Höpsö lyhyt retki Scillynsaarille

Olin aiemmin Cornwallissa käydessäni haaveillut siitä, että pääsisin joskus käymään myös Scillynsaarilla, jotka sijaitsevat noin 45 kilometrin päässä Englannin mantereesta, Land's Endistä. Niinpä päätimme törsätä höpsöön Scilly-päiväretkeen: aamulla lyhyt lento Land's Endistä St Mary's-saarelle, muutama tunti saarella ja paluu laivalla takaisin samana iltana.

Lentomatka kesti vain vartin, joten ilmalennon aikana ei tullut tehtyä mitään muuta kuin katseltua ulos ikkunasta: joko ne saaret kohta näkyisivät? Hyvin pian saariryhmän ensimmäiset rantamaisemat tulivatkin näkyviin!

Atlantin ympäröimistä saarillä saarilla asuu noin 2,200 ihmistä, yhteensä vain viidellä saarella. Loput noin 140 saarta ovat asumattomia. Kun katsoin ilmasta huikean turkoosia vettä, mietin heti, että tuolla olisi aika huikeaa meloa - ainakin tuulettomalla säällä.

Pian olimme jo St Mary's-saaren yllä ja pienkoneemme laskeutui pääkaupunki Hughtownin kupeeseen (kuvan yläosan lahdenpohjukassa). Lentokentältä on kävelymatka kaupunkiin, mutta koska aikaa laivan lähtöön oli vain nelisen tuntia, hyppäsimme muutaman punnan hintaiseen pikkubussikyytiin. Kuljettaja lupasi tehdä meille pienen sightseeing-ajelun tipautettuaan muut matkustajat kyydistä. Sekään ei kauaa vienyt, koska matkat ovat niin lyhyitä!

St Mary's-saarella olisi useita mukavia kävelyreittejä tarjolla, mutta oli selvää, että ehtisimme jaloitella vain hieman Hughtownissa ja sen lähiympäristössä. Käväisimme aluksi saaren museossa, jonka näyttely tulvi tietoa mm. saarten roomalaisesta historiasta (aikamoinen määrä arkeologien esinelöytöjä!), paikallisen merenkulun historiasta, eläimistöstä ja paikallisesta elämästä. Yllätyin lukiessani seinältä, että juuri täällä oli tapahtunut maailman ensimmäinen öljytankkerionnettomuus vuonna 1967. Valokuvat öljytuhosta olivat järkyttävää katsottavaa.

Kohta sujahdimme ulos ja lähdimme etsiskelemään pikkukaupungin kaduilta avoinna olevaa kahvilaa.

Scillysaarten ilmasto on varsin suotuisa lämpimän ilmaston kasveille. Palmut viihtyvät täällä vähintään yhtä hyvin kuin eteläisen Cornwallin ja Devonin rantamaisemissa. Pikkubussin ikkunasta olin nähnyt vilauksen keltaisena kukkivasta narsissipellosta; narsissien kukintakausi oli juuri alkanut, koska oli marraskuun alku. Kelasimme kapeita katuja edestakaisin. Bussinkuljettaja oli sanonut, että moni paikka olisi kiinni työntekijäpulan takia ja ikävä kyllä se piti paikkansa.

Onneksi pikkukujan päästä löytyi yksi suloinen kahvila, josta sai sekä suolaista että makeaa syötävää. Vadelma-valkosuklaakakku maistui teen seurana erittäin hyvin!

Välipalan jälkeen kapusimme Hughtownin keskustasta rinnettä ylemmäs, Garrisonin muurin sisäpuolelle. Entisellä kasarmialueella pääsee kurkkaamaan muun muassa vanhaan eristysselliin (karu pieni koppi).  Kukkulalta näkee myös mukavasti naapurisaarten eli Trescon, Bryherin ja Samsonin suuntaan.

