Siirry pääsisältöön

Suomen pienimmässä kansallispuistossa Petkeljärvellä, Ilomantsi


Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa oli pitkään ollut retkikohdelistallani, mutta koska olin edellisillä Ilomantsin käynneillä ollut liikkeellä ilman autoa, oli käynti siellä jäänyt haaveeksi. Julkisilla eli linja-autolla puiston tienhaaraanpääsee vain kouluvuoden aikana. Viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa oli kuitenkin auto alla ja suuntasimme Pohjois-Karjalan reissullamme tähän maamme itäisimpään, pinta-alaltaan Suomen pienimpään (6 km2) kansallispuistoon.


Petkeljärven kansallispuistoon on Ilomantsin kirkolta matkaa parisenkymmentä kilometriä. Olisimme mieluusti majoittuneetkin Petraniemessä mukavaan retkeilykeskukseen, mutta sisämajoitustilat olivat jo täynnä (eikä meillä ollut telttaa matkassa). Niinpä tutustuimme kansallispuistoon päiväretkillä, ilomantsilaisesta maatilamajoituskohteesta käsin.


Tutkimme hetken karttoja ja pähkimme, mille polulle lähteä. Taitajan taival (31 km) sai luvan jäädä toiseen kertaan, joten ei ollut asiaa Mekrijärvelle saakka.


Valitsimme lopulta leppoisaksi tallusteltavaksi rengasreitti Harjupolun (3,5 km), jolta oli mahdollisuus poiketa vielä Korkeasärkälle. Taival alkoi mustikanvarpujen peittämältä mäntykankaalta. Ihan alkumatka oli sen tähden minulla tosi hidasta kävelyä, sillä kumarruin vähän väliä noukkimaan mustikoita suuhuni.


Harjupolku seurasi aluksi Taitajan taipaleen reittiä, joten saimme samalla tuntumaa siihenkin. Korkeuseroja ei näissä maastoissa kauheasti ole, joten sen puoleen ei päässyt hiki tulemaan. Hyttyset hoksasivat meidät kyllä silloin, kun pysähdyimme, mutta eipä niitäkään ihan tolkuttomasti ollut.


Harjupolku kulkee nimensä mukaisesti mukavassa, mäntykangasvoittoisessa harjumaastossa. Valoa siis riittää.


Petkeljärven kansallispuiston metsissä on palojen jälkiä. Ihmeesti tämäkin kaksijalkaiseksi palanut kelo vielä pysyi pystyssä.


Polkuja tallatessa ei aina huomaa kaikkea, sillä joskus pitää tuijottaa tarkasti jalkoihin, toisinaan - etenkin kun polku on hyvä ja tasainen - sitä tulee tähyiltyä enemmän vain kauas. Olin juuri bongannut hienot naavakasvustot koivun kyljestä, mutta onneksi käänsin katseeni myös alas ja näin vielä kukkivan isotalvikin. (Toim. huom. Ei siis lehdokin: kiitos korjauksesta, seita!).


Komeita keloja ja palokoroja tuli vastaan polun varrella useita. Notkolehdon kelo oli hämmästyttävän korkea ja sitä samaa sitkeää sorttia kuin aiemmin kohtaamamme "kaksijalkainen".


Metsäkierroksen jälkeen polku kaartoi kartalla alaspäin ja toi meidät Syväjärven rantaa seuraten niemeen, jonka yli johtavan puusillan  pohjoispuolella on Savulampi ja eteläpuolella Kaitajärvi. Täällä kohtasimme ensimmäiset vastaantulijat polulla. Autoja retkeilykeskuksen parkkipaikalla oli kyllä ollut useita, mutta kulkijat olivat levittäytyneet hyvin eri suuntiin. Ei minkäänlaista ruuhkaa :)


Kaitajärven vesi oli aivan kristallinkirkasta. Tähysimme pitkään rantavesiä toiveikkaina, että näkisimme kalojakin, mutta ei ollut onni myötä. Kuikat sen sijaan ilahuttivat meitä uiskentelemalla lähistöllä.


Jatkoimme matkaa polkujen risteykseen, mistä olisi voinut astella Harjupolun reittiä jo takaisin Petraniemeen, mutta emme millään malttaneet.


