Linnunlaulua
Lähden seuraamaan kävelytietä Helsingin rautatieaseman länsipuolelta pohjoiseen. Auroran kentällä Finlandia-talon tuntumassa koirakoululaiset treenaavat tottelemista.Töölönlahden laidalla jalkojen alla tömisee tovin puulattia, sitten taas asvaltti, kun polku nousee Linnunlauluun. Radan itäpuolella ohi tuijottaa ohi kolkkaavia junia yksinäinen puinen strutsipatsas.
Yhden puuhuvilan asukas on keväisissä pihatöissä, toisen pihalla on kutsuvan näköisesti pöytäryhmiä. Sinisen huvilan kahvilassa nautitaan alkuillan kevätauringosta. Harmittaa, kun en voi jäädä kupilliselle ihailemaan Töölönlahden maisemia. Ensi kerralla pitää muistaa tämä paikka.
Radan ylittävän kävelysillan kupeessa venyttelee juoksija antaumuksella. Ylitän radan ja kohta Eläintarhantien varressa ihailen mm. upeaa punaruskeaa jugendtaloa, jonka ulkoseinissä julistetaan Valoa sokeille ja Ljus åt de blinda. Sitten keskityn nauttimaan sinivuokoista, jotka suloisina mattoina peittävät Diakonissalaitoksen edustaa.
Matka kohti Pasilaa jatkuu radan vartta lähinnä pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden seurassa. Linnanmäen kohdalla puistossa kukkivat myös valkovuokot. Ilahdun kohteliaasta kyltistä joka muistuttaa kulkijaa korjaamaan jäljet...Mutta tämä pätee kyllä moneen muuhunkin.
Pasilan jälkeen kävelytiellä on edessä pienimuotoista tietyömaata. Mietin, pitäisikö mennä vasenta vai oikeaa puolta kohti Käpylää, että pääsisin sinne vievälle metsikköiselle kävelytielle. Pelkään joutuvani Hartwall-areenan suuntaan ja kurvaan oikean kautta, mikä tekee pienen turhan mutkan, mutta pääsen pian oikealle tielle.
Vaan mikä on tämä hieno valokuvataideteos? Helsingin Energia yllättää iloisesti - vanhat mustavalkokuvat kätkevät taakseen arvatenkin muuntajakopin tai vastaavan. Tänä on ihan toista kuin vihertävänharmaat tageja houkuttelevat peltilaatikot! Toivottavasti koppi pysyy näin upeassa kunnossa pitkään.
Linnunlaulu solisee metsikön ympäröimän, radan vartta Käpylää kohti kulkevan kävelytien varrella. Kielojen alkuja näkyy jo nousevan maasta. Mutta hetkonen, tuossahan hyppelehtii...Västäräkki! Kesä lähenee siis ihan oikeasti. Ja niin Käpyläkin. Tottahan tänne tulisi keskustasta alle 10 minuutissa junalla, mutta kävely on loistava vaihtoehto, kun on hieman enemmän aikaa.
Radan ylittävän kävelysillan kupeessa venyttelee juoksija antaumuksella. Ylitän radan ja kohta Eläintarhantien varressa ihailen mm. upeaa punaruskeaa jugendtaloa, jonka ulkoseinissä julistetaan Valoa sokeille ja Ljus åt de blinda. Sitten keskityn nauttimaan sinivuokoista, jotka suloisina mattoina peittävät Diakonissalaitoksen edustaa.
Matka kohti Pasilaa jatkuu radan vartta lähinnä pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden seurassa. Linnanmäen kohdalla puistossa kukkivat myös valkovuokot. Ilahdun kohteliaasta kyltistä joka muistuttaa kulkijaa korjaamaan jäljet...Mutta tämä pätee kyllä moneen muuhunkin.
Linnunlaulu solisee metsikön ympäröimän, radan vartta Käpylää kohti kulkevan kävelytien varrella. Kielojen alkuja näkyy jo nousevan maasta. Mutta hetkonen, tuossahan hyppelehtii...Västäräkki! Kesä lähenee siis ihan oikeasti. Ja niin Käpyläkin. Tottahan tänne tulisi keskustasta alle 10 minuutissa junalla, mutta kävely on loistava vaihtoehto, kun on hieman enemmän aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti