Chelsea

Chelsean eteläpuolinen Albert Bridge on monen mielestä Lontoon kaunein silta. Pimeällä sitä valaisee 8000 lamppua, päivisin tästä naisellisen herkästä ylitysväylästä erottuvat pastellivärit. Silta on nyt suljettu autoliikenteeltä korjausten vuoksi, mutta kävelijä voi kulkea toista laitaa Battersea Parkin puolelle. Varoitustaulu huomauttaa joukko-osastoille, että siltaa pitkin ei saa marssia tasatahdissa!

Kävelen Battersean puiston laitaa kohti Chelsean siltaa. Tämäkin rantaa seuraava kävelytie on osa Thames Pathia, joka seuraa jokea aina Cotswoldsista saakka liki 300 km matkan. Puolivälissä matkaa kohoaa rauhan pagodi, jossa kököttävät kullatut buddhat. Ohitan lasten eläintarhan ja siirryn kaksikerrosbussilla Sloane Squarelle, ehtiäkseni opastetulle kävelykierrokselle Chelseassa.

Opas Stephanie on entinen elefanttien hoitaja ja kokoaa laumansa tehokkaasti; edessä on tarinaa ja kävelyä pariksi tunniksi, 7 puntaa/hlö. Alueelle nimensä antanut Hans Sloane muutti tänne aikanaan maaseudun rauhaan, keksi maitokaakaon ja jätti jälkeensä kokoelman, josta sai alkunsa British Museum. Muun muassa. Alue on Britannian kalleinta, mutta ohitamme myös keltatiilisen Peabodyn säätiön asuinrakennuksen, jonka pienituloisilta asukkailta peritään vain kohtuullista vuokraa.

Passmore Streetin sivukatu Bunhouse Place muistuttaa alueen leipomoista. Kerrotaan, että kuningas Yrjö II käveli itse Kensingtonin palatsista saakka hakemaan vain pääsiäisenä saatavia leivonnaisia, Chelsea Buns.

Ohitamme esimerkiksi kuninkaan sisarenpojan eli David Linleyn aikamoisen puusepänpuodin, mutta asuintalojen kohdalla saamme kuulla tarinoita mm. Draculan kirjoittajasta Bram Stokerista, Laurence Olivierista ja Vivien Leigh'sta, Oscar Wildesta ja Mick Jaggerista, jotka ovat kaikki asuneet alueella. Osa näistä taloista on merkitty sinipohjaisella laatalla.

 Vivien Leigh'n talo, jossa hän asui  Laurence Olivier'n kanssa

Royal Hospital Chelsea yllättää: siellä viettävät leppoisaa elämää armeijasta eläköityneet sotilaat, joilla ei ole huollettavia."Chelsea Pensioners"-eläkeläiset kantavat arkena sinistä ja juhlavampiin tarpeisiin purppuranpunaista kostyymiä. Paikka tarjoaa heille käytännössä täysihoidon perusvarustellussa huoneessa. Lakin RH-tunnuksesta joku eläkeläinen on lohkaissut sen tarkoittavan Ritz-hotellia...

Kierros päättyy Cheyne Walkin tuntumaan, kirkkoon Thomas Moren patsaan takana. Kirkonpenkkien välissä huolellisesti kirjoituissa polvistumistyynyissä on tunnettujen lähiasukkaiden nimiä, Henry Jamesista alkaen. Minä astun takaisin nykyaikaan ja palaan King's Roadille. Siellä riittää viimeisimpiä muotikotkotuksia, mutta historia pitää otteessaan: koulupukuun eivät semmoiset pikkujutut vaikuta. Oletan että nämä tytöt eivät käy valtion koulua.

 

kävely 17.3.2010