Korkeasärkän kärkeen johtava, Harjupolun reitiltä erkaneva pisto on 2 kilometrin mittainen ja tismalleen sama reitti on sitten talsittava takaisin, mutta se ei meitä haitannut. Mikäs oli tänä aurinkoisena päivänä tällaisessa maisemassa kuljeskellessa, kirkas vesi kummallakin puolella!


Korkeasärkkää pitkin kävellessä katseltavaa oli paitsi ihanissa rantamaisemissa, myös ihan polun varressa. Ei näin ahkerasti koloille nakutettuja puita usein näe!


Korkeasärkän polku ei ollut silkkaa neulasten päällä tanssimista; välillä tuli vastaan myös kivisempiä osuuksia.


Todella upeiden maisemien ohella se kaikkein pysähdyttävin juttu Petkeljärven kansallispuistossa on sotahistorian läsnäolo. Sekä Petraniemen retkeilykeskuksen tuntumassa että täällä Korkeasärkällä on edelleen näkyvissä toisen maailmansodan aikaisia taistelurakenteita. Kaikeksi onneksi täällä ei sentään käyty taisteluita, mutta niihin oli varauduttu kaivamalla pitkät pätkät poteroita. Näin Suomi 100-vuonna tämä laittoi kyllä ajattelemaan.


Pitkulaista Korkeasärkkää kävellessä tuntui, että se vain jatkui ja jatkui... Muistelin vuoden takaa Itärajan retkeilyreitiltä yhtä samantyyppistä osuutta, Aittojärveä, mutta tämä oli vielä hienompi ja pidempi kannas.


Lopulta  Korkeasärkän kävely palkittiin ja saavuimme peilityynen Kaitajärven ja Valkiajärven välisen niemen päähän. Yksi moottorivene puksutteli kauempana Valkiajärvellä, muuten oli aivan hiljaista. Kyllä tässä kelpasi istahtaa alas syömään retkieväitä!

Ja sitten taas samaa reittiä takaisin Korkeasärkän pohjoispäähän, mistä kääntyi Valkiajärven rantamaisemissa kulkeva Harjupolun loppupätkä takaisin lähtöpaikkaamme Petraniemeen, kansallispuiston retkeilykeskukseen. Jospa sitä ensi kerralla älyäisi varata täältä majapaikan, ajoissa. 
Petkeljärven kansallispuistoon on ehdottomasti päästävä takaisin :)

Kommentit

  1. Tämä on kaunis paikka. Minä retkeilin Petkeljärvellä Kuikan kierroksen heinäkuun alkupuolella. Meille sattui vain hieman sateinen sää. https://hurmioitunut.blogspot.fi/2017/09/petkeljarven-kansallispuisto.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivalta näyttävät retkikuvasi! Meillä oli omalla Pohjois-Karjalan reissulla satumainen onni sään kanssa eli noin viikkoon ei satanut siellä päin liikkuessa lainkaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ilomantsin seutu on mukavaa kokonaisuudessaan... Tuolla on niin kiva kuljeskella, sekä kevyen että vähän painavamman repun kanssa.

      Poista
  3. Petkeljärvi on mukavaa retkeilyseutua. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi ei taida olla kovin suosittu, mutta en lue sitä viaksi. Kukka jonka löysit on isotalvikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kukkakorjauksesta, Seita! Hih, siinä taas nähtiin, että vain luulin tunnistaneeni... Hieman sivussahan Petkeljärvi on täältä sisä-Suomesta katsottuna, mutta reissu kyllä kannattaa. On sitä paitsi jänskää olla niin lähellä itärajaa :)

      Poista
  4. Aivan upeita kuvia Petkeljärveltä ja tuli ikävä Pohjois-Karjalan hiekkaharjuja. Monena vuonna olemme lähiseuduilla liikkuneet ja syksyisin keränneet puolukkasaaliin helppokulkuisilta kankailta. Kuvia blogissani varjoistavaloon.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Beate! Kyllä minullakin tuonne ikävä iskee, kun kuvia katselen. Pitää toivoa, että ihanaan Pohjois-Karjalaan vie tie myös tänä vuonna.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…