Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: viestejä rantaraitilla

Laskeudun yliopiston kampukselta Kramsunkatua pitkin alas Mattilanniemeen. Lämpimän päivän kunniaksi on päästävä Jyväsjärven rantaan, edes istahtamaan pensaiden kätköissä lymyilevälle penkille, jolta voi katsella veden väreilyn ohella Mattilanniemen kaunista kävelysiltaa ja Ylistönrinteen valkoista rakennusrypästä.
Penkkiä enemmän alkaa kuitenkin hetimiten houkuttaa Rantaraitti. Mitä jos tekisin edes pienen lenkin? Kävelytien vieressä ajatuksille antaa pontta valkoinen kyltti ja lähden luonnollisesti kiertämään Korkeakoskenlahden pohjukkaa. Unelma näyttää suunnan.
Kyseessä ei ole mikään pysyväismietelause, vaan Mattilanniemen nurmikolla pitää vielä alkuviikosta majaansa Jyväskylän Torikokous - Occupy Jyväskylä, jonka tuotoksia unelmalause selvästi on.
,
Jaksaisinkohan näin päivän päätteeksi kiertää koko Rantaraitin, vaikka en olekaan varautunut lenkkeilyyn rantaan tullessani? Päätän katsoa, miltä tuntuu; ratkaisu on tehtävä vasta Kuokkalan sillan kohdalla, missä voin vielä lyhentää reittiä. Unelmasta energiaa, väittää Occupy Jyväskylän toinen plakaatti.
Joku lempeä sielu on pysähtynyt muotoilemaan rakkaudellisen viestin kulkijoiden huomattavaksi ja tallattavaksi. Liekö sydämellinen tervehdys tarkoitettu kaikille vai yhdelle tietylle ihmiselle?
Lyhtypylväisiin kiinnitetyistä, tarinoita sisältävistä valolaatikoista vain osa on enää täysin turmeltumattomana paikallaan, ilman esimerkiksi ylimääräisiä tussitöhryjä. Minä poikkesin / muista, tien sivuun / ja muutenkin. Leo Bardin sanoja lainaava taulu on ikävä kyllä repäisty alas paikaltaan ja todella poikennut muista tauluista, tien sivuun.
Mattilanniemen sillan ja yliopiston rakennusten jälkeen Rantaraitilta löytyy Ylistönrinteen kohdalta levähdyspaikka, jonka Kiveen kirjoitetut -teoksen viestit taiteilija Aino Kaarina Pajari ikuisti kivipaaseihin.  Elä unelmasi. Tänään taitaa olla oikea unelmapäivä!
Kivitoiveiden yläpuolella kasvavaan koivuun on puolestaan kiinnitetty vähemmän aikaa kestävä taideteos, herra hymynaama.
Vapauta mielesi. Taidan vapauttaa myös askeleeni kulkemaan koko Jyväsjärven ympäri, sillä kulkiessa on helppo vapauttaa ajatuksensa taivaltamaan omia teitään. Taakse jää Ainola, Kuokkalan silta. Siirtolapuutarhan kohdilla erotan asvaltista hämäriksi kuluneita liitukirjaimia, joista ei saa enää selvää.
Äijälä, Viherlandia, moottoritien laita. En laske viesteiksi penkkeihin maalattuja töhryjä. Vasta vähän ennen koirien uimapaikkaa ja Schaumanin linnaa tulee vastaan seuraava viesti: Hajotkaa.  Teksti katoaa tien pinnalta vähä vähältä, murenee jokaisen kävelijän, pyöräilijän, rullaluistelijan tai koiran kuluttaessa liitua pois. Keiden, minkä pitäisi hajota?
Lutakonpuiston uimarannalla kaksi uimaria nousee Jyväsjärvestä, kietoutuu rantakiviltä nappaamiinsa pyyhkeisiin ja astelee avojaloin kohti kävelytien toisella puolella olevaa kerrostaloa. Märistä jalanjäljistä jää hetkessä haihtuva viesti, jonka ilta-auringon säteet kuivaavat pois. Minä kuljin tästä.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva