Kesäteekävelyllä, Jyväskylä

Uhkaavia pilviä taivaalla, sadetakki niskaan? Reppuun. Lämmin neule? Ylle. Kengät? En takuulla laita kumppareita, jospa tämän kävelyn uskaltaisi tehdä vähän kevyemmissä töppösissä. Oi mitä päivänkakkaroita...

Lähdettyäni kävelylle vilkuilin alkuun vähän väliä taivaalle, että joko ne pilvet ropsauttavat, mutta kävelytien varren kukkaloistoa katsellessani mahdollinen sade unohtui. Ja huomaisihan sen sitten siitä, jos pisaroita ropsahtaisi nenälle. Ihanaa, viimeinkin horsmat kukkivat!

Käännyin Viitaniemestä tullessani Nisulankadulle; suuntana oli aluksi Mäki-Matti. Ylitettyäni Nisulankadun pysähdyin hetkeksi moikkaamaan yksinäistä nallekarhua, joka asuu omakotitalon pihan halkopinon keskellä. Kiitos sille, joka ensimmäisenä keksi nämä ikkuna-asetelmat halkopinoihin! Näin pienellä jutulla voi yksinkertainen polttopuupino muuttua iloiseksi taideteokseksi.

Kun nousin Löylykatua ylös, piristivät Mäki-Matin päiväkodin kohdalla hilpeät kuvat, joita on ripustettu päiväkodin pylväisiin. Ilmoitustaululta loisti silmiin teksti: Lupa liikkua. Nähtävästi lasten ei tarvitse istua päiväkodissa vain kiltisti paikallaan :)

Oikokadulla kävelijää tervehtivät värikkäät katumaalaukset ja valotolppien mahtavat valokuvateokset (jotka joku nutipää oli käynyt tussilla sotkemassa hyvin tuoreeltaan), mutta vielä voimakkaammin aistin tuoksun: tuore pulla! Koska olin juuri edellisenä päivänä käynyt toteamassa, että Vanhan kunnon kahvilan korvapuustit ovat todella maukkaita, kovetin itseni ja kävelin urheasti pullantuoksun ohi. Ei nyt sentään joka päivä. Seuraavaksi nenään iski perhepuiston grilliltä makkaran tuoksu. Eiiii! Nyt ripeästi eteenpäin.

Tai no, sen verran maltoin pysähtyä, että luin uudelleen edellisenä päivänä huomaamani leppäkertturunon. Aidasta löytyy muitakin eläinaiheisia tarinoita ja kuvia.

Mäki-Matin perhepuistossa oli mukavasti väkeä ja vilskettä, niinpä seuraavan puiston hiljaisuus toi siihen hauskan kontrastin. Ylitin Voionmaankadun ja astuin Moirislammen viereiselle puistoalueelle, jossa vastaan tuli yksi ainoa kulkija. Moirislammen ympäristö onkin mukavan rauhallinen ja villiintyneempi keidas, jota ei ole pakkonurmituksella pilattu.

Puistopolku toi minut yliopiston kampusalueen urheilukentän laidalle ja kun katsoin tämän puistoalueen upeita puita ja kukkivia kasveja, muistelin lukeneeni, että Alvar Aalto halusi sinne vain valkoisena kukkivia kasveja. Tylsää, sanon minä! Muutamia erivärisiä kukkakapinallisia sieltä onneksi löytyy, edelleen...

No niin, nyt enää Liikunnan kohdalta tien yli ja sitten Kramsunkadulle. Ensivisiittini ihanan Teeleidin uudessa paikassa, viimeinkin!

Kun astuin sisään Kramsunkadun Teeleidiin, näin heti, että teehuone oli ehtinyt asettua taloksi. Oli tervetullut olo. Kun tilauksen tehtyäni hain istumapaikkaa, oli todella onnea... Pääsin istahtamaan rakennuksen torniosan alakerrassa olevaan "Sikarihuoneeseen". Olin haaveillut juuri rakennuksen tässä osassa istuskelusta hyvin pitkään - jo siitä asti, kun olin rakennuksessa ensi kertaa käynyt, vuosikausia sitten eli jo Galleria Fotokramin aikana. Tämä pyöreä pöytä oli varattu saapuessani, mutta sain istumapaikan ihanasta sohvasyvennyksestä.

Siinä Karpalo & kaverit -teetä siemaillessani olin entistä iloisempi siitä, että Teeleidi oli löytänyt uuden kodin juuri tästä kauniista Karpion talosta. Vihreän teeni seurana lueskelin tovin myös myös Teeleidille lahjoitettua Wilma Wahlgrenin Tarinoiden taivalta, jossa oli tosi houkutteleva kansi.

Karpion talo on viehättävä jo Kramsunkadulta katsottuna, mutta onpa ihana nähdä se luvallisesti myös täältä pihan puolelta. Voi kun tuonne yläkerran torniinkin vielä joskus pääsisi. Vaikka teelle.

Teeleidin puutarhassa voi teetä nauttia myös ulkosalla. Heti sisäänkäynnin luota terassilta löytyy katettuja istumapaikkoja, minkä lisäksi nurmikolle on ripoteltu muutamia pöytiä tuoleineen.

Ja mikäs se sieltä hevoskastanjan lehvien lomasta pilkistääkään...? Naapuritontin yksityiskäytössä oleva talo, joka ei ole ihan mikä tahansa tönö Lehtisenkujan varressa.

No sehän on tietysti Villa Karpio, jossa näkyy itse Alvar Aallon kädenjälki. Tästä kulmasta en ollutkaan tullut rakennusta katsoneeksi aiemmin. Aalto perusti Jyväskylässä arkkitehtitoimiston vuonna 1923 ja sai toimeksiannon piharakennuksen muutostöistä; tällainen rakennuksesta sitten tuli. Hauska yläkerran päätylaudoitus!

Poislähtiessäni poikkesin vielä Teeleidin punamullalla maalattuun piharakennukseen, jonka ovi oli kutsuvasti auki. Ahaa, sielläkin on asiakaspaikkoja! Jos siis sataa ja Teeleidissä on sisällä täyttä, ei muuta kuin tänne istumaan.

Lähdin tyytyväisenä jatkamaan kävelyä kohti keskustaa, Seminaarinkatua pitkin.

Seminaarinkatu muuttui pian Kauppakaduksi ja niinpä olinkin kohta pihakatualueella. Pihakadulta löytyy hauskoja yksityiskohtia - pitsiliinaneulegraffiteista alkaen - ja myös lepopaikkoja kulkijoille. Yksi penkeistä on varattu niille, jotka vielä etsivät rakkautta, mutta onhan siellä sitten penkki myös jo rakastuneille...

Eri liikkeiden edestä löytyy myös persoonallisia sommitelmia. Mäkisen kalakaupan edessä on "rantakiviä", Kehystämö Galleria Patina on puolestaan somistanut edustaansa hienoilla kehyslistoilla. Parturi-Kampaamo Mem ilahduttaa ohikulkijoita kukkasten lisäksi hilpeällä jättikissalla.

Yläkaupungin liikkeillä on asennetta! Kompassin-Sokoksen ympäristö vaikuttaa tämän jälkeen paljon tylsemmältä.

Onneksi ydinkeskustan ydintä lähestyessään voi vielä nauttia taiteesta Kirkkopuiston kohdalla (sähkökaapit, taidemuseon edustan taideteokset) ja Suomen käsityön museon kohdallakin kannattaa vähintään hidastaa. Käsityön museon eteen oli ehditty jo asentaa uudet penkit puiden ympärille. Minua alkoi jo vähän hiukoa, joten käväisin Mummin pullapuodissa hakemassa evästä ja tulin tähän auringon lämmittämälle penkille ulos syömään. Samalla sain katsoa lähempää puuhun kiedottuja, hienoja neulegraffiteja. Ne ovat niin oikeassa paikassa tässä!

Kannatti kantaa reppua, jossa oli sekä sadetakki että sateenvarjo. Ne yhdessä takasivat, että en saanut pisaraakaan niskaani, vaan tänä vallan vaihtelevan sään kesänä sainkin yllättäen nauttia ihan kivasta säästä. Olkoonkin, että oli lämmin neule vielä alkumatkasta yllä, mutta tarkenin sentään koko kävelyretken shortseissa...