Siirry pääsisältöön

Mutkakävelyä

Lumi roikkuu, kärkkyy, on tipahtamaisillaan niin monella katolla juuri nyt. Välillä kuulen pehmenneen lumikeon mätkähtävän alas jostain ylempää, mutta jalkojeni alla tapaan vain jäätä ja sohjoa, joka hiljalleen sulaa vedeksi ja haihtuu. Tai onnistuu sitä ennen kastelemaan kengät tai ainakin lahkeet kuraroiskein.

 Käyn Rautpohjanlahden lintutornilla katsomassa harmaata kevätaamua ja purosta lahteen johtavaa sulaa uomaa. Lumen voi miltei kuulla sulavan. En tohtisi enää kävellä lahdelle polkua, joka johtaa tornilta heikkenevälle jäälle.
Kortepohjassa, Emännäntien päässä (ehkä virallisesti Tuomiojärvenranta-nimisen tien mutkassa) kerrostalot ovat nousseet jo yli kolmen asuinkerroksen korkeuksiin, mutta ovat vielä keskeneräisiä. Rakennustyömaa on hiljainen, kuten Haukkalantiekin, kun kävelen kohti Palokkaa. Vasta päästyäni Ruokkeentielle tuntuu, että maailma on herännyt: autoja päristelee molempiin suuntiin. Ostosaika on alkanut.

Palokan uusi rautakauppa, Tuomiojärven puolella vanhaa Saarijärventietä, saanee vielä uuden kaupallisen naapurin, sillä Skanska näkyy tekevän jotain "pohjatöitä" naapuritontilla. Sen ansiosta kävelytie on työkoneiden jättämän ruskean aidon kuran peitossa. Olen kiitollinen, kun kaupunkiin palatessa kävelytie on osin jopa kuiva.

Mankolassa, Emäntäkoulun parkkipaikan kupeessa on moottorisaha laulanut ja yksi kookas koivu laitettu nurin. Suojahaalarimiestä haastatellaan mitä ilmeisimmin aiheeseen liittyen videolle, toiset haalariherrat odottavat jotain muita koneoperaatioita siinä tuntumassa. Toivottavasti siellä ei nyt tehdä mitään massiivista puunkaato-operaatiota.

Käännyn Löylyjoen jälkeen tutulle rantapolulle, kohti ex-leirintäaluetta (mikä siinä on, että en meinaa oppia käyttämään "Kivelänranta"-nimitystä?). Pilkkijöitä on heti Löylyjoen tuntumassa, mutta rantasaunan avannon takana jää on lukuisien pilkkijöiden täplittämä. Rannan pienellä parkkipaikalla joku on ystävällisesti motittanut muutamia autoja takariviin, toivottavasti ovat tuttua porukkaa keskenään...
Odotan jo aikaa, jolloin kävelyväylät ovat edes vailla (sohjo)lammikoita. Nyt on se viheliäinen jakso, jolloin täytyisi kulkea viisaasti pitkävartisissa kumisaappaissa. Sitten voisi kulkea suoraan, eikä tarvitsisi harrastaa mutkitteluleikkiä vesialtaiden väistämiseksi. Vaan taitaa mennä mutkakävelynä vielä tovi.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva