Moirislammen Runotulilla 2019

 Jo useana vuonna ovat Jyväskylän ympäristöluotsien vapaaehtoiset sytyttäneet ulkotulia ja kynttilöitä valaisemaan runopolkua loppiaisiltana.

Tänä vuonna Runotulet syttyivät Seminaarinmäen kupeeseen, perinteikkään Moirislammen puistoon. Kolmena aiempana vuonna luontoaiheisia runoja oli päässyt lukemaan vastaavanlaisella runotulikävelyllä Vehkalammen maisemissa Kortepohjassa.


Ympäristöluotsien ja muutaman kulttuuriluotsin poppoo vietti toista tuntia Moirislammen ympärillä tallaamassa polkuja ja runopolkua virittelemässä ennen H-hetkeä, iltakuutta. Tarja toi mukanaan myös muutaman hienon jäälyhdyn. Viime vuonna oli täydellinen sää lumilyhtyjen tekoon, mutta nyt saimme nauttia kevyestä pikkupakkasesta, eikä lumipalloja päässyt muotoilemaan.

Ympäristöluotsit Pauli ja Pirita toivottamassa kävijöitä tervetulleiksi Runotulille

Kynttilöiden, ulkotulien ja lyhtyjen paikoilleen asettelu sekä sytyttely olivat vielä viimeistä silausta vaille, kun ensimmäiset kävijät jo odottelivat runopolulle pääsyä. Olihan kaikki kunnossa? Runot paikoillaan? Kyllä, nyt saa mennä polulle, tervetuloa!

 

Runotulet-tapahtuma toivotti klo 18-19.30 välisenä aikana kaikki tervetulleiksi lyhyelle, Moirislammen kiertävälle polulle, jonka varrelle oli sijoitettu ympäristöluotsien itse kirjoittamia, luontoaiheisia runoja. Paikallista tuotantoa siis suosittiin.


Piritan ja hänen poikansa runot olivat erittäin pidettyjä.

Runot oli valaistu ulkoroihuilla, lyhdyillä ja kynttilöillä. Jokainen sai kiertää luontorunopolun omaan tahtiinsa.


Runopolku oli todellakin polku: lumeen tallattu reitti, sillä Moirislammen ympäri kulkevia väyliä ei ole aurattu. Niinpä runojen äärelle päästäkseen oli kyettävä kävelemään omin jaloin tai voitava ”matkustaa” kantajan sylissä.

Moirislammen puisto on kokenut muodonmuutoksen vuosien saatossa. Se alkuperäinen Moirislampi voi olla tuttu esimerkiksi mustavalkoisesta postikortista, missä valkopukuiset neidot kulkevat lammen reunalla, tarkoituksenaan upottaa tenttikirja Moirislampeen, opiskelu-urakkansa päätteeksi.

Seminaarin paloturvallisuutta parantamaan 1880-luvulla luotu Moirislampi sijaitsi hieman eri paikassa ja täytettiin aikanaan. Joitakin vuosia sitten Jyväskylän kaupunki herätti Moirislammen uudelleen henkiin lähempänä Voionmaankatua. 


 

Vuonna 2012 lammen rannalle kohosi kuvanveistäjä Timo Hannusen teos Varjot ja graniittiteoksen vastapainoksi jotain kepeämpää: Moirislammen puistoalueen hieno valaistus, jonka suunnittelivat Valon kaupunki -tapahtuman merkeissä pysyväksi valoteokseksi Ari Peltola ja Annukka Larsen. Eloisa vakiovalaistus olikin monelle kävijälle iloinen yllätys, sillä monikaan ei ollut nähnyt valoteosta. Toki sähkövalojen voimakkuus hieman söi tehoa Runotulien ”eläviltä tulilta”…

 

Kello tuli puoli kahdeksan illalla. Oli aika sammuttaa kynttilät, roihut ja lyhdyt, kerätä kimpsut ja kampsut, jättää Moirislammelle vain lumeen tallatut urat. Runotulet 2019 saatiin onnellisesti päätökseen.

Kävijämäärä yllätti järjestäjäporukkamme iloisesti, sillä puolentoista tunnin aikana ehti paikalla piipahtaa runopolkuun tutustumassa niin paljon väkeä, että etukäteen askartelemamme ”runomaistiaiset” loppuivat kesken. Ja niitä oli kuitenkin varattu yli 200 kpl… Kiitos kaikille kävijöille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi