Sarvenperän luontopolku, Jyväskylä

Sarvenperän metsissä (Pohjois-Korpilahdella, alle 10 kilometrin päässä Kuohulta) kiemurtelee noin neljän kilometrin mittainen luontopolku, joka on paikallisen kyläyhdistyksen väen ylläpitämä. Tätä polkua ei löydy Jyväskylän kaupungin luontopolkujen listauksesta tai nykyisistä ulkoilukartoista, joten sinne on osattava ihan itse. Olin luottavaisesti olettanut, että luontopolulle olisi viitoitus Sarvenperäntien varresta, mutta koska sellaista ei osunut silmiin, oli pysäytettävä auto ja otettava netti avuksi. Sarvenperän kyläyhdistyksen nettisivuilta löytyi pienellä hakemisella karttapiirros, jonka avulla suunnistimme korsun lähitienoille. Karttapiirros oli tosin ehtinyt vanhentua; entinen Kumpulantie on nykyään Silokunnaantie. Silokunnaantietä seuraamalla viitoitus sekä luontopolulle että korsulle kuitenkin löytyy.
Retken aikaan lunta oli metsässä vain aavistus ja sammalten vihreys lumosi minut jälleen kerran. Näitä sävyjä kun ei kaupunkimaisemissa oikein näe. Puunrunkoon kiinnitetty lappunen kehotti hyppimään yhdellä jalalla ja heiluttelemana käsiä edestakaisin. Ai miksi? Jotta pahat henget lähtisivät karkuun. Ei kai sellaisia täällä keijukaisten maassa!
Jäljistä päätellen edellämme oli kulkenut ihmisten lisäksi ainakin koira. Sekä hevonen. Jonkin matkaa leveää polkua tarvottuamme tuli vastaan tolppa, jonka kyltit osoittivat ties minne. Kalliokylä on aikamoisen paljon lähempänä kuin nuo muut kohteet, Mekasta Melbourneen...
Yhtäkkiä edessä oli kivinen muistomerkki. Kiven suojissa, leijonavaakunan suojaamana, lepää Suomen markka. Euroon siirtyminen taisi jollakulla taisi ottaa koville! No, olihan markka ehtinyt olla ikioma valuuttamme jo vuodesta 1860.
Hetken kuluttua saavuimme toisesta maailmansodasta muistuttavien rakennelmien luo. Kangasmaastoon on rakennettu pätkä juoksuhautaa ja korsu, lisäksi ihmeteltävänä on myös puna-armeijan talvisodassa käyttämä kilpi. Niiden vieressä voi herätellä rauhaisampia ajatuksia katetulla tulipaikalla.
Lyhyen matkan päästä löytyi lisää sota-ajan henkeä: ulkoa päin tosi hienon näköinen korsusauna, joka oli tietenkin lukossa. Sauna valmistui vuonna 2001 ja hieman myöhemmin sen kylkeen nousi myös tyylikäs kota. Vaikka tässä metsän keskellä ollaan, eikä järveä ole mailla halmeilla, onnistuu saunojille myös pikku pulahdus: vieressä virtaavan purossa pystyy hyvin kastautumaan. Vesi lienee äärimmäisen raikasta muulloinkin kuin näin talviaikaan...

