Siirry pääsisältöön

Kivelä

Päiväkävelyllä Tuomiojärven ympäri tulee yllätys vastaan Löylyjoen ja vanhan leirintäalueen välisessä metsikössä. Etenkin kun muistelen Suur-Jyväskylän lehden juttua, jossa kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen on vakuuttanut, että polku pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnollisessa asussaan.
Se polun luonnollinen asu oli ennen tätä levennystä "hieman" kapeampi. Kyseessä oli nimittäin aiemmin juurakkoinen metsäpolku, nyt Löylyjoen puoleisessa päässä on työkoneilla kuljettu levennetty tienpätkä. Syy on arvatenkin se, että polun varressa sijainnut Kivelän tilan entinen maakellari on pistetty maan tasalle, purkujätteet viety pois ja paikan viereen rannan puolelle tuotu pari multakasaa. Muistaakseni rannan puolella oli aiemmin puitakin, nyt siinä on savikkoinen / hiekkainen aukko. Onko paikalle tulossa laituri?

 Tulee fiilis, että täytyy tulla takaisin hyvin pian, ennen kuin täällä myllätään vielä enemmän...Niinpä myöhemmin illalla hilppaisen Eeronkadun kulmasta harjupolulle kohti Taulumäkeä, tarkistamaan samalla reissulla paikkaa, jossa hetken pähkittyäni muistelin (tänään saamani kommentin tökkäisemänä) mäkihyppytornin jämät nähneeni.
Siinäpä, Taulumäen kirkkoa vastapäätä korkeimmalla kohdalla töröttävät edelleen vanhan hyppyrin tukirakenteiden paikat. Rinne onkin paikassa mukavan jyrkkä. Vaan talvellä näkemäni, harjulle uimarannan puolelta kavunneet lumilautailijat ovat todennäköisesti ottaneet paikasta vauhtia Tuomiojärven suuntaan.

Jatkan harjumaisemista alas entiselle leirintäalueelle, jossa ei tullut ikinä itse yövyttyä. Sen sijaan muistan paikalta koiranäyttelyjä ja Tuomiorockin. Huh, onko siitä niin kauan?

Sitten puisesta aidasta läpi hämärään kuusimetsikköön, jonka takana aukeaa kaunis, vielä lehdetön koivikko. Mikäs tuossa kukkii? Jos oikein arvaan, tämä keväinen yllätyskaunotar on näsiä.
Käsittääkseni Kivelänranta on saanut nimensä nykyisen metsän keskellä sijainneen entisen Kivelän tilan mukaan. Paikalle johtaa hyväkuntoinen polku Saarijärventieltä.
Tilan rakennuksista ei ole jäljellä mitään (nyt kun maakellari on rannasta purettu), mutta lipputangon jalka on vielä aukion laidalla. Kirsikka- ja omenapuihin on jäänyt vielä talvenkin jäljeltä muutamia syksyisiä hedelmiä. Marjapensaita on vanhalla pihamaalla vielä jäljellä myös. Toivottavasti nämä puu- ja kasvivanhukset saavat jäädä hoidettuina elämään vielä, kun paikalle nousee tulevan kaavan pohjalta uusia rakennuksia. Komeat lehtikuuset vartioivat aukiota. Mutta mistä ihmeestä se kuvaputkitelkkarin raato on lehtikuusen juurelle tullut?

Kuljen rantaa pitkin takaisin leirintäalueen rantaan. Päivän sää on vaihtunut hetkessä tuulenpuuskien, pienraekuurojen, sateen ja poudan välillä, niin nytkin. Aurinko paistaa taas,  sade ropisee myös kameran linssiin. Voi tätä valon määrää.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la