Siirry pääsisältöön

Ruovesi: Runebergin lähteellä ja polulla

Pysähdyn toviksi Ruovedellä ja huomaan kartalla varustetusta infotaulusta, että aivan keskustan kupeessa sijaitsee Runebergin lähde. Olisi tietenkin fiksumpaa kävellä lähteelle Runebergin polkua pitkin, mutta en älyä suunnata lähteelle laivarannan suunnasta.
Hmm. Se, että olen nyt luonnonsuojelualueella, ei tarkoita sitä että lähteestä pulppuaisi takuuvarmasti puhdasta ja kirkasta vettä, jolla sopii tankata juomavesipullo...
No, ainakin lähteestä pikkuruisena putouksena tulviva vesi näyttää ilahduttavan kirkkaalta.
Kuuluisa lähde on kuitenkin reunoiltaan aika vihertävä, myös pinnan alta. Puisen kaarisillan päädystä poikkeaa sivulle pitkospuumainen "laituri", jolta pääsee kurkistamaan lähteen silmään.
Raikasta vettä pulpahtelee esiin useasta kohdasta lähteen keskiosaa. Sua lähde kaunis katselen / likellä vettäsi / kun pilven varjot vaeltavat / kuvastimessasi... Täytyy myöntää, että en juuri nyt osaa kuvitella lämpärettä kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Lähteellä-runon alkuperäisen, ruotsinkielisen version mahdolliseksi innoittajaksi! Kenties taivaan pitäisi olla toisen värinen eikä heijastaa tämän hetken sävyjä. Tai sitten Runeberg mietiskeli tässä muita asioita ja rustasikin Vid en källa-runon toisaalla...
Lähteellä-laulun sanat alkavat kuitenkin soida päässäni. Kuuntelen sävelmää yhä uudelleen mielessäni, kun nousen pitkospuita pitkin metsän siimeksestä viljapellon laitaan, Runebergin polulle.
Runohenkistä polkua on leppoisaa astella. Polun pohja lienee ollut hieman toisenlainen siihen aikaan, kun Johan Ludvig toimi Ruovedellä kotiopettajana vuonna 1825. Ja ehkä lähdekin oli enemmän luonnontilassa. Napsin polun varresta vadelmia ja nautin loppuiltapäivän lämmöstä.
Hyvin pian ohitan harmaahirsisen venevajan ja sitten olenkin jo laivarannassa, jonka laiturissa seisoo sisävesilaiva Katrina. Ohoo, kuinka taiteellisesti maalattu polkupyörä! Sataman ilmoitustaulun toisella puolella on kartta, josta näkee että Ruovedellä olisi Helvetinjärven kansallispuiston lisäksi muitakin mielenkiintoisia patikointireittejä - joista yhden varrelle osuu tämä lyhyt (600 m) mutta kaunis Runebergin polku. Ruovedelle on siis palattava vielä joskus.

Kommentit

  1. Onpas lähde/lähteen ympäristö aikalailla rehevöitynyt sitten viime näkemän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä ole ainakaan ylihoidettu. On hyvä että paikalla on varoitus (juoma)vedestä, sillä tokihan sitä tekisi mieli hörpätä, kun lähteestä virtaava vesi vieläpä näyttää kirkkaalta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…