Näkyjä Schaumanin linnassa, Jyväskylä

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin käymään Schaumanin linnassa. Tänä iltana haave toteutuu, sillä linnan pääovi avautuu Tanssiteatteri Krampin Näkyjä-esitystä varten. Olen tullut paikalle varhain, että ehtisin nauttia tilasta pidempään!

Ostan lipun eteisestä - tuuria, minulla ei ollut ennakkovarausta - ja kuuntelen muiden ensimmäisten joukossa paikalle saapuneiden kanssa ohjeet. Sitten jätämme viereisessä huoneessa päällysvaatteet naulakkoon, riisumme kengät (tai jotkut laittavat suojapussit kenkiensä päälle) ja seuraamme opasta huoneisiin, joissa saamme liikkua hiljaisuudessa vielä ennen esitystä.

Naulakolta avautuu tunnelmallinen näkymä... Jännittävä, koristeellinen rautaportti on avoinna, toivottamassa meidät tervetulleiksi esitykseen.

Harvoinpa sitä saa kulkea haarniskakoristellusta portista sisään! Näin Schaumanin linnassa.

Astumme hiljaiseen huoneeseen. Täällä ei ole tarkoitus höpöttää, vaan jokainen voi hiljentyä vaikka teen tai glögin ääressä. Katsoa ulos ruutuikkunoista kohti Jyväsjärveä, tuijottaa tuikkuja, kohdentaa katseen kynttiläryhmään, hengittää hiljaista huonetta. Nauttia tilasta. Olla.

Kello helähtää ja jatkamme matkaa toiseen huoneeseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen oppaamme paljastaa, että tämä on pulinahuone eli täällä saa vaikka puhella. Joku kuiskaa, että varmaan hiljaisella äänellä. Aivan.

Toinen erä katsojia kiertää huoneet, pian sen jälkeen asetumme paikoillemme saliin, kynttilänvalossa. Kulhojen kirkkaan pehmeä sointi leijuu ilmassa, sitten laskeutuu pimeys. Esitys alkaa. 

Punaisiin pukeutuneet tanssijat johdattavat meidät näkyihin. Neitoperhojen maailmaan.

Istun itse lattialla joogatyynyn päällä. Jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että tilassa kaikuvaa laulua laulavat kaikki takanani, ikään kuin olisin ainoa "yleisö", se outo, joka ei osaa sanoja. No, eipä laula vieruskaverinikaan. Meitä on siis ainakin kaksi... Kiviseinien sisällä laulu soi upeasti, musiikki kietoutuu ympärillemme kuin suojaava harso, jonka läpi näkee kurkistaa tanssijoita, aistia liikkeen, vaikka huone on hämärä. Korentoneito.

Yhtäkkiä yleisön seasta kuuluu ääni, joka ei tunnu kuuluvan esitykseen. Mummi poistuu takavasemmalle vastaamaan puhelimeen.

Tunnelmat liukuvat eteenpäin, ikkunasyvennykseen verhojen taakse varjoina piiloutuneet tanssijat tulevat esiin valkoisissaan. Arvoituksellista akrobatiaa akkunalla.

Tanssijoiden askeleet huipentuvat huimaan sooloon, jossa helma hulmuaa ja päätä pökerryttäisi vähempään pyörimiseen tottuneella. Kuin dervissi pyörisi edessämme, mutta ilman hattua.

Esitys on ohi. Kuulen edelleen sanat: Metsässä asuu syvä rauha / ja minussa hiljaisuus. 

Käyn vielä kauniissa kahden ruutuikkunan huoneessa katsomassa järvelle, ihailemassa ikkunasyvennyksiä ja astun viimein ulos pariovista. On aika heittää hyvästit Schaumanin linnalle.

Tämä ilta oli tanssin, musiikin ja hiljaisuuden yhteyttä. Iltakävelyn väärti reissu.