Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Toivolan vanhalla joulupihalla

Toivolan vanha piha Jyväskylässä aloitti joulukuun onnellisten tähtien alla: lumi ehti sataa kaupunkiin juuri ajoissa, kun piha avattiin jouluasussaan täksi viikonlopuksi. Astelen itse pihan mukaviin tunnelmiin jo toista kertaa samana viikonloppuna, sillä poikkesin jo lauantaina testaamassa kellarikahvilan glögiä ja leivonnaisia... Myös tänään iloiset tontut ovat portin pielessä, toivottamassa tasaisena virtana pihaan käyvät vieraat tervetulleiksi.
Heti yläpihan vasemmalla laidalla on puisten joulupuotikojujen rivistö. Puumökeissä kädentaitajat ja tuottajat myyvät mm. tekemiään herkkuja, tekstiilejä ja käsityötuotteita.
Pihassa on tietenkin myös joulukuusi ja sen latvassa kuusisakarainen tähti.
Houkutteleva tuoksu leviää pihaan. Saarijärveltä, Kalmukosken kupeesta saapunut Lassi Ruuska loimuttaa lohta, myy muitakin kalatuotteita ja ottaa vastaan tilauksia joulun kalaherkuista.
Marko Poldsamin pihapuodista saa paahdettuja manteleita ja suklaakuorrutettuja omenoita, mitä hienoimmin koristeluin. Makeaa elämää...
Itse Toivolan vanhan pihan isäntä, Margo Saxberg, on ottanut lapaset käsistään ja soittaa lumisateessa posetiivia pihan vieraiden iloksi.
Sisällä puotien ympäröimässä salissa (entisen synnytyslaitoksen tiloissa) päivystää joulupukki, seurassaan iloinen tonttutyttö. Lapset saattavat saada pukin vasusta namun.
Myös pienempiä tonttuja seikkailee pihan rakennuksissa ja ulkosalla. Jos on tarkkana, nukketaiteilijoiden taidonnnäytteitä voi löytää monestakin paikasta.
Makasiinipuodissa on useita myyjiä, joilta voi ostaa esimerkiksi käsintehtyä suklaata, koruja, huopahattuja, hilloja, joulukoristeita ja neuleita.
Makasiinien väliin on rakentanut hienon jouluseimiasetelman Katariina Pentikäinen. Seimeä saa katsella vain narun takaa, ei koskea, jotta kaikki pysyisi paikallaan.
Jos ulkona tulee kylmä, voi pihan myyntikojujen ja liiketilojen lisäksi lisälämpöä hakea pienestä, mutta toimivasta Kellarikahvilasta.
Vaikka tungosta onkin, jono vetää yllättävän hyvin ja sopu antaa sijaa pöydissä. Tuoreita, käsin tehtyjä leivonnaisia on tarjolla oikeasti loistava valikoima eikä maku petä tänäänkään... Pihan ns. oikea kahvila Muisto ei ehtinyt avautua vielä täksi jouluksi, mutta onneksi tänne kellariin ehdittiin pystyttää tämä varakahvila.
Näyttää iloisesti siltä, että piha on ottanut paikkansa käyntikohteena. Toivottavasti vieraiden virta jatkuu, nyt kun Toivolan vanhan pihan toiminta on käynnistynyt. Pihan huoneistojen liikkeet ovat avoinna normaalisti viikolla, mutta lisätietoja joulukuun 2012 erityisohjelmasta ja Joulupihan myyjien paikallaolo kannattaa tarkistaa Joulupihan aikataulusta etukäteen. Kaunista ja vilkasta joulun odotusta Toivolaan!

Kommentit

  1. Tuolla on kyllä käytävä ensi visiitillä, tosin taitaa mennä joulun jälkeiseen aikaan. Kesällä jo yritin kurkistella pihan ollessa teon alla. Hienoa, että siitä on nyt muodostunut noin tunnelmallinen paikka.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kuvista! Itse en vieläkään ole saanut aikaiseksi käytyä pihassa,mutta sunnitelmissa on. Tunnelmallisen näköistä ja kävijät näyttävät viihtyvän :)

    VastaaPoista
  3. Toivolassa kannattaa käydä. Viimeinkin Jyväskylässä on yksi tällainen paikka!

    VastaaPoista
  4. Hei, tää sun blogis pitäis palkita. Hyvän olon palkinto sulle toisten hyvinvoinnin huolehtimisesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…