Siirry pääsisältöön

Jussarön luontopolulla


Pääsin tänään tutustumaan luontopolkuun Jussarön saarella Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Harvinaista herkkua, sillä sinne pääsee vain veneellä!

Jussarön luontopolku tutustuttaa saaren moniin kasvoihin - niin luontoon kuin ihmisen muovaamiin. Olen iloinen siitä, että kävelimme luontopolun tavallaan “pehmeästä kovempaan” eli kaivosalueen rankemmat jäänteet jäivät viimeiseksi, koska käännyimme sataman rannasta oikealle. Polku mutkittelee vajaan 5 kilometrin matkan metsän, rantojen ja kaivosalueen poikki, mutta sen voi tehdä lyhyempänäkin jaloittelukierroksena.

Aurinkoisessa säässä kuljimme ensin lampaita varten tehdyn aitauksen vierestä, joka ammotti tyhjyyttään. Kuulemma lampaita ei ole voinut tuoda vielä saareen, koska saarella on tehty havaintoja ilveksestä. Kukapa lampuri antaisi katraansa laiduntaa nälkäisen kissaeläimen ulottuvilla! Pienen punaisen mökin ovi oli auki; tuvassa reikäleipiä orrella, seinällä vanhoja valokuvia selityksineen paikan historiasta. Eteisen naulassa roikkuivat niin kalaverkot kuin kippurasarviset, ruostuneet luistimet. Luotsiyhdyskunnastaan tunnetulla saarella on hyvin pitkään asuttu, eletty ja tehty töitä ympärivuotisesti, jopa käyty koulua. Luotsitupa toimi myös kouluna ja kirjastona, jolle paroni Carl Munck (Erkylän kartanosta Hyvinkäältä) lahjoitti kirjoja.

Mökin jälkeen astuimme tunnelmalliseen vanhaan metsään, joka on saaristossa harvinainen. Tämänkin saaren puut on jossain vaiheessa laskettu tarkkaan, sillä aikanaan asukkaat saivat kiellon, että saaren puita ei saa hakata. Voi vai kuvitella, millainen työ on ollut hankkia ja kuljettaa poltto- ja muuta tarvepuuta lähisaarilta tai mantereelta jo ruuanlaittoa ja lämmitystä varten.

Sadunomainen sammalikko, naavoittuneet ja saariston tuulista lisää muotoja saaneet puut kallioisessa maastossa tekevät reitistä hyvin kauniin. Alkupuolella on myös pieni kalliokuilu, joka muistuttaa varhaisesta kaivostoiminnasta, mutta se on myös toiminut sadeveden kerääjänä. Komeita puita ja sammaloituineiden kallioiden muotoja unohtui helposti ihastelemaan, mutta myös mustikat maistuivat, ennen kuin kapusimme korkeimmalla kohdalla Lotsstubergetillä torniin ihailemaan maisemia puiden latvojen yli merelle saakka. Vuodesta 1922 majakka on ollut pääsaaren lounaispuolella Sundharunissa. Jussarön alkuperäisen, 1891 käyttöön otetun ja muutaman vuosikymmenen ajan palvelleen majakan yläosan räjäytti armeija 1940, mutta samalla jalustalla on nyt merivartioston valvontatorni.

Jussarön magneettikentät aiheuttivat aikanaan laivoille häiriöitä, mutta syykin selvisi: maaperän rautamalmi. Kaivostoimintaa saarella oli 1800-luvulta 1960-luvulle ja syvimmät kaivostunnelit ovat jopa yli 240 metriä merenpinnan alapuolella. Hui! Rautapitoisuudet eivät kuitenkaan olleet huikeita, edes kaivostoiminnan lopettamispäätöksen jälkeen löytyneessä pääsuonessa. Armeija hallitsi aluetta sen jälkeen pitkään (harjoitusammuntoja on selvästi suoritettu siellä täällä), mutta onneksi saaren itäosa on nyt avoin yleisölle. Kun kaivostornilta katsoo alas sorakivien peittämään “laaksoon”, ei välttämättä arvaa, että siinä on ennen ollut merenlahti ja että “sora” on kaivoksesta tullutta kivimurskaa. Magneetilla voisi testata, onko käteen poimitussa kivessä rautamalmikivi.

Merituuli tuiversi mukavasti, kun kiersimme sileiksi hioutuneicden rantakallioiden, kaivosmurskeen ja kaivosalueen tönönjämien, mm. asuinkerrostalon, kautta ja vieritse takaisin satamaan ja herkullisille tuoreille munkeille. Rappioitumaan jätetyt rumat kaivosajan laatikkorakennukset unohtuivat ainakin hetkeksi...

Onnekkaat veneilijät; Jussarössä on mukava satama kahviloineen, sauna ja jopa majoitusta tarjolla. Ja riippumattoja rannan puissa!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la