Kivelä

Päiväkävelyllä Tuomiojärven ympäri tulee yllätys vastaan Löylyjoen ja vanhan leirintäalueen välisessä metsikössä. Etenkin kun muistelen Suur-Jyväskylän lehden juttua, jossa kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen on vakuuttanut, että polku pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnollisessa asussaan.

Se polun luonnollinen asu oli ennen tätä levennystä "hieman" kapeampi. Kyseessä oli nimittäin aiemmin juurakkoinen metsäpolku, nyt Löylyjoen puoleisessa päässä on työkoneilla kuljettu levennetty tienpätkä. Syy on arvatenkin se, että polun varressa sijainnut Kivelän tilan entinen maakellari on pistetty maan tasalle, purkujätteet viety pois ja paikan viereen rannan puolelle tuotu pari multakasaa. Muistaakseni rannan puolella oli aiemmin puitakin, nyt siinä on savikkoinen / hiekkainen aukko. Onko paikalle tulossa laituri?

 Tulee fiilis, että täytyy tulla takaisin hyvin pian, ennen kuin täällä myllätään vielä enemmän...Niinpä myöhemmin illalla hilppaisen Eeronkadun kulmasta harjupolulle kohti Taulumäkeä, tarkistamaan samalla reissulla paikkaa, jossa hetken pähkittyäni muistelin (tänään saamani kommentin tökkäisemänä) mäkihyppytornin jämät nähneeni.

Siinäpä, Taulumäen kirkkoa vastapäätä korkeimmalla kohdalla töröttävät edelleen vanhan hyppyrin tukirakenteiden paikat. Rinne onkin paikassa mukavan jyrkkä. Vaan talvellä näkemäni, harjulle uimarannan puolelta kavunneet lumilautailijat ovat todennäköisesti ottaneet paikasta vauhtia Tuomiojärven suuntaan.

Jatkan harjumaisemista alas entiselle leirintäalueelle, jossa ei tullut ikinä itse yövyttyä. Sen sijaan muistan paikalta koiranäyttelyjä ja Tuomiorockin. Huh, onko siitä niin kauan?

Sitten puisesta aidasta läpi hämärään kuusimetsikköön, jonka takana aukeaa kaunis, vielä lehdetön koivikko. Mikäs tuossa kukkii? Jos oikein arvaan, tämä keväinen yllätyskaunotar on näsiä.

Käsittääkseni Kivelänranta on saanut nimensä nykyisen metsän keskellä sijainneen entisen Kivelän tilan mukaan. Paikalle johtaa hyväkuntoinen polku Saarijärventieltä.

Tilan rakennuksista ei ole jäljellä mitään (nyt kun maakellari on rannasta purettu), mutta lipputangon jalka on vielä aukion laidalla. Kirsikka- ja omenapuihin on jäänyt vielä talvenkin jäljeltä muutamia syksyisiä hedelmiä. Marjapensaita on vanhalla pihamaalla vielä jäljellä myös. Toivottavasti nämä puu- ja kasvivanhukset saavat jäädä hoidettuina elämään vielä, kun paikalle nousee tulevan kaavan pohjalta uusia rakennuksia. Komeat lehtikuuset vartioivat aukiota. Mutta mistä ihmeestä se kuvaputkitelkkarin raato on lehtikuusen juurelle tullut?

Kuljen rantaa pitkin takaisin leirintäalueen rantaan. Päivän sää on vaihtunut hetkessä tuulenpuuskien, pienraekuurojen, sateen ja poudan välillä, niin nytkin. Aurinko paistaa taas,  sade ropisee myös kameran linssiin. Voi tätä valon määrää.