Kuopio: pieni korttelikävely

Kuopiossa paistaa aurinko, kun pysähdyn kaupungintalon eteen. Kaupungintalon edustalla infotaulussa kerrotaan sanoin ja kuvin, millaista kävelykeskustaa Kuopioon ollaan parhaillaan rakentamassa, edelleen jatkuvan torin remontin ohella.

Havainnepiirros näyttää tulossa olevan kävelykatualueen ja erillisistä kuvista selviää, miltä näyttävät jatkossa valaisinpylväät ja niiden kukka-amppelit, pyörätelineet, vossikkapuomi tai puiden juuristoritilät! Kävelykeskustan puulajeiksi on valittu punasaarni ja upeasti valkoisena kukkiva pilvikirsikka.

Aivan kaupungintalon vieressä on hautakiveä muistuttava graniittimuistomerkki, jota en ole aiemmin huomannutkaan. Kivipaasi on pystytetty paikalle Kuopion ja koko Pohjois-Savon ensimmäisen kirkon (1552) muistoksi; pyhättö poltettiin 1611.

Viereinen Korkoa korolle -patsas puolestaan kuvaa suutaria naulaamassa pieksun pohjaa paikalleen. "Suutarit perustivat Kansalliskaupan 1890", kertoo patsaan jalusta. Enää pitäisi tietää, mikä on Kansalliskauppa...

Pujahdan kerrostalojen välistä Hatsalan hautausmaalle nouseville portaille. Tasaisella nurmikolla on vastassa joukko vanhoja hautaristejä, joissa erottuu syntymävuosia jo 1700-luvun puolelta. Värjäri Fredrik Tornbergin (1793-1847) ristin takana lukee hellyttävästi: Af en trogen och tacksam maka.

Rautaristit ovat yksinkertaisuudessaan kauniita, mutta nurmella on myös hautakiviä. Flora Katarina Ramnin marmorista hautakiveä ympäröi hieman rispaantunut aita, kuten muutamaa muutakin viimeistä leposijaa. Täällä olisi varmasti mielenkiintoista olla hautuumaakierroksella oppaan kera (*alueesta kertoo lisää myös Kalmiston kertomaa -teos).

Hautausmaakorttelin sankarihautojen rivistö on kukitettu ja suoraviivainen. Astelen nurmikon poikki Hatsalankadun ja Suokadun kulmaan, palatakseni jalkakäytäviä pitkin toiselle puolelle toria.

Suokadun varressa pysähdyn ihmettelemään Mostly Out of Cardboardia. Kartonkivalaisimien hauskoja prototyyppejä on ripustettu ikkunaan, jossa luvataan, että valot syttyvät elokuussa, mutta en pääse vielä näkemään, miltä valaisimet näyttävät toiminnassa.

Ohitan Suokadulla taidegallerian Tila 33, mutta sen ovet ovat kiinni. Savon Sanomien edessä Lehtipoika (Raimo Utriainen, 1961) kiljuu äänettömänä myyntihuutojaan. Kierrän tuomiokirkon puiston, poikkean taidemuseolla mutta päätän vaihtaa korttelia.

Kuninkaankadulla, Muotoiluakatemian Kafetemia-lounaskahvilan tiiliseinää vasten, on ensimmäinen Kuopiossa näkemäni taideteoksen koristama sähkönjakokaappi. By tuntematon tekijä.

Toisella puolella katua, Kirkkokadun kulmauksessa, odottaa kolmikielinen katukyltti. Olen saapunut Korttelimuseon luo; kyltti on yhden museon rakennuksen seinässä. Astun sisään Korttelimuseon portista ja käyn alkajaisiksi nauttimassa museon mukavan kahvilan antimista.

Osa Korttelimuseon rakennuksista on alkuperäisillä paikoillaan, mutta jotkut taloista on siirretty tälle rauhaisalle alueelle lähitienoilta keskustasta.

 

Jo piha-alueella on mukava käyskennellä ja vaikka istahtaa alas, mutta sisällä rakennuksissa on myös nähtävää. Minna Canthille kuulunutta esineistöä sisältävän huoneen tunnistaa seinille ripustetuista Canthin kuvista, mutta Canth ei ole itse asunut talossa.

Näyttelytilassa on esillä Kuopion historiasta kertovan näyttelyn ohella upeita kansallispukuja - Sakkolan ja Raudun puvun kirjonta on aika huikaisevaa! Tämä rakennus on alkuperäisellä paikallaan. Opin historianäyttelystä, että rännikatujen leveys on 12 kyynärää eli 7,1 metriä.

Puutaloissa voi nähdä, millaisissa tiloissa on työskennellyt apteekkari, suutari tai kutoja. Jopa ulkohuussi löytyy, mutta se ei ole enää käytössä... 1930-luvun kaupunkilaisperheen sisustuksesta löytyy jo tutun näköisiä huonekaluja - K-tuoleja ja samanmallinen sohva. Museossa riittäisi tutkittavaa pitkäksi aikaa, mutta kaipaan sittenkin museorakennuksista takaisin ulkoilmaan.

Kävelen museolta alamäkeen, kohti matkustajasataman korttelia ja järvellä töräytteleviä sisävesilaivoja. Satamassa on vielä avoinna viimeisiä päiviä (5.8. saakka) Taidetori 2012, jossa voisi taiteilla itsekin, mutta tyydyn katselemaan toisten kätten töitä...

Himmeästi välkehtivä Jätekukko on yhteisötaideteos, joka on taiteiltu vanhoista tuikkukynttilöistä! Metallikuoria on tarjolla edelleen ja niistä syntyy Tuikkutyöpajalla jatkuvasti uusia koristuksia kookkaalle kukkoselle. Minneköhän tämä teos valmiina päätyy?