Palasimme vähän matkaa korsusaunalta takaisin päin ja lähdimme sitten jatkamaan varsinaista luontopolkua. Pian vastaan tuli yksi koiranulkoiluttaja, mutta sitten metsään lankesi hiljaisuus. Puron varressa oli tallessa yksi vanhan myllyn myllynkivi, alkuperäisillä sijoillaan.
Tuoreehkot pitkospuut veivät kostean paikan ylitse; piti vain kulkea rauhallista tahtia, sillä kohmeiset lankut voivat olla yllättävän liukkaita. Harmaasta päivästä huolimatta tuntui valoisalta, sillä metsää ympärillä oli harvennettu.
Metsäpolku nousi hiekkatielle, missä haimme vinkkiä siitä, mihin suuntaan jatkaa matkaa. Loogisin suunta oli ylärinteeseen, mistä polku keltaisine maalimerkkeineen sitten löytyikin. Matka jatkui taas ylöspäin, kuusikon suojissa. Sitten vastaan tuli hakkuualue.
Hakkuun jäljet eivät kuitenkaan estäneet kulkua, vaan polulle oli jätetty oma tilansa. Suolla rahkasammaleen punerrus väritti kauniisti maisemaa. Kun olimme päässeet suon toiselle laidalle, tuli taas hetkeksi tenkkapoo. Reittimerkkejä ei näkynyt, polku-uraa kylläkin, mutta kumpaan suuntaan jatkaa matkaa? Niin, meillä ei todellakaan ollut karttaa mukana - eikä netin piirroskartasta nähnyt luontopolun reittiä. Loogisimmalta tuntui jatkaa matkaa oikealle - suuntavaisto oli sitä mieltä että nyt oli jo aika kääntyä lähtöpaikkaa kohti - ja niinpä jatkoimme matkaa suon jälkeen oikealle. Oikeaan osui.
Lähellä leijui usvaa, kellokin kertoi jo että hämärän laskeutumiseen ei ole enää pitkälti. Kun saavuimme tuplauraa pitkin kuusikkoon, jouduimme jälleen aprikoimaan, jatkaako suoraan vai kaartaako oikealle, kohti pellon reunaa? Keltaisia maalimerkkejä ei näkynyt ja haarautuvat polku-urat olivat tasavahvoja. Tällä kertaa päätimme kokeilla vasemmanpuoleista eli jatkaa matkaa suoraan eteenpäin, pitkin metsän reunaa etenevää polkua, toivoen parasta. Jo toinen oikein! Soratien laidassa tuli vastaan sekä luontopolun kyltti että lintutornille ohjaava viitta. Lintutornille olisi ollut matkaa enää 700 metriä mutta valon väheneminen sai meidät kääntymään Hattulantietä oikealle, kohti lähtöpaikkaa.
Usva loi peltoaukean takana kohoavaan metsään jännittävän tunnelman. Kuinka monenlaisena sama maisema voikaan näyttäytyä eri vuodenaikoina, erilaisen sään vallitessa! Yhtenä hetkenä metsä huutaa synkkiä tai vahvoja vihreitä, toisena kuiskii harmaansineä, kolmantena aurinko päättää kirkastaa kaiken - eri sävyissä aamulla, päivällä, illalla. Lopulta kuu tekee oman maalaustyönsä.
Loppumatka takaisin sujui joutuisasti hiekkatietä pitkin. Usvametsän upeus pysähdytti matkalla useita kertoja ja kutsui luokseen. Tällaisia kelejä ei satu usein kohdalle! Harmaanakin päivänä voi luontoretkellä yllättyä iloisesti.

Sarvenperän luontopolku oli kiva kulkea, vaikka polkumerkintöjen vähäisyys ja oma moka eli kartan puute tekikin kävelyretkestä tavanomaista jännittävämmän. Kartan kera kulkeminen olisi ollut fiksumpaa, koska Sarvenperän maasto ei ollut tuttua; toisaalta oma ohjenuorani on, että kun on liikkeellä ilman karttaa, on aina jäljellä turvallinen vaihtoehto eli kääntyä takaisin ja palata samaa reittiä lähtöpisteeseen. Fiksua olisi myös pitää aina otsalamppu taskussa, kun on liikkeellä lyhyen päivänvalon talvipäivinä, jos retki venähtää ajateltua pidemmäksi. Ensi kerralla sitten paremmat varusteet...

Kommentit

  1. Nyt kun on tottunut valkoiseen, niin tuo sammaleen vihreys ja suon punahehku suorastaan häikäisee. Mielenkiintoisia nähtävyyksiä polun varrella. Joku on todella nähnyt vaivaa markan muistomerkissä.
    Onkohan korsusauna käytössä esim. kyläyhdistyksen toimesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korsua käytetään ilmeisesti kyläläisten kokoontumisiin (sekin on normaalisti lukossa). Korsusaunaa pystynee vuokraamaan kyläyhdistykseltä; yksi tuttu on päässyt sinne saunomaan ja tykkäsi kovasti.

      Poista
  2. Johanna Niilivuo31.5.2015 klo 13.00

    Sain vinkkiä, että kylämme maisemia löytyy tästä blogista ja kylläpä tosiaan hienoja kuvia ja tunnelmia on tänne onnistuttu vangitsemaan! Kyläseura on kunnostanut luontopolkua viime syksystä lähtien uusia pitkospuita asentamalla ja nyt keväällä työtä on jatkettu. Kunhan talkootyöt pitkospuiden osalta saadaan valmiiksi, on vuorossa luontopolun merkitseminen. Jatkossa polun kiertäminen onnistunee siis myös ilman karttaa ja arvailuja oikeasta suunnasta. Ja mitä korsuun tulee, niin sitä tosiaan voi vuokrata kyläyhdistykseltä ja kesällä saunaan pääsee myös yleisillä saunavuoroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu, pitääpä käydä siellä uudelleen! Kuulin jo toiselta tutulta, kuinka upeaa korsusaunassa oli ollut saunoa - tammikuussa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi