Marraskuutunnelmaa Imatran Lammassaaressa

Lammassaari on yksi suosikkikävelykohteistani Imatralla. Saaren ranta- ja metsämaisemissa kulkee kivasti polkuja ja niistä voi nauttia ympäri vuoden. Lumisimpana aikana vuodesta voi toki joutua tai päästä tarvittaessa tallaamaan itsekin polkua auki.

Isänpäivän aatto oli sään puolesta marraskuisen apean ja kuitenkin tietyllä lailla tunnelmallisen oloinen. Kun saavuin Lammassaaren luontopolun alkuun, huomasin Saimaan rantahietikolla päällekkäin ladotut, toisistaan tukea ja tasapainoa hakevat rantakivet: cairn-tyyppisen kivitornin.

Taitavasti aseteltu.

Jatkoin matkaa luontopolun opasteita seuraten. Polun varrelta löytyy QR-koodilla varustettuja opasteita, joiden kautta löytynee lisätietoa. Ensimmäisen kohdalla suuntasin puhelimeni QR-koodinlukijan kuuliaisesti kohti koodia, mutta ei tärpännyt. Kännykkäni ei ollut lisätiedonjanoinen, miksi siis minäkään. Jospa vain nauttisin tästä vihmovasta, kosteasta säästä ja Lammassaaren Saimaa-maisemista.

Luontopolun varrelle osuu kivikautinen asuinpaikka, joka on rauhoitettua aluetta. Nämä kivi- ja muunkautiset asuinpaikat ovat aina jännä juttu: näin maallikkona on vaikea kuvitella, millainen asumus tässäkin Lammassaaren niemessä oikein on ollut. Onko Saimaan vedenkorkeus ollut sama, mitä löytöjä täältä on tehty? Ehkäpä joskus tulevaisuudessa tässäkin voi tehdä älylaseilla virtuaalimatkan kivikauteen kurkkaamaan rekonstruktiota juuri tämän paikan asukkien kodista.

Kohta astuin polulta syrjään, Saimaan aaltojen huuhtelemille rantakiville, joista aivan vedenrajassa olevat ottivat kohmeisia kylpyjä, seuraavat kannattelivat jääpitsipeitettä yllään. Horisontissa leijui kostean sään usva. Vaikka maisema huokui kylmyyttä, oli siinä silti jotain pehmeää ja lohdullista kauneutta.

Polulla oli lisäkseni muitakin kulkijoita, vaikkakin harvakseltaan. Kun näin pariskunnan, joka kantoi selvästi tuoretta ”saalista” muovipussissa, arvelin (kauempaa), että saaresta oli löytynyt peräti tuoretta sienisaalista.

Ei nyt sentään.

Käpyjä he olivat keränneet. Ehkäpä jouluaskarteluja varten. Joulu? Missä lumi? Saimaa Adventures mainosti plakaatissa luonnonjäärataa. Sitä ei ihan vielä näyttänyt olevan tarjolla…

Jäärataa taisi odotella tämäkin luonnon muovailema jääveistos, joka urhoollisesti lekotteli rantakivellä, sateen ropistessa niskaan. Liekö tässä ollut isompikin jäänorppa? Ainakin se sulautuisi hyvin pian takaisin veteen, Saimaan aaltoihin.

Polku kääntyi Saimaan rannasta sisämaahan päin ja suuntasi takaisin lähtöpaikkaani. Sateen ropina yltyi, lämpö takin sisällä kasvoi. Mietin, että olisin tämänkin ajan voinut istuskella sisällä lämpimässä, mutta valitsin kävelyn sateessa. Kannatti.