Siirry pääsisältöön

Keljon kintereillä

Lumileidi vartioi portinpieltä Keljonkadun ja Alvar Aallonkadun välimaastossa, krysanteemi takamuksellaan. Vaihtelua lumiukkoihin!

Suuntaan etelään, Keljonkeskuksen ohitse. Kerrostalojen yläpuolelta reunustama Lystilänkatu kuulostaa hauskemmalta kuin onkaan, mutta kuulen sentään lumipesuja toisilleen antavien lasten (toivon mukaan) iloiset kiljahdukset. Menen alikulkutunnelista mielestäni oikeaan suuntaan, mutta vastaan tuleva aurattu tie viekin klapivarastojen läpi vanhan maatilarakennuksen pihaa kohti. Käännyn takaisin ja raksutan hetken risteyksessä. Mistä löytyy kävelytie Keljonkankaalle? Opasteviitta, kiitos! Länsi-Päijänteentien vierestä kävelytie sitten pilkottaa, joten sinne. Kohta huomaan olevani äskeisen tilan keltaisen päärakennuksen yläpuolella, aitan seinässä lukee Keljonkankaantie 1. Selvisin!
Jatkan sitkeästi moottoritien meluaidan parempaa puolta kohti etelää, vaikka tämä on etenkin näin vesisateen seurassa melko puuduttavaa; suorahko tie, maiseman piristyksenä vain talot vasemmalla puolella. Lähempänä Keljonkangasta oikealla sähkövoimahökötys on pystytetty tulossa olevaa Eteläporttia varten - lisää virtaa ostoselämyksistä? - vasemmalla Sovella, siinä kaikki. Keljonkankaalla luovutan ja käännyn takaisin, kyltti lupaa "Jyväskylä 8".

Tasaisen lähiömaiseman jälkeen alamäki. Vasemmalla on vanhan tilan rakennuksia hieman ahtaasti uudempien omakotitalojen ja Keljonkankaantien puristuksessa, oikealta pilkottaa myös jotain vanhaa. Kaupungin eteläpuolella on siis edelleen tilojen päärakennuksia, joita ei ole jätetty lahoamaan tai jo purettu. Hienoa! Käännyn tovin kuluttua oikealle pikkutielle, joka kulkee radan yli takaisin tulosuuntaani, mutta arvelen pääseväni lopulta keskustaan päin menevälle tielle.
Juna ampaisee juuri tunnelista, kun ylitän siltaa. Pikkutie johtaa minut Häkkisen tilalle, jossa kyltin mukaan pitäisi olla käsityöläisiä, mutta ei siltä näytä. Kauniita sinapinkeltaisia rakennuksia pihapiirissä on useita, myös vanhempaa rakennuskantaa.
Laskeudun lumista polkua kohti rantaa, missä vastaan tulee Keljon voimalaitoksen siltatyömaa, oikealla itse voimalaitoshökötys. Silta ei ole vielä avoin ajoneuvoliikenteelle, mutta koska kieltotauluja ei ole, marssin sillan yli Keljonrannantielle ja jatkan paluumatkaa kohti keskustaa.

Liekö rannassa oikealla oleva Harakkasaari ollut joskus saari? Ainakin nyt se on taantunut niemeksi. Nousen Keljonkankaantien varteen. Tämäkin alue vilkastuu; Åströmin tilan kupeessa on uusia kerrostaloja ja lisää nousee. Kaupungin eteläpuolella muuttuvat muutkin maisemat kuin voimalan alle jääneet, mutta voimalan massiivinen rakennus jää masentavannäköiseksi maamerkiksi kaikille. Mutta hyvää pilkkimiskauden jatkoa sinne järven jäälle. Palaan Ristonmaan ja Rantaraitin kautta keskustaan.
kävely 20.3.2010

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva