Hidasta

On hitaan kävelyn aika. Tässä kostean uuvuttavassa lämpötilassa ei yksinkertaisesti voi kulkea julkeaa vauhtia, kun jo laahustaessa tulee hiki. Saati sitten, kun pysähtyy.

Jälleen kerran kuljen kampusalueen poikki, uimahallin ja urheilukentän vierestä kohti yliopiston päärakennusta. Hidastan askeleitani vaistomaisesti, kun näen satunnaisilta sadepisaroilta tai auringolta suojaan hiipineet taijin harrastajat X-rakennuksen katoksen alla. Kädet, jalat ja keho kääntyvät lumoavan rauhallisesti. En kehtaa jäädä yleisöksi, vaikka taijia katsoisinkin mielelläni. Jo sen seuraamisesta tulee levollinen olo.

Istahdan hetkeksi yliopiston päärakennuksen seinustan penkille. Yksinäinen itikka tulee pitämään seuraa. Autojen äänet hiipuvat, aika pysähtyy.

Jyväskylän keskusta kylpee nyt kesässä. Kävelykadulla on selvästi myös turisteja feissareiden ja hellevarusteissa nautiskelevan kantaväestön keskellä.
Saavun Viitaniemeen, missä ruskoliljat kukkivat jättipoimulehtien keskellä suihkulähteen viereisessä kukkapenkissä. Lehdillä pisarat kelluvat kuten aina, enkä voi olla miettimättä, miten vesi olla haihtumatta, hikoilematta pois poimulehden pinnalta tällä kuumalla. Pääsisinpä viileälle vesipisaralle istumaan.

Kommentit

Suositut tekstit