Siirry pääsisältöön

Unkari: Päiväkävelyllä Pécsissä

Pécs herää kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Joulukuisen aamun tunnelma on uninen, sillä joulumarkkinoiden kojuista vasta muutama on auennut.  Roomalaiset perustivat tänne kelttien asuttamalle alueelle Sopianae-nimisen kaupungin jo 100-luvulla. "Rajattomaksi kaupungiksi" itseään kutsuva Pécs oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2010, mihin vaikutti muun vaikuttavan historian lisäksi se, että Pécs on aina ollut eri kulttuurien kohtaamispaikka.
Kaupunkiin voi ottaa tuntumaa näkövammaisille tehdyn Széchenyin aukion pienoismallin kautta; siitä voi tunnustella viereisen moskeijan, aukion suihkulähdeportaat ja lähikortteleihin avautuvat kadunkulmat.
Kulttuurit ovat kohdanneet rajulla tavalla Széchenyi-aukion ylärinteen puolella olevassa pyhätössä. Kristinusko oli saapunut Pécsiin jo 300-luvulla, mutta ottomaanien valloitettua kaupungin 1500-luvulla tehtiin myös kristityistä kirkoista moskeijoita.
Kaupungin valloittaneet turkkilaiset käyttivät 1500-luvun jälkipuoliskolla Gázi Kászim Pashan moskeijan rakentamiseen paikalla sijainneen kirkon kiviä. Keski-Euroopan suurimmaksi rakennettu muslimitemppeli on kuitenkin nykyään katolisen kirkon käytössä.
Kirkon seinästä löytyy edelleen sitaatti Koraanista. Turkkilaisten valtakausi Pécsissä päättyi 1600-luvun jälkipuoliskolla. Muistoja heidän kaudestaan löytyy  muualtakin kaupungilta, mutta tämä temppeli yhdistää läntisen ja itäisen kulttuurin uskontojen maailman jännittävällä tavalla. Varsinainen turkkilaiskatolinen kirkko...
Jatkan moskeija-kirkolta matkaa piispan mukaan nimettyä Janus Pannonius-katua pitkin kohti katedraalia. Pécsissä ei pahemmin ole siltoja, joten täällä lemmenlukot on napsauteltu kiinni aidanpätkiin.
Muiden paikkojen varjelemiseksi lukkojen invaasiolta kaupunki on tuonut tälle kadulle "virallisia" lemmenlukkotelineitä!
Hautakammio 3.
Aivan katedraalin tuntumassa tulee vastaan UNESCOn maailmanperintökohde 853: varhaiskristillisiä hautoja roomalaisten ajalta aina 300-luvulta saakka. Esille kaivettuja hautoja pääsee katsomaan lähietäisyydeltä Cella Septichora-vierailukeskuksessa.
Monet varhaiskristillisistä haudoista ovat yksinkertaisia, mutta varakkaammille vainajille on tehty todellisia hautamonumentteja. Pietari-Paavali-hautakammiossa on hämmästyttävän hyvin säilyneitä seinä- ja kattomaalauksia. Näyttelyssä on esillä myös pari sarkofagia, joista toisen sisältä oli löytynyt tyylikäs lasinen viinikarahvi.
Palaan raikkaaseen ulkoilmaan, missä alkaa yhtäkkiä tuntua ihan keväiseltä. Vähäiset lumen rippeet sulavat nopeasti auringossa ja vihreä nurmi luo illuusion siitä, että kohta narsissit nousevat esiin. Mutta vain pari päivää sitten maa oli tyystin lumen peitossa. Ja uutta lunta on luvassa.
Katedraalin viereisessä puistossa ja lähirakennusten liepeillä on lukuisia taideteoksia, joista useimmissa ei ole mitään tietoa siitä, ketä veistos esittää. Taideteoksen vanha moppitukka Liszt Ferenc eli säveltäjä Franz Liszt sai oman veistoksen muistoksi siitä, että hän kävi Pécsissä.
Nelitorninen Pyhän Pietarin katedraali on ylväs ilmestys. Sen edessä nöyrä kirkkokansa on varmasti tuntenut itsensä alamaisiksi. Ensimmäisen, aikanaan Euroopan 4. suurimman katedraalin rakentaminen alkoi jo 1000-luvulla, jolloin Pécs sai piispanistuimen (1009). Turkkilaisten valtakaudella myös katedraalista tuli moskeija, mutta se palautettiin jälleen kirkoksi ja remontoitiin lopulta 1800-luvulla nykyiseen asuunsa.
Katedraalin valtavat ulko-ovet on koristeltu lukuisilla Raamatusta poimituilla kuva-aiheilla. Mukaan mahtuvat niin Baabelin torni kuin ristiinnaulitseminen. Taideteokset ovat yllättävää kyllä kohokuvia - tavallaan esteettömiä teoksia siis, nykykielellä.
Yhtään vähäpätöisempää koristelu ei ole myöskään komean katedraalin sisäpuolella. On aivan uskomatonta, miten taidokkaita erityisesti maalaukset unkarilaisissa kirkoissa ovat. Kun katson eteenpäin, huomaan että katedraalissa on kirkko kirkon sisällä.
Niin katedraalin päälaivan kuin sivulaivan kappeleiden seinät, katot ja lattiat on nekin huikaisevan hienosti koristeltu, harmonisen kaunista värimaailmaa käyttäen.
Myös katedraalin kryptassa sama uskomaton koristelutahti jatkuu. Mielettömän hienoja yksityiskohtia saa katsoa niska väärällään... Eikä tämä kellariholvikaunotar muistuta pätkääkään kirkon alakertaa, vaan pikemminkin tyylikästä, hieman intiimitunnelmaista tanssisalia!

