Siirry pääsisältöön

Äkkipulut, Cygnaeus ja Muisto

Jyväskylän yliopiston kampuksen koristeomenapuut eivät vielä kuki, mutta ei siihen mene enää kauaa. Sen sijaan Villa Ranan uusitun puutarhan nurmikko kukoistaa ja täydellä terällä kukkivat tuomet koristavat Seminaarinmäen maisemaa senkin edestä. Villa Ranan vehreydessä istuskelee ja rupattelee iloinen joukko ihmisiä. Jos kohta kaipaankin villiintynyttä puutarhaa, on uusi nurmipiha kieltämättä käytännöllisempi oleskelupaikka.
Joukko muovipuluja on kokoontunut vähän heikommassa hapessa olevalle nurmikolle lyhtypylvään ja puiden väliin Villa Ranan toisessa päässä. Omat bileet heilläkin, joskin hiljaisemmat. Äkkigalleria antoi vastikään Katustipendi II:n tälle taidekohteelle, saajana Jukka Silokunnas. Äkkigalleria 19 "avautui" sopivasti viime viikonloppuna vietettyyn Yläkaupungin Yöhön, jolloin lyhtypylväässä vielä killui myös ihmishahmo. Ikävä kyllä en osunut paikalle, kun teos oli vielä kokonainen.
Joku lienee napannut parkour-pyörähtäjän mukaansa (tai sitten se on itse heilauttanut itsensä lyhtypylväästä uuteen paikkaan), sillä pulut partioivat paikalla nyt ihan keskenään.
Seminaarinmäen kampusalueella vuodesta toiseen jatkuva, paikasta toiseen siirtyvä remonttitouhu on edennyt hallintorakennuksen ja kirjaston liepeille. Normaalien, rumien verkkoaitojen sijasta Yliopistoportin tienoolle on opinahjon juhlavuoden (150 v) kunniaksi pystytetty oikeasti tyylikkäät suoja-aidat, joihin on tiivistetty Jyväskylän yliopiston historian merkkivuosia, aina seminaarin perustamisvuodesta 1863 alkaen. Kuvakavalkadi lähtee liikkeelle itse Uno Cygnaeuksesta. Mutta miten nyt pääsee yliopistoportille? Ei kai sitä ole suljettu aidan sisään?
No ei sentään! Kierrän aidan; portti on onneksi aidatun alueen ulkopuolella. Samoin metallikaiteen ympäröimä Cygnaeuksen tammi, joka on tähän istutettu Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kampus herättää aina mieliin monenlaisia muistoja. Muistaisinkohan viimein kokeilla, lähtisikö tammen juurelta poimimastani terhosta kasvamaan oma Cygnaeus-tammeni?

Minne kampukselta? No tietenkin Toivolan Vanhalle Pihalle, sillä sen upouusi kahvila Muisto on avattu aivan äskettäin, ja ilahduttavaa kyllä kahvilan ovet ovat arkena auki iltakahdeksaan. Mars Cygnaeuksenkadun alapäähän siis. Hmm, olenkin sattumoisin ihan Cygnaeus-henkisellä reitillä. Unohdan kuitenkin epähuomiossa kulkea kansakoululaitoksen isän patsaan kautta, vaikka kävelenkin Cygnaeuksen puiston ohitse...
Jännittävää. Millainen on Toivolan pihan uusin tulokas? Kukkasin somistettu sisäänkäynti toivottaa Cygnaeuksenkadun puolella tervetulleeksi.
Aluksi on kierrettävä huolella remontoidun vanhan Synnytyslaitoksen alakerran tilat ja aistittava tunnelmaa. Ja etsittävä sopiva, vapaa pöytä. Puheensorinaa riittää, kuten myös asiakkaita. Kahvila Muiston nimi on hauskasti valittu: pihapiirissä toimineen Herman Toivolan pojan nimi oli Muisto.
Näin kesäaikaan emme tarvinne kauniin avotakan tulia, mutta ehkäpä sitten joskus, kuukausien päästä, sisätiloihin hohtaa lämpöä niin tästä kuin parista pönttöuunista.
Perheen pienimmät voivat viettää aikaa omassa somassa nurkkauksessaan, jonka huonekalut on mitoitettu juuri heille.
Hmm, tarkoittaakohan tuo toiletin ovikoriste että tämä on herrain käyttöön tarkoitettu? Vai daameille? Mutta ainakin Vapaa-viesti on erittäin selkokielinen.
Oi mitkä kauniit, kaarevat tiiliportaat johtavatkaan takimmaiseen kahvilasaliin! Sieltä löytyy muutama isompikin pöytä, mutta koska tila on matalahko, kannattaa varoa kattokruunuja. Tarjoilija purjehtii pian pöytään tiedustamaan, mikä maistuisi - niin, täällä on se ylellisyys: pöytiintarjoilu... Tervetuloa, uusi kahvila! Mitähän sitä ottaisi, suolaista vai makeaa? Taidanpa kokeilla molempia...

Kommentit

  1. Mitä kokeilt? Kerro ehdotuksesi minun seuraavaa kahvilakertaa varten.

    VastaaPoista
  2. Lohileipä maistui, korvapuusti samoin (joskin vähempi sokerimäärä puustin pinnalla riittäisi...). Vitriinissä on monenlaista kokeiltavaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa ennen kuin tilaa.

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea tällainen teksti. Toivottavasti et pahastu, että linkitin sen Facebook-sivuillemme... :) T.Muiston Sini

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la