Allasansoja

Teiden varsilla kävelijää vaanivat kulumaurien allasansat. Niin Jyväskylän keskustassa kuin sen ulkopuolella nietokset ovat jo painuneet lauhtumisen myötä. Tiiviiksi pakkautunut lumi löystyy kengänpohjien alla, solahtaa sohjoksi, huomaan jalkani tapaavan kiinteän pinnan alempana kuin luulin. Kohta likainen lumi valuu vetenä asvaltilla. Ja roiskahtaa kurjassa kaaressa pahaa-aavistamattoman kulkijan päälle.

Huomaan seuraavani vastaantulevia autoilijoita tavallista herkeämmin. Miten pian tuo ennättää kohdalleni? Astun seinän viereen, kaipaan kumisaappaita ja kurahousuja. Väistän raparoiskoja varmuuden vuoksi niin kauas kuin voin, enkä kadun ylitystä odottaessani seiso lähellä ajoradan reunaa. Sepänkadulla hypähdän välillä jalkakäytävältä vieläkin sivummalle odottamaan, että auto menisi ohi ilman että saan kurakylvyn.

Viimeisellä kävelytien pätkällä pisarat osuvat kasvoilleni. Sadepisarat.