Siirry pääsisältöön

Helsingin jouluvalorauhaa

Lumi on valkaissut kauniisti Helsingin Senaatintorin, josta suuri osa on parhaillaan Tuomaan markkinoiden valloittama. Markkinat ovat auki vielä 22.12. saakka. Näin lähellä iltaseitsemää Senaatintori on alkanut jo hiljentyä, koska pian kojut sulkeutuvat yöksi. Tori on melko yksinkertaisilla jouluvaloilla valaistu, mutta aukiota ympäröivien rakennusten ikkunoilla on runsaasti lisää joulutunnelmaa luovia kynttelikköjä.
Urheat myyjät hytisevät punaiseksi maalatuissa, kahden väljän kujan varrelle asetelluissa puukojuissaan; tarjolla on joulumarkkinoilla kävijöille mm. monenmoisia käsitöitä ja joulun aikaan sopivia herkkuja. Jo pelkkä ajatus villavaatteista ja rukkasista lämmittää...
Tai miten olisi uusi harja rappusten lakaisemiseen? Mattopiiska? Käsintehty koru? Porosalami? Glögiäkin on tarjolla, mutta pelkäänpä että mukillinen jäähtyisi liian nopeasti hyppysissäni.
Yksinäinen joulukuusi valaisee Senaatintoria. Suurkirkko hohtaa Senaatintorin yllä kuin ylhäinen, jäinen palatsi.
Lähden palaamaan Aleksanterinkatua pitkin kohti vilkkaampaa keskustaa, mutta vain parin korttelin päässä Stockmannilta näyttää jokseenkin yhtä hiljaiselta kuin myöhään yöllä. Ilmeisesti suurin osa väestä jouluryntäilee tuonnempana ja sisätiloissa.
Määrätietoinen ja ripeä puikkelehtiminen luotsaa minut ohi vilinän ja Mannerheimintien, aina Kukontorin taakse ja Eerikinkadun alkuun. Kiinalainen musiikki soi rauhallisesti taustalla, kun Pieni Kilpikonna -teehuoneen isäntä tarjoilee oolong-teetä gongfu-haudutuksella. Siemailen pienestä teekupista talvi-iltaan oivallisesti sopivaa teetä, nojaan puutuolilla taaksepäin, täytän kohta kupin uudelleen. Ihan kuin en olisikaan enää Helsingissä, vaan jossain aivan muualla, missä kiire unohtuu täydellisesti. Anteeksi vaan, jouluvilkas pääkaupunki...
Osa Espan puiston puista on koristeltu valoverkoilla, jotka piirtävät lehtipuiden muodot uljaasti esiin iltahämärissä.
Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804-77) patsas Esplanadin puiston keskellä saa tähän aikaan päivästä olla rauhassa muilta turisteilta. Eipä ole kukaan saanut heivattua tonttulakkia Ruuneperin päähän!
Pyry on peittänyt myös Esplanadin puiston penkit alleen. Kukapa tarkenisi penkillä nyt istuskellakaan.
Hytisyttävä keli ajaa keskustan tuulisilta kaduilta minutkin taas pian sisätiloihin. Lämmittelen kapean Aleksin Wanhan kauppakujan varrella, Bar Celonassa ja sen tapas-herkkujen ääressä. Kynttilät ja valoasetelmat luovat täälläkin leppoisaa tunnelmaa.
Kello on jo lyönyt iltayhdeksän, kun Stockmannin vahtimestari auttaa valtavien ostoskassien kanssa tavaratalosta kohti taksia siirtyvää rouvaa. Muut myöhäisostosten tekijät ovat jo ehtineet tallata tiehensä, tai ainakin Keskuskadun puoleinen joulukuusten ja mosaiikkikuvion koristama kävelykatupätkä on jo lähes tyystin autio. Vain jouluvalot jäävät valvomaan yön kulkijoiden kanssa.

Kommentit

  1. Upea tuo kuva missä valaistu kuusi "kumartaa" Tuomiokirkolle! :)

    VastaaPoista
  2. Myönnän että laajakulma vääristää, mutta kyllä kuusen latva oli minusta hieman nuopallaan ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la