Cannes - Antibes

Edellispäivän merimaisemien ansiosta houkuttaudun kävelemään rantatietä välin Cannes-Antibes, kevyttä kulkemista tasaisella siis. Aloitan matkan tietenkin Croisette-rantabulevardilta ja festivaalipalatsin tuntumasta - ja tällä kertaa minut lähettää matkaan Vaaleanpunaisen pantterin tassunjälki katukiveyksessä.

Kiertelen aluksi vielä tutkimassa filmimaailman tähtien kämmenen kuvia ja hämmästyksekseni olen nähnyt oikein: ainakin muutama henkilö on saanut ikuistaa kämmenensä tänne peräti kahdesti - esimerkiksi Dennis Hopper ja ranskalainen laulajatähti Johnny Hallyday. Tuoreemmat kädenkuvat ovat perinteisistä poikkeavissa, hopeanvärisissä laatoissa festivaalipalatsin edessä.

Palmupuiden alla Croisettella on meno päällä; runsaasti turisteja, herkkujen myyjiä, laitteita lapsille. Kadulla voi otattaa itsestään melkein tähti-valokuvan, jos asettautuu vaikka Charlien enkelien tai piraattikapteeni Jack Sparrow'n pahvikuvan taakse ja ilmeilee sopivasti.

Cannesin filmifestivaalin tunnus, kultainen palmu, näkyy myös Carlton-hotellille rantabulevardilta johtavan suojatien vieressä maalauksina. Tai ehkä pitäisi sanoa, että suojatie johtaa hotellilta Croisettelle, jolla tähtiä festivaalin aikana kuvataan.

Hienosti pukeutuneita ihmisiä astelee hulppean hotellin ovesta sisään, moni istuu tyylikkäänä hotellin terassiravintolassa. En taitaisi vetimissäni päästä edes sisälle.

Jatkan siis matkaa, ohi myös hiekkarannan harvalukuisten ja tuulen vuoksi lämpimästi puettujen lekottelijoiden.

Croisetten päässä on lasten leikkipuisto ja sen edessä lasten oikeuksia kunnioittava taideteos. Teosta suojaavassa lasisessa aidasta löytyvät Lapsen oikeuksien julistuksen ydinkohdat.

Rantaviiva kaartuu kiertämään Cap de la Croisettea, Croisetten niemeä ja Cannes hiekkarantoineen alkaa jäädä vähitellen taakse. Kivikon kohdalla on muutamia kalastajia vapoineen. Todella leveälle kävelytielle mahtuisi kävelijöitä vaikka kuinka, mutta meitä on vain muutama.

Port Canton sataman kohdalla on veneitä silmänkantamattomiin, oikeastaan joka lähtöön; aivan tavallisista veneistä kalliimpiin pursiin. Yksinkertainen viehättää silmää täälläkin.

Aivan Croisetten niemen kärjessä on Palm Beach-kasino, jonka edessä on tuntemattoman taiteilijan punainen veistos, jalka jonka paino on päkiällä. Liekö jalka astumassa alas, varpaisillaan, vai pitäisikö kantapään alle kuvitella huiman korkea korko? Käyn kasinon takana kivikkoisella rannalla tähystämässä Sainte Margueriten saarelle, joka on tässä kohdassa yllättävän lähellä mannerta.

Matka jatkuu pitkin tien laitaa, jonka oikealla puolella on väliin hiekkarantaa, väliin kaiteen takaa on suora pudotus mereen. Menisinkö rappusia pitkin kastelemaan varpaani? No ei nyt sittenkään.

Välimeri näyttää tänään eilistä viileämmältä, vaikka aurinko tuleekin esiin. Meri ei ole aina saman sininen. Mietin, miten pitkään saan vielä kulkea aivan rannassa... Kohta tie kaartaa ylemmäs ja näyttää siltä, että meren rannassa kulkeva polku johtaa todennäköisesti umpikujaan. Seuraan siis autotietä.

Hyvästi Cannes, astun jo naapurikaupungin puolelle! Muutama yksityisasumus on rantaradan oikealla puolella, jonne tuntuu pääsevän vain vesitse tai lukon takana olevia kävelysiltoja pitkin, radan yli. Alkaa kävelyn tylsin osuus: talsiminen autotien ja junaradan välisen verkkoaidan vierustaa.

Ainakaan kaikki merenrantatalot eivät ole mitään superhienoja luksushuviloita. Ehkä radan läheisyys ja kehnot kulkuyhteydet oman kodin pihaan painavat sittenkin enemmän kuin maisema Välimerelle.

Onneksi saavun pian Golfe Juaniin, jossa kävelyreitti pääsee jälleen palaamaan rantamaisemaan. Täälläkin tosin tuulee, eikä ole erityisen lämmin, joten tyydyn laittamaan tossua toisen eteen ja hengittämään meri-ilmaa. Ainakin matka etenee.

En odota Golfe Juanilta mitään erityistä, mutta kun saavun ravintoloiden täyttämälle rantakadulle, huomaan Napoleonin nimellä varustetun kyltin (ja ravintolan). Napoleon armeijoineen lähti marssimaan juuri täältä Golfe Juanista 1.3. 1815 kohti Grenoblea, jonne joukkio saapui 331 kilometrin taipaleen jälkeen 7.3. Reipasta porukkaa!

Lisää huviveneitä, leppoisasti käveleviä pariskuntia, perheitä. Matka Juan les Pinsiin taittuu naapurista nopeasti, hyvää kävelytietä pitkin. Väkeä istuu ulkosalla syömässä ja nauttimassa auringosta. Zivon reikäinen norsu, First Found, ei katsele merta, vaan rannan rakennuksia. Käännyn Casinon nurkalta vasemmalle ja lähden tassuttelemaan suorinta reittiä kohti Antibesin keskustaa.

Olen jo lähellä Antibesin vanhaa kaupunkia, kun päätän kääntyä oikealle, meren rantaa kohti. Astelen pitkin Maréchal FOCHin bulevardia, kun näen aidatun talon portissa kyltin: Antibes Randonnées, Antibesin vaellukset. Hupaisaa löytää tällainen paikka sattumalta... Portissa on mukavan pituinen lista yhdistyksen eritasoisista vaelluksista vuoristoon, ohessa tiedot korkeuseroista ja matkoista. Vähän toista kuin tämä kävelyretki tasamaalla. Mutta molemmissa on puolensa...