Näppärä sisäänkäynti Star Castleen

Nousimme paksun muurin katveesta huipun komistukselle,  kahdeksankulmaisen tähden muotoisen muurin suojaamalle rakennukselle (1593), joka toimii nykyään Star Castle -hotellina. Yksityisen, Francis-suvun omistaman hotellin pihaan ja ravintolaan on onneksi pääsy muillakin kuin majoittujilla. Päärakennus on kyllä sen verran pieni, että majoitustiloista suurin osa on piha-alueen uudemmissa, yksikerroksisissa rakennuksissa. Olisi varmaan aika hieno yöpymispaikka merinäköaloineen.

Garrisonin ympäri kulkee helppokulkuinen, leveä kävelytie, jolta saa koko ajan tähyillä merelle. Välillä vastaan tulee myös levähdyspenkkejä ja tieltä erkanee myös pari polkua saaren keskiosaan.

Kuva: Pekka Nykänen

Kuva: Pekka Nykänen

Garrisonin niemen korkeimmalta kohdalta löytyy myös uniikki jalkapallokenttä, Garrison Field. Siellä potkitaan palloa maailman pienimmässä futisliigassa, jossa kisaavat keskenään tasan kaksi joukkuetta, Woolpack Wanderers ja Garrison Gunners. Sillä aikaa kun matkaseuralaiseni ihasteli tätä vihreää nurmea, jatkoin itse kävelyä Garrisonin ympäri. 

Suojamuuri kiertää tosiaan koko niemen. Garrisonin linnoitus sai alkunsa Star Castlesta ja ensimmäisistä muureista jo jo 1500-luvun lopussa ja muureja laajennettiin edelleen 1640-luvulla sekä 1700-luvulla. Linnoituksella oli tehtävänsä myös 1900-luvulla molemmissa maailmansodissa.

Tykkien ampuma-aukkoja ja vanhoja tykkejä linnoituksessa riittää. Tykeille oli ovelasti rakennettu ampuma-aukkoja siten, että niistä pystyttiin ampumaan ristitulta. Onneksi sota-ajat ovat täällä jo kaukaista historiaa.

Tähysin kulkiessani niin aavalle merelle, naapurisaarille (joille pääsee venekyydillä) ja rantavesiin, jotka pärskyivät aika rauhallisesti kivikkoon. Lintuja ei ollut pahemmin liikkeellä, muutamaa lokkia lukuun ottamatta. Kävelijöitäkin tuli vastaan harvakseltaan; itse asiassa taisin nähdä yhtä monta koiraa kuin kaksijalkaista, sillä viimeisen vastaantulijan jaloissa pyöri ainakin viisi erilaista hauvelia.

Sitten olikin jo aika rientää St Mary's-saaren satamalaiturille ja kavuta Scillonian III-alukseen, joka lähti kuljettamaan meitä takaisin mantereelle. Ikävä kyllä Scilly-saarten ikioman panimon tuotteet jäivät maistamatta, sillä sataman viereisessä pubissa ei sattunut olemaan niitä tarjolla yhtä ainutta!

Istahdimme takakannelle nauttimaan auringosta ja maisemista - sinne jäivät saaret, näenköhän teitä enää koskaan? - ja toivomaan, että näkisimme vilauksen delfiineistä. Muutama onnistuikin delfiinin näkemään, mutta itse katsoin ratkaisevalla hetkellä muualle :(

Alle kolmen tunnin laivamatka sujui mukavasti, pääosin ulkotiloissa istuskellen, sillä sää suosi meitä todella. Kun Scilly-saaret olivat jääneet kauas horisonttiin, aloimme vähitellen lähestyä Cornwallin ulointa kärkeä ja riemuitsin, kun tunnistin samoja maisemia, joissa   joissa olimme kävelleet edellisenä päivänä. Tuolla Minack Theatre, tuossa majakka, Lamorna, Mousehole! Ja lopulta määränpäämme Penzance.

Täytyy sanoa, että olipa aivan mahtava päiväretki! Olisipa todella mukava joskus viipyä Scillysaarilla pidempäänkin. Sen sijaan en haaveile 8-9 tunnin melontaretkestä Land's End-Scillynsaaret, joita kuulemma hyvällä (eli tarpeeksi vähätuulisella) säällä kuulemma tehdään... Tuo lätäkkö olisi meikäläiselle vähän liian isoa avovettä ylitettäväksi...