesin vanhaa kaupunkia, kun päätän kääntyä oikealle, meren rantaa kohti. Astelen pitkin Maréchal FOCHin bulevardia, kun näen aidatun talon portissa kyltin: Antibes Randonnées, Antibesin vaellukset. Hupaisaa löytää tällainen paikka sattumalta... Portissa on mukavan pituinen lista yhdistyksen eritasoisista vaelluksista vuoristoon, ohessa tiedot korkeuseroista ja matkoista. Vähän toista kuin tämä kävelyretki tasamaalla. Mutta molemmissa on puolensa...

Kommentit

  1. Tuttuja paikkoja. Jos on aikaa, suosittelen pientä kyläpahasta nimeltään Mougins (hieman pohjoiseen). Pienelle kukkulalle on ahtautunut (liian) monta Michelin-ravintolaa, useimmat käymisen arvoisia ;) Lisäksi sieltä löytyy pieni valokuva-museo, jossa voi ihastella PIcassoa kuvattuna, sekä H Cartier-Bresson'in töitä.

    Vence ei myöskään ole kaukana, Picasson ex-kuppilassa Pastis maksaa enemmän kuin Negrescossa ...

    VastaaPoista
  2. Kiitos - Mouginsissä olen kerran pistäytynyt, turhan kansoitettuna päivänä, mutta siisti paikka.

    Vence on vielä käymättä, kun on tullut jäätyä jo St.Paulissa bussista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva