Siirry pääsisältöön

Näkyjä Schaumanin linnassa, Jyväskylä

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin käymään Schaumanin linnassa. Tänä iltana haave toteutuu, sillä linnan pääovi avautuu Tanssiteatteri Krampin Näkyjä-esitystä varten. Olen tullut paikalle varhain, että ehtisin nauttia tilasta pidempään!
Ostan lipun eteisestä - tuuria, minulla ei ollut ennakkovarausta - ja kuuntelen muiden ensimmäisten joukossa paikalle saapuneiden kanssa ohjeet. Sitten jätämme viereisessä huoneessa päällysvaatteet naulakkoon, riisumme kengät (tai jotkut laittavat suojapussit kenkiensä päälle) ja seuraamme opasta huoneisiin, joissa saamme liikkua hiljaisuudessa vielä ennen esitystä.
Naulakolta avautuu tunnelmallinen näkymä... Jännittävä, koristeellinen rautaportti on avoinna, toivottamassa meidät tervetulleiksi esitykseen.
Harvoinpa sitä saa kulkea haarniskakoristellusta portista sisään! Näin Schaumanin linnassa.
Astumme hiljaiseen huoneeseen. Täällä ei ole tarkoitus höpöttää, vaan jokainen voi hiljentyä vaikka teen tai glögin ääressä. Katsoa ulos ruutuikkunoista kohti Jyväsjärveä, tuijottaa tuikkuja, kohdentaa katseen kynttiläryhmään, hengittää hiljaista huonetta. Nauttia tilasta. Olla.
Kello helähtää ja jatkamme matkaa toiseen huoneeseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen oppaamme paljastaa, että tämä on pulinahuone eli täällä saa vaikka puhella. Joku kuiskaa, että varmaan hiljaisella äänellä. Aivan.

Toinen erä katsojia kiertää huoneet, pian sen jälkeen asetumme paikoillemme saliin, kynttilänvalossa. Kulhojen kirkkaan pehmeä sointi leijuu ilmassa, sitten laskeutuu pimeys. Esitys alkaa. 
Punaisiin pukeutuneet tanssijat johdattavat meidät näkyihin. Neitoperhojen maailmaan.
Istun itse lattialla joogatyynyn päällä. Jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että tilassa kaikuvaa laulua laulavat kaikki takanani, ikään kuin olisin ainoa "yleisö", se outo, joka ei osaa sanoja. No, eipä laula vieruskaverinikaan. Meitä on siis ainakin kaksi... Kiviseinien sisällä laulu soi upeasti, musiikki kietoutuu ympärillemme kuin suojaava harso, jonka läpi näkee kurkistaa tanssijoita, aistia liikkeen, vaikka huone on hämärä. Korentoneito.

Yhtäkkiä yleisön seasta kuuluu ääni, joka ei tunnu kuuluvan esitykseen. Mummi poistuu takavasemmalle vastaamaan puhelimeen.

Tunnelmat liukuvat eteenpäin, ikkunasyvennykseen verhojen taakse varjoina piiloutuneet tanssijat tulevat esiin valkoisissaan. Arvoituksellista akrobatiaa akkunalla.

Tanssijoiden askeleet huipentuvat huimaan sooloon, jossa helma hulmuaa ja päätä pökerryttäisi vähempään pyörimiseen tottuneella. Kuin dervissi pyörisi edessämme, mutta ilman hattua.
Esitys on ohi. Kuulen edelleen sanat: Metsässä asuu syvä rauha / ja minussa hiljaisuus. 
Käyn vielä kauniissa kahden ruutuikkunan huoneessa katsomassa järvelle, ihailemassa ikkunasyvennyksiä ja astun viimein ulos pariovista. On aika heittää hyvästit Schaumanin linnalle.
Tämä ilta oli tanssin, musiikin ja hiljaisuuden yhteyttä. Iltakävelyn väärti reissu.

Kommentit

  1. Vau! Onpa varmasti ollut hieno elämys. Hiljaisuudesta näkyihin ja tunnelmiin. Minäkin olen aina miettinyt että miltä siellä linnassa oikein näyttää ja nyt sain vähän osviittaa. Kiitos. Komealta vaikuttaa. Kynttilänvalossa kaikki näyttää kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen esitystä! Näkyjä on koettavissa vielä reilun viikon verran.

      Poista
  2. Voi vitsit! Upea paikka! Keskellä kaupunkia ja varmasti suurimmalle osasta kaupunkilaisia tuiki tuntematon. Sisälle en ole päässyt koskaan vaikka nuorena tyttönä puistoa haravoinkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno paikka todellakin, joten mahtavaa että Kramppi sai juuri tämän tilan käyttöön esitykselleen. Käsittääkseni loput esitykset on nyt jo aika täyteen varattu.

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksestasi! Ja ihanaa, että viihdyit. Lippuja on vielä saatavilla sekä huomiseen että ensi-viikonlopun näytöksiin. Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon teille loppuunmyytyjä näytöksiä :)

      Poista
    2. Kiitos! Hyvälle näyttää ainakin varausten perusteella. On ilo huomata, että olemme saaneet aikaan jotain mikä tavoittaa ihmiset.

      Poista
  4. Oi, vaikuttaa hienolta. Juuri viime viikolla ohi kävellessäni mietin rakennusta ja huomasin, etten tiedä siitä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinoita rakennuksesta kyllä löytyy. Maria Pecoraro on kirjoittanut siitä kirjan Schaumanin linna.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la