Siirry pääsisältöön

Lumettomalla luontopolulla Laajavuoressa, Jyväskylä

Laajavuoren lumitalvi ei ole vielä ottanut alkaakseen kuin ensilumen ladun verran, siispä on nauttiminen vielä vihreistä maisemista. Ja auringosta! Siispä metsään käy tiemme.
Laajavuoren luontopolun aloituspiste ei ole Laajiksen parkkipaikan vieressä, vaan polun aloituspisteen löytääkseen on maltettava kävellä metsän siimeksessä kulkevaa kävelytietä muutamia satoja metrejä pohjoiseen, Vuorilammen suuntaan. Tällä hetkellä hieman kärsineen näköinen luontopolun opastetaulu löytyy kohtuullisen helposti, vaikka itse luontopolulle ei nyt selkeitä opasteita Laajiksen pihasta olekaan.
Keltaiset maalitäplät johdattavat polulle, jonka lähituntumassa saa alkumatkasta tarkastella myös metsänhoitotöiden jälkiä, kunnes vähitellen läheisen autotien äänet alkavat hiipua.
Polku on askelista toki jonkin verran kulunut ja kuusten juurien sekä kivien lomassa askeltaessa saa välillä olla tarkkana, mutta muuten sitä on helppo seurata. Maalimerkit ja keltakärkiset "Polku" -viitat ohjaavat kyllä eteenpäin turvallisesti.
Aurinko puskee välillä varjoisan metsän suojiin valoaan - harvinaista herkkua marraskuussa - ja suorastaan häikäisee säteineen. Kun polku kiertää mäen päälle, saa puiden välistä kurkistaa hyvinkin avaraa metsämaisemaa, eikä tässä uskoisi, että nyt ollaan vain muutaman kilometrin päässä Jyväskylästä. Niin korpimaisemaksi tätä voisi helposti luulla - ei talon taloa tai aukeaa osu silmiin.
Laajavuoren maaston korkeimmat nyppylät sivusta kiertävällä polulla ei ole pahempaa ruuhkaa. Pari maastopyöräilijää työntää fillareitaan sivupolkua pitkin ylöspäin, mutta vain muutama muu kävelijä lampsuttelee lisäksemme samalla reitillä. Ah, hiljaisuus.
Polun viereisissä, välillä jyrkissäkin rinteissä viihtyvät sankat sammalmatot, joille tekisi mieli kellahtaa.
Kallioisia kohtia reitille ei satu kuin muutama, joten täältä ei taitane luolia löytyä kuin pienien metsätonttujen koluttaviksi. Mutta mitäs tuossa on?
Hämmästyttävää kyllä, on varjoisan metsän ja kallion suojassa säilynyt valumavesistä muodostunutta, ohueksi liuskaksi jähmettynyttä jäätä, vaikka on pitkään ollut niin lämmintä. Toivottavasti tämä on enne siitä, että oikea talvi vielä tulee ja luonto saa valkoisen, kylmän vaipan ylleen.
Polku kiertää Laajavuoren rinteiden taakse, jotka kohta aukeina ja paljaina kohoavat vasemmalla puolellamme. Takarinteiden väliin jää metsikkö, jonka kohdalla luontopolun opastetaulu on kuin saarella. Jolle vievä vaatimaton puusilta eli pitkospuuviritelmä on hyhmäisen veden alla. Punaruskea väri kohmeisten, laonneiden heinien keskellä on hämmentävä näky. Aivan liian kirkas sävy tähän vuodenaikaan?
Ei nyt sentään. Taivaan kirkas sini kuitenkin virkistää silmiä enemmän tänä lyhyen päivänvalonautinnon vuodenaikana. Kävelemme aution laskettelurinteen halki.
Polun varresta näkee, mikä kasvi on vallalla Laajavuoren laskettelurinteillä kesäaikaan, sillä lupiinien siemenpalkoja riittää maassa vaikka kuinka. Siniset kukinnot ovat vaihtuneet valkoisiin huurrekukkiin.
Metsäpolku kiemurtelee hetken, sitten se kääntyy seuraamaan laskettelurinteiden linjausta ja alamme matkata kohti sivistystä. Vastaan tulee pieni suoalue, suojeltu räme. Täältä on varmasti käyty mahdolliset karpalot jo keräämässä, siispä emme jää niitä etsimään. Pitkospuut tuntuvat jo hieman liukkailta jalan alla, joten niillä on kuljettava rauhallista tahtia, ettei tule sivuluisua.
Sitten esiin sukeltaa jälleen iltapäiväauringon lumoava valo, joka tuikkii suloisesti kuusimetsän lävitse. Tässä unohtuu marraskuu, koko tämä vuodenaika, unohtuu pimeys. On vain hetki metsässä, vihreys ja pehmeänä lankeava valo. Jo tämän takia kannatti lähteä polulle.
Sitten aurinko katoaa puiden taakse ja matka jatkuu alaspäin. Jälleen on oltava tarkkana polulla risteilevien juurien vuoksi, kun kävelemme liki 10 000 vuotta vanhojen Yoldiameren rantakivikoiden halki yhä alemmas.  Lopulta polku saapuu laskettelurinteen reunaan, jota seuraten matkaamme kohti aidattua karavaanarialuetta sekä Laajiksen ravintola-hostellirakennusta.  Noin neljän kilometrin luontopolku tarjosi metsäluontoelämyksen ohella nyt myös tuiki tervetullutta valohoitoa.

Kommentit

  1. Ihan samannäköistä rantakivikkoa löytyy Kuopiostakin Puijon ja Neulamäen rinteiltä.
    Tuo ohut jää on kuin lasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita rantakivikoita on kyllä hämmästyttävän monessa paikassa. Myös esimerkiksi Sumiaisten Laulavan mörön polun varressa.

      Se jää oli huippuhienon näköistä!

      Poista
  2. Kiitos jälleen, pitääpä laittaa polku muistiin. Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa metsäretkiä ja tämä sopii listaan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la