Tyyntä ja hyökyä

Iltakävelyt ovat nyt täynnä tuoksuja. Hallitsevin tuoksu on luonnon ja vihreyden; se tulvahti nenään herkästi mutta voimalla Konservatorion takana Moirislammen taitse kulkiessani. Paikka on lehvästöjen suojassa oleva vehreä keidas. Kapeaksi jäävää lampea reunustaa toisella laidalla uljas saniaisryhmä.

Kampukselta laskeuduin alas Mattilanniemeen, missä naisvaltainen ryhmä odotteli nurmikolla jumpan alkamista. Keltainen kajakki, kyydissään varsinaisen melojan takana pienehkö kyydinottaja, lipui sulavasti ali Mattilanniemen kävelysillan - onni on olla vesillä näin kauniina iltana. Sillan päässä odotti yksi suosikkiveistoksistani kaupungilla: Kimmo Schroderuksen Hyöky, tuo hauska aaltoileva teräsmöykky Ylistönrinteessä. Se näyttää mahtavalta missä säässä tahansa ja mihin vuodenaikaan hyvänsä.

Rantaraitilla sai katsoa ja kuunnella ympärilleen ihan turvallisuussyistäkin, sillä etenkin vauhdikkaita kulkijoita näillä keleillä piisaa. Pitkiä sauvojaan huiskivat rullaluistelijat ovat pelottavimpia näin rauhassa kangastossuilla tassuttelevan näkökulmasta; heille väylä olisi täydellinen, jos meitä väisteltäviä kävelyhitureita (ja kuljin aivan raitin laitaa!) ei olisi tiellä. Useampikin vauhtiveikon tyytymätön ilme tuli nähtyä. Pois alta...Kävelijöitä tiellä oli nyt vähemmistö, sillä useimmat liikkuivat jonkinlaisilla pyörillä tai rullilla.

Jyväsjärvi oli lähes tyyni, vesillä vain vähän aluksia - yksi pieni moottorivene vain, kunnes Kuokkalan sillan luota kuului tu-tuuut, kun s/s Suomi lähti ensimmäisenä iltaristeilylle, perässään m/s Rhea. Ainolan kesäteatterissa pyöri Jääkärin morsian, jonka näyttelijäkaartia vilahti kävelytien puolella kulissien takana odottamassa vuoroaan näyttämölle. M/s Suomen Neito saapui Päijänteeltä satamaan, sinne suuntasin sitten minäkin jäätelölle nautiskelevan hitaan iltakävelyn lomaan. Kunhan sataman rakennustyöt vielä valmistuvat, niin rannat ovat vielä kauniimmat!