Yksityiskohtien runsaus on niin häkellyttävää, että nyt on nähtävä jotain yksinkertaisempaa. Laskeudun Dom-aukiolta rinnettä alas Szént István-aukiolle, ohi varhaiskristillisen mausoleumin ja päätän mutkitella Ferencesek-kadun kautta takaisin tutuille nurkille. Memi Pashan hammamista turkkilaiskaudelta on jäljellä vain raunioita.

Vaan mutkallisia voivat olla myös yksinkertaisemmat rakennukset. Tämä väärän vänkyrä talo on kuitenkin aimo harppaus kohti nykyaikaa.
Art decon henkeä löytyy hupaisalla tavalla useammastakin uudesta rakennuksesta keskustan katujen varsilta.
Kun palaan pikkukujia pitkin Széchenyi terille, huomaan että yksi originaalin art decon edustaja aukion varrella tuo mieleen  Nizzan Negresco-hotellin. Keskustan katujen varsilla on niin paljon uutta ja vanhaa nähtävää, että lyhyt visiitti Pécsiin ei riitä alkuunkaan.
Ihailen kauniissa säässä myös muita aukion laitojen rakennuksia. Nádor Szálló-talon toisen kerroksen parvekkeilta pilkistävät seimi, Neitsyt Maria ja Joosef. Olenkin ällikällä lyöty, kun kuulen että tämä "rakennus" on vain feikkijulkisivu, jolla paikattiin rakennusten välissä aiemmin ollut aukko! No, ainakaan siihen ei tullut umpimielistä, betonipintaista tavarataloa...

Siirryn kadulta viihtyisään kahvilaan kupilliselle erinomaista vihreää teetä. Vielä voisi käydä tutustumassa Zsolnayn maineikkaaseen keramiikkaan, poiketa museoissa, kiertää jäljellä olevia kaupungin muureja, kavuta ylemmäs kukkulalle nauttimaan avarista maisemista...
Pécs on erinomaisesti käveltävissä oleva kaupunki - ainakin näin turistin näkökulmasta - eikä täällä ole pakko käyttää edes karttaa ja kaupungin esitettä löytääkseen kiinnostavia paikkoja tai katseltavaa, jotain edes hieman kotimaisemista poikkeavaa. Ylös, ulos ja lenkille siis, sillä valintoja on tehtävä, kun aika täällä on rajallinen. Pitäisikö sittenkin harjoitella etenemistä hitaan csárdásin tahtiin?

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…