Äkkipulut, Cygnaeus ja Muisto

Jyväskylän yliopiston kampuksen koristeomenapuut eivät vielä kuki, mutta ei siihen mene enää kauaa. Sen sijaan Villa Ranan uusitun puutarhan nurmikko kukoistaa ja täydellä terällä kukkivat tuomet koristavat Seminaarinmäen maisemaa senkin edestä. Villa Ranan vehreydessä istuskelee ja rupattelee iloinen joukko ihmisiä. Jos kohta kaipaankin villiintynyttä puutarhaa, on uusi nurmipiha kieltämättä käytännöllisempi oleskelupaikka.

Joukko muovipuluja on kokoontunut vähän heikommassa hapessa olevalle nurmikolle lyhtypylvään ja puiden väliin Villa Ranan toisessa päässä. Omat bileet heilläkin, joskin hiljaisemmat. Äkkigalleria antoi vastikään Katustipendi II:n tälle taidekohteelle, saajana Jukka Silokunnas. Äkkigalleria 19 "avautui" sopivasti viime viikonloppuna vietettyyn Yläkaupungin Yöhön, jolloin lyhtypylväässä vielä killui myös ihmishahmo. Ikävä kyllä en osunut paikalle, kun teos oli vielä kokonainen.

Joku lienee napannut parkour-pyörähtäjän mukaansa (tai sitten se on itse heilauttanut itsensä lyhtypylväästä uuteen paikkaan), sillä pulut partioivat paikalla nyt ihan keskenään.

Seminaarinmäen kampusalueella vuodesta toiseen jatkuva, paikasta toiseen siirtyvä remonttitouhu on edennyt hallintorakennuksen ja kirjaston liepeille. Normaalien, rumien verkkoaitojen sijasta Yliopistoportin tienoolle on opinahjon juhlavuoden (150 v) kunniaksi pystytetty oikeasti tyylikkäät suoja-aidat, joihin on tiivistetty Jyväskylän yliopiston historian merkkivuosia, aina seminaarin perustamisvuodesta 1863 alkaen. Kuvakavalkadi lähtee liikkeelle itse Uno Cygnaeuksesta. Mutta miten nyt pääsee yliopistoportille? Ei kai sitä ole suljettu aidan sisään?

No ei sentään! Kierrän aidan; portti on onneksi aidatun alueen ulkopuolella. Samoin metallikaiteen ympäröimä Cygnaeuksen tammi, joka on tähän istutettu Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kampus herättää aina mieliin monenlaisia muistoja. Muistaisinkohan viimein kokeilla, lähtisikö tammen juurelta poimimastani terhosta kasvamaan oma Cygnaeus-tammeni?

Minne kampukselta? No tietenkin Toivolan Vanhalle Pihalle, sillä sen upouusi kahvila Muisto on avattu aivan äskettäin, ja ilahduttavaa kyllä kahvilan ovet ovat arkena auki iltakahdeksaan. Mars Cygnaeuksenkadun alapäähän siis. Hmm, olenkin sattumoisin ihan Cygnaeus-henkisellä reitillä. Unohdan kuitenkin epähuomiossa kulkea kansakoululaitoksen isän patsaan kautta, vaikka kävelenkin Cygnaeuksen puiston ohitse...

Jännittävää. Millainen on Toivolan pihan uusin tulokas? Kukkasin somistettu sisäänkäynti toivottaa Cygnaeuksenkadun puolella tervetulleeksi.

Aluksi on kierrettävä huolella remontoidun vanhan Synnytyslaitoksen alakerran tilat ja aistittava tunnelmaa. Ja etsittävä sopiva, vapaa pöytä. Puheensorinaa riittää, kuten myös asiakkaita. Kahvila Muiston nimi on hauskasti valittu: pihapiirissä toimineen Herman Toivolan pojan nimi oli Muisto.

Näin kesäaikaan emme tarvinne kauniin avotakan tulia, mutta ehkäpä sitten joskus, kuukausien päästä, sisätiloihin hohtaa lämpöä niin tästä kuin parista pönttöuunista.

Perheen pienimmät voivat viettää aikaa omassa somassa nurkkauksessaan, jonka huonekalut on mitoitettu juuri heille.

Hmm, tarkoittaakohan tuo toiletin ovikoriste että tämä on herrain käyttöön tarkoitettu? Vai daameille? Mutta ainakin Vapaa-viesti on erittäin selkokielinen.

Oi mitkä kauniit, kaarevat tiiliportaat johtavatkaan takimmaiseen kahvilasaliin! Sieltä löytyy muutama isompikin pöytä, mutta koska tila on matalahko, kannattaa varoa kattokruunuja. Tarjoilija purjehtii pian pöytään tiedustamaan, mikä maistuisi - niin, täällä on se ylellisyys: pöytiintarjoilu... Tervetuloa, uusi kahvila! Mitähän sitä ottaisi, suolaista vai makeaa? Taidanpa kokeilla molempia...