Siirry pääsisältöön

Muuntamotaidekävelyllä, Jyväskylä

Jyväskylässä on jo useampaan kertaan tuotu taidetta sähkönjakokaappeihin, mutta tänä vuonna vuoronsa saivat isommat sähköpömpelit eli muuntamot. Tulevana viikonloppuna (1.-3.10.2015) muuntamot kokevat lisäksi valaistumisen, sillä Kaupunkikerroin-tapahtuman katutaideteokset ovat osa myös tämän vuoden Valon kaupunki -tapahtumaa. Siispä kävelykatsaus menneeltä kesältä maalattujen muuntamoiden maailmaan, vielä valoisaan aikaan!
Vuoden 2015 Kaupunkikerroin -tapahtuma toi kesällä taide-elämyksiä paitsi esityksinä ja kaduille, myös katujen varteen. Tämä osoitteessa Vapaudenkatu 75 sijaitseva Jukka Silokunnaan maalaama sähkömuuntamo räjähti silmille jo kadun toiselta puolelta saakka jättipuluineen ja (pikku)autoineen. Teos on siitä kiva, että sen voi havata helposti paitsi kävellen tai fillarilla kulkija, myös ohiajava autoilija. Pulu tosin taitaa tykätä kyttyrää autoista, tuosta sädetyskatseesta päätellen! Ajattelin jättipulun nähtyäni myös aiemmin tänä vuonna - taisi olla Yläkaupungin Yön aikoihin - tapaamiani pulupäisiä hahmoja, jotka tepastelivat kujertamassa mm. Kirkkopuistossa.
Mietin ensimmäisen muuntamoteoksen nähtyäni, mistä seuraava voisi löytyä. Päätin kokeilla Tourujoen vartta ja ilokseni sieltä tuli vastaan seuraava! Jukka Hakasen monimutkainen työkaluja sun muuta sisältävät maalaukset muistuttivat kunnon autotalliverstasta. Kodin pikku sähkömies tai -naisjyrsijä kamppeineen tekemässä vähän uusia säätöjä.
Tämän muuntamon kiertämiseen meni hieman enemmän aikaa, sillä mutkikasta katsottavaa riitti. Teoksen näkee toki läheisiltä kävelyteiltä, mutta sitä kannattaa kavuta katsomaan ihan läheltä. Rauhallinen väritys istuttaa muraalit hyvin kaupunkimaisemaan.
Sitten jouduinkin jo miettimään, mihin suuntaan lähteä. Missä voisi olla sähkömuuntajia, jotka olisi saanut maalata Kaupunkikertoimessa? Kävelin pienien mutkien kautta Kirkkopuistoon, mutta siellä ei tärpännyt. Lohduttauduin kirjaston sisäpihalla kerrassaan upeiden muraalien äärellä.
Kirjaston parkkipihan seinällä on paitsi Jyväskylän tuttuja maamerkkejä, kuten Kuokkalan silta, Suomi-laiva, Jyväsjärven rannan Suuri kompassi, Vesilinna... Jouduin lopulta turvautumaan nettiin ja etsimään sieltä tarkempia koordinaatteja seuraaville muuntamotaideteoksille.
Seuraava taideteoksella varustettu sähkömuuntamo löytyikin ilahduttavan läheltä: kaupungintalon takapihalta, Gummeruksenkadun varresta. Puutarhamansikka vai ahomansikka? Ehkäpä puutarhamansikka. Anna Ruth oli taiteillut tämän aiemmin täysin huomaamattoman muuntamokopin aivan mahtavasti!
Mansikka katsoi kadulle päin, kukkiva peruna puolestaan kaupungintalon pihan suuntaan. Näinköhän muuntamo oli aiemmin ollut näin kauniilla luonnonkivien koristamalla jalustalla, rappusineen? Sähkömuuntamo on nyt kuin koru. Ajattelin koulujen vanhoja kasvitauluja mustine taustoineen. Tässä on samaa tyylikkyyttä.
Jos kävelee Neron portaita ylös Harjulle Yliopistonkadulta, voi tarkkaavainen kulkija nähdä kivirappusreitillä vihjeen tästä teoksesta. Minä kuitenkin lähdin pois ydinkeskustasta kiertäen Norssin Oikokadun kautta ja kävelin Harjun laitaa Pitkäkadun suuntaisesti, kun vastaan tuli jälleen uusi Kaupunkikerroin-työ. Jyrsijät olivat vallanneet Harjun kyljessä olevan sähkömuuntamon. Muistin että seinä oli aiemmin hyvin töhryinen - tämä on ihan eri juttu! Ota silmä käteen ja katso... Jukka Peltosaari on selvästi laittanut tähän teokseen enemmänkin ajatusta. Tuli mieleen Egypti, mutta muu jäi arvoitukseksi.

En ikävä kyllä hokannut, että toisella puolella Harjua olisi ollut vielä lisää Kaupunkikerroin-katutaidetta, tekijänä Jussi Riihelä.  Ne jäivät näin ollen näkemättä kesäkävelyillä, mutta uskon että näen ne vielä Valon kaupungin valaisemina.
 
Ehdin kuitenkin vielä kesäisellä muuntamotaidekävelylläni poikkeamaan Vesangantien ja Laajavuorentien kulmaukseen, missä olin jo aiemmin nähnyt tutun oloisia hahmoja. Suosikkigraffiteissani Jyväskylässä lukee yleensä SBF ja olikin hauskaa, että Super Best Friends-teksti löytyi tämän sähkömuuntamon seinästä!
Hilpeät mikkihiirikorvaiset hahmot viheltelivät vienosti, autot jyrisivät ohitse. Kiersin kangastossuissani sähkömuuntamon ja iloitsin jälleen kerran siitä, että katutaide on juurtunut Jyväskylään. Kiitos taiteilijoille ja tukijoille! Tuskin maltan odottaa, miltä nämä teokset näyttävät vain muutaman illan kuluttua Valon kaupungin merkeissä!

Kommentit

  1. Värityksestä sanoisin, että vähempi on parempi. Nuo rauhallisemmin väritetyt sopeutuvat maisemaan ja kuvat puhuttelevat. (Jukka Hakanen, Anna Ruth) Liian värikkäät hyökkäävät silmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään myös värikkäistä. Harjun kyljessä olevat jyrsijät ovat aika monta kertaa parempi näky kuin kyseinen seinä ennen :)

      Poista
  2. Nämä on kyllä huippuhienoja, tuon SBF:n viheltelevät kolmiotyypit tuo mieleen ne Mario Brothersin sienihahmot.

    VastaaPoista
  3. Ihan huikea tuo jyrsijäteos! Sen olemassa olosta en tiennytkään. Kylläpä on Jyväskylä nyt täynnä hienoa katutaidetta. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Pitääkin lähteä kiertelemään kaupunkia ja etsimään uusia graffiteja ihan vasiten.

      Poista
  4. Uuuu, noita jyrsijöitä en kierroksellani nähnytkään... Hieno!

    Ja minähän pyöräilin muuntamoita heinäkuussa:

    http://365kuppiakahvia.blogspot.fi/2015/07/jannittavaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fillarilla olit tietysti nopsempi :) Kulttuurikertoimen graffitien vieressä voisi hyvin olla kartta, josta näkisi missä muut työt ovat.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la