Kynttilähetki Teeleidissä, Jyväskylä

On pimeä marraskuun ilta, laskeutuihan aurinko jo ennen neljää. Kävelen pitkin vesisateen kastelemia katuja heijastin vilkkuen. Minne mennä kävelyltä tauolle sisätiloihin? Ai niin, Teeleidi Lutakossa on auki vielä kuuden jälkeen tiistaisin näin marraskuussa. Pimeyden keskellä sitä tulee kaivanneeksi valoa, ja muutakin kuin parinkymmenen asteen sisälämpötilaa. Esimerkiksi tunnelmaa.

Saavun Teeleidiin vähän ennen iltakuutta, tilaan maustettua vihreää teetä ja muffinsin. Hieman kuuden jälkeen kattovalot sammutetaan ja pöytien valaisimiksi käydään sytyttämässä kynttilöitä, onhan yksi marraskuun kynttiläilloista. Hetkeksi hyppään ajatuksissani mökki-iltoihin kynttilänvalossa, sitten palaan tähän hetkeen ja jatkan lehden lueskelua. Lehtijutun otsikko sanoo: Saa tulla. Siltä tuntuikin, tänne sai tulla. Tuntuu mukavalta pysähtyä hetkeen, maistelemaan teetä ja jotenkin vain... olemaan.  Niinpä ei ole ihme, että tilaan kohta toisen kannullisen teetä.

Sillä aikaa yläkerrassa ovat illan esiintyjät ehtineet aloittaa ja lopettaa, mutta pian he aloittavat uudelleen. Alakerran teehuoneen asiakkaille vinkataan, että yläkerrassa kannattaa käydä ennen kotiin lähtöä. Yllätysohjelma jatkuu.

Musiikki kajahtaa Lutakon Leidin portaikkoon saakka, kun astun yläkertaan johtavasta ovesta sisään. Didgeridoon matalalla värähtelevä ääni leijailee vastaan, välillä soi myös rumpu. Yläkerran yleisö istuu mukavasti hämärässä siemailemassa teekupposiaan ja seuraamassa esitystä - yksi jopa tanssiaskelin.

Tiibetiläiset kulhot soivat osaavissa käsissä didgeridoon ja rummun taustalla. Kulhojen sointuvaa sointia tai soittamista ei voi oikein kuvailla; se pitää kokea.

Eikä tämä hetki ole vain musiikkia. AP Kivinen ottaa runokirjansa (Valloittaja) esille ja lausuu runojaan muusikoiden säestyksellä. Yhdessä kuljetaan merkityllä reitillä Kitkajoella. Tunnelmat seuraavat toistaan, viimeisten säkeiden soittimet taikovat esiin sen sateen, joka on viime päivinä kastellut katuja ja teitä, leijaillut lammikoihin, ropissut ikkunalaudoille, pisaroinut pihoihin.

Lukuisat kynttilät pöydillä, Lutakon Leidin yläkerran takassa ja ikkunoilla valaisevat iltaa, kuten myös pieni valoköynnös Rantaväylän ja ratapihan suuntaan antavalla akkunalla. Laitan takin kiinni ja astun takaisin pimeyteen, mutta lisää valoa sisälläni.