Hiki pinnassa Sarvenperän Saunamaratonilla


Kylpytakkikävelyn aika! Keski-Suomessa vietettiin viime viikolla 1.-8.7.2017 toista kertaa saunamaakuntaviikkoa, minkä kunniaksi eri puolilla maakuntaa pääsi saunomaan monenlaisissa saunoissa. Itselleni saunaviikon kohokohta oli ilman muuta Sarvenperän saunamaraton, jonka paikallinen kyläyhdistys järjesti jo viidettätoista kertaa Sarvenperän ja Saukkolan maisemissa, Korpilahden pohjoisosassa.

Nimestään huolimatta tapahtuma ei ole matkaltaan maraton, eikä siellä etenkään kilpailla; kyseessä on leppoisa tapahtuma, jonka jujuna on päästä saunomaan todella monessa saunassa yhden päivän aikana, taivaltaen saunojen välit jalkaisin. Mikäs sen hauskempaa! Kävelymatkaa kertyy päivän aikana noin 10 kilometriä.


Saunamaratonpäivä alkoi varhain: olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen kuin Sarvenperän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Johanna Niilivuo toivotti osallistujat tervetulleiksi ja antoi käytännön ohjeet päiväksi. Mukana oli noin 90 innokasta saunojaa ja meidät oli jaettu noin 7-8 hengen ryhmiin, jotka lähtivät aamun mittaan porrastetusti liikkeelle oman oppaansa kera. Osallistumismaksuun kuului ihanasti myös aamupuuro (kera maittavan raparperikiisselin), jota kävin vielä santsaamassa ennen lähtöä.

Sitten oli aika sonnustautua päivän asuun: uimapuku, kylpytakki ja crocsit, pikkureppuun laudeliina muovipussissa ja vesipullo, eikä juuri muuta. Katsoin kauhuissani, kun jotkut ensimmäisistä saunamaratoonariherroista näyttivät lähtevän matkaan vain uima-asussa ja tossuissa. Päivän lämpötilaksi oli luvattu enimmillään noin +14 astetta, eikä siinä lämpötilassa tarkene olla koko päivää niin vähissä vaatteissa ulkona, vaikka tiheään löylyissä kävisimmekin. Kylpytakki se olla pitää!


Kun jo toissavuotiselta saunamaratoniltani tuttu Kimmo-opas lähti johdattamaan kahdeksan hengen ryhmäämme kohti ensimmäistä saunaa, ihastelin Sarvenperän korsua ympäröivää upeaa kuusikkoa, vehreää sammalikkoa, hentoja vanamon kukkia. Kelpasi näin kauniin luonnon keskellä tepastella. Samalla oli kutkuttava tunne: millainen päivä olisikaan edessä? Millaisia saunoja, mikä tunnelma joukkueessamme, josta tunsin entuudestaan vain kaksi?

Polun varressa pönötti Suomen markan muistomerkki: Tässä lepää Suomen markka, syntyi 1860, haudattiin uudenvuodenyönä 2001. Sarvenperäläiset vaalivat maan historiaa jo hyvissä ajoin ennen Suomi 100-juhlavuotta.


Ihka ensimmäiselle saunalle emme kävelleetkään, vaan saimme alkuun autokyydin. Edelliset saunojat kävelivät jo meitä vastaan, kun astelimme viehättävän pihapiirin vieritse kohti päivän ensimmäisiä löylyjä. Mahtavaa kyllä, vastassa oli savusauna, jota paikan isäntä oli noussut lämmittämään aamuvarhaisella - kestäähän savusaunan lämmitys aina tuntikausia. Kyllä kelpasi aloittaa saunamaraton juuri täällä!


Olimme visusti varoneet selkiämme savusaunan löylyissä, ettei vain nokea tarttuisi. Tai no, tokihan selkä ehtisi moneen kertaan vielä puhdistua päivän mittaan. Hörppäsimme tilkat vettä tai mehua, sitten oli lähdettävä tallustamaan kohti toista saunaa. Tien varressa oli saunateemaan sopivasti mahtava klapeista rakennettu puupinomökki pelargonioineen...


Ensimmäisellä saunalla ei ollut mahdollisuutta pulahtaa järvessä tai lammessa, mutta seuraavilla pääsimme nauttimaan vedessä vilvoittelusta sekä vartin löylyvuoromme aikana että halutessamme saunasta toiseen siirryttäessä! Kakkossaunalta kolmannelle ui muutama joukkueemme innokkaista uimareista, mutta vähitellen into uimalla siirtymiseen väheni, sillä paitsi että sää ei ollut järin kuuma, ei uimaveden lämpötilakaan ollut lämpimimmästä päästä. Toki siellä tarkeni käydä muutaman vedon ottamassa, mutta itse jätin suosiolla uimasiirtymät väliin: minulle riitti vilvoitteluksi varsin hyvin pikku pulahdus järvessä ja kävely saunalta seuraavalle.


Jokaisella saunalla oli meitä vastassa saunaisäntä tai -emäntä, joka paitsi otti meidät saunojat ystävällisesti vastaan ja opasti löylyyn, myös huolehti siitä, että kiuas oli kuumana ja juomatarjoilu pelasi. Tarjolla oli ihanasti sekä vettä että erilaisia mehuja.

Oman ryhmämme perässä kulki kokkolalaisen Avantouintiseura Kuuttien saunojaporukka, joka huolehti tunnontarkasti siitä, että he saivat ryhmäkuvan oman banderollinsa kanssa joka ikisen saunan edessä. Lisäksi he olivat tarkkoja siitä, että löylyyn piti päästä tismalleen oman vuoron alkaessa - mutta niinpä mekin pidimme kiinni siitä, että saimme nauttia löylyistä täyden ajan...




Saunamaratonin reitti kulki luonnon helmassa niin metsäpolkuja kuin pikkuteitä pitkin; jalan alle osui välillä myös pitkospuita. Ja jos saunojatoverit halusivat uida saunalta seuraavalle, joukkueesta löytyi aina vapaaehtoisia tavarankantajia toisten repuille ja saunatossuille. Hetkonen, jäikö jotain edelliselle saunalle? Yhden kerran joukkueestamme hilppastiin takaisin päin hakemaan laudeliinaa, toisen kerran silmälaseja...



Sinapinkeltaiselle hirsisaunalle saapuessamme meitä tervehti hilpeän isännän lisäksi juhannusruusujen suloinen tuoksu. Oven pielessä tuoksuivat somat vastat ja sisälle saunaan astuessani muistelin jälleen lapsuuskodin pihasaunaa. Jos tätä saunaa ennen oli jonkin verran ollut ajan tajua, viimeistään tässä unohtui edes ajatella, minkä verran kello oli. Joutui jo miettimään, että moneskos sauna onkaan menossa! Toisaalta, kun ruokatauko heti tämän rantasaunan jälkeen koitti, maistui ulkona nauttimamme lounas paremmin kuin hyvin.


Lounastauon jälkeen oli vain lyhyt kävelymatka seuraavalle saunalle, joka oli mitä oivallisin siirtosauna. Se toi kapeudessaan mieleen junanvaunun. Saunaisäntä kertoi jutellessamme Teuvan Sauna-ajoista, minne tämäkin sauna on menossa. Kalurin saunassa oli todella makoisat löylyt ja koko porukkamme mahtui täälläkin samalla kertaa lauteille istumaan.


Sitten edessä oli pikkutietaival, joka toi meidät mitä kauneimpaan, jo vuosikausia vaalittujen niittykukkien ympäröimään pihapiiriin. Hoidetun nurmikon keskellä odotti suloinen pihasauna, jonka pehmeistä löylyistä saimme katsella pitsiverhojen lävitse ulos. Ja kuten useimpiin muihinkin saunoihin, myös tähän mahtui kahdeksan saunojamme porukka yhdellä kertaa löylyttelemään, vaikka ulkoa päin sauna näytti pieneltä. Ai että tuonne oli mahtunut yhdeksänkin? Sitten taas matka jatkui...


Savun tuoksi leijaili vastaan myös seuraavalta saunalta - täällä ei todellakaan ollut pelkoa sähkösaunasta (toki niitäkin on hyviä, mutta... puusauna on aina puusauna!). Hirsisaunan löylyt hivelivät, etenkin kun viereisen lammen vesi tuntui hivenen viileämmältä kuin aiempien pulahduspaikkojen. Monesko sauna? Jouduimme laskemaan saunoja jo ihan porukalla. Ja sitten taas metsäpolulle, kohti seuraavaa.


Pikkuruinen siirtosauna näytti sekä edestä että takaa lähes maitolaiturilta, mutta oli sekin ehta sauna, ja kuuma sellainen, vaikkakin pienen puoleinen - nyt piti porukan jakaantua kahteen osaan, että mahduimme lauteille! Vähän jo polvia alkoi korventaa, kun istuin aluksi liian lähellä kiuasta, joten oli siirryttävä hieman kauemmas kiukaan hehkusta. Topakat saunaemännät pitivät huolen siitä, että joukkueille varatut namukipot eivät joutuneet vääriin suihin ja että saunaan mentiin vain varpaat huuhdeltuna. Ymmärrettävää: hiekkaiset lauteet eivät todellakaan sykähdytä.


Taivallus jatkui, mutta jotta emme olisi voipuneet liikaa, kävelimme jo kohti päiväkahvipaikkaa. Kahveepaikan pihapiiriä lähestyessämme tuoksui ihanasti savu; kurkkasin savusaunan ovesta sisään ja näin komean kiukaan, mutta ikävä kyllä tuo komea, yli satavuotias savusauna ei kuulunut Saunamaratoniin. Saunaa oli aamusella lämmitetty tilauksesta muita varten.


Päiväkahvien, hedelmien ja pullan ravitsemina heitimme hyvästit aivan mahtavan kauniille, kukkapenkkien somistamalle pihapiirille ja jatkoimme matkaa seuraavalle löylyhuoneelle. Siirtosauna oli parkkeerattu tien poskeen ja lauteet viettivät aavistuksen takakenoon, niin että seinään oli helppo nojailla. Ah ja voih, eihän tämä saunapäivä lopu vielä, eihän? Onneksi jäljellä oli vielä muutama ihana rantasauna pulahduksineen...

Vaikka jo lukuisia löylyjä oli takana, ei kukaan porukastamme huokaillut, että loppuisi jo. Päinvastoin: kenelläkään ei ollut kiirettä mihinkään. Lähinnä olisi tehnyt mieli jäädä nauttimaan löylyistä vielä pidempään, istahtaa alas pihatulille ja jatkaa matkaa vasta kotvasen kuluttua. Mitä, enää viisi minuuttia löylyjä jäljellä? Ai enää minuutti? Eikö saa jäädä pidemmäksi aikaa?


Kun pääsimme kevyen sateen alkaessa löylyttelemään lammen päässä, tajusimme, että nyt ollaan jo toiseksi viimeisessä saunassa. Taivaskin itki, kun tämä saunahupi kohta päättyisi kohdaltamme. Tai ehkä tämä oli taivaallista saunamaratonhikeä, puhdistavaa sellaista.

Alkoi viimeisen tie- ja metsätaipaleen kävely. Ohitettuamme maitolaiturin käännyimme pian metsään johtavalle polulle, joka yhtyi kärrytiehen; sen päässä meitä odotti saunamaratonin huipentuma, korsusauna. Päivän neljästoista sauna siis!



Korsusaunalla sai kylpeä hieman pidempään kuin muilla saunoilla, koska lauteille mahtui enemmän väkeä, niinpä porukkamme ehti turinoida jonkin aikaa myös perässämme maaliin saapuneiden Kuuttien kanssa. Puita lisättiin pesään, löylyä heitettiin, kuulumisia vaihdettiin. Tämä oli saunan henkeä parhaimmillaan - iloista yhdessäoloa, rentoutumista, puhdistautumista monenlaisista asioista.

Ja lopuksi vielä solahtaminen Kutistamon raikkaaseen veteen, sitten sonnustautuminen tavallisiin kamppeisiin; matka ei enää jatkunutkaan uimapuvussa ja kylpytakissa...Hymyä ei tarvinnut houkutella, kun pokkasin onnellisena jo toisen Saunamaratonin diplomini! Iso kiitos sekä eri mukavalle seiskajoukkueen porukallemme iloisesta saunaseurasta ja ennen kaikkea Sarvenperälle, järjestitte taas aivan mahtavan Saunamaratonin :)

Yhteistyössä: Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle -hanke, jota rahoittaa rahoittaa Keski-Suomen ELY-keskus maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Kommentit

  1. Hei!
    Olipa hauska juttu! Lopulta oli varmaan todella saunapuhdas olo :)
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! Kyllä oli todella puhdistava päivä... Yksi saunaporukastamme totesi, että jopa kynnenaluset puhdistuivat ihan huomaamatta päivän kuluessa ;)

      Poista
  2. Tätä lukiessani palasin vielä kerran ajatuksissani saunanlöylyihin ja Sarvenperälle.Toivottavasti jälleen ensi vuonna mukana! Hieno kirjoitus ja onnea hankkeeseen! -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, toivon mukaan näkemisiin ensi kesänä Sarvenperän maisemissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit