Siirry pääsisältöön

Viisi järveä

Jos oikein rohkenee luottaa jalkoihinsa, voi lähteä kokeeksi pidemmälle lenkille, vaikka aurinko hehkuu ja lämpöä riittää parhaimmillaan +23-25 astetta. Ei ihan ideaali sää toteuttaa päähänpisto viiden järven kiertämisestä, mutta minkäs teet. Vesipullo vyötäisille, aurinkorasvaa, pään suojaus, menoksi.

Sonnustauduin matkaan aamuyhdeksän jälkeen ja nautin ihastuttavasti melko varjoisasta reitistä Kortesuolta Haukkalan kautta Palokkaan. Tuomiojärvi (n:o 1) jäi siis jo osittain taakse. Keski-Palokan koulun pihassa näkyi olevan vielä lapsuudesta tuttu tammi sekä vaahteroita pystyssä, mutta yhden kiven perusteella päättelin, että pohjoiseen menevä kävelytie oli nyt jokseenkin siinä, missä ennen vanha autotie. Nelostien ja vanhan nelostien väli on siis kaventunut tierempoissa.

Poikkesin pian ihastelemaan ohimennen entisen naapurin komeaksi laitettua pihaa - ja sain kuulla, että kyseistä pihaa oli juuri eilen kuvattu kolme tuntia Ihana piha -ohjelmaan televisioon. Tarkkana ensi keväänä, kun ohjelma tulee ulos! Erityisesti pionit olivat komeimmillaan...

Tarmola, Lintukangas, Puuppola. Kyltin mukaan Jyväskylään 12 km. Pieni Rita-kauppa tarjosi lepohetken ja evästauon - sen pihassa on kahvipöytäkin! Puuppolassa näkee vielä maalaismaisemaa niittyineen ja heinäseipäineen, vaikkapa Korttajärven (n:o 2) rannoilla. Ja siellä tuli vastaan maitotilan kyltti (Heinälä); heti sen jälkeen Puuppolan koulu, jonka vierestä lähti Makkarajoentie vinosti kohti nelostietä ja etelää, eli paluumatka alkoi jo! Tie kantoi tuota nimeä kylteissä, mutta puhelintolpan kyltissä luki hävyttömästi Makkaraojanpolku...aika kapoiselta tuo vesiuoma näytti kulkiessaan tien ali, ei välttämättä mahtuisi kajakilla kovin hyvin sitä pitkin kulkemaan. Mutta olkoon sitten joki, yhdistäähän se nelostien itäpuolisen Lehesjärven Korttajärveen.

Alitin nelostien tunnelia pitkin ja siirryin Matinmäentielle, joka kulki valitettavan kaukana Alvajärvestä (n:o 3), mutta korvauksena siitä alla oli erinomaisessa kunnossa oleva kävelytie. Siellä täällä uusia tai korjattuja vanhoja taloja ja peltoa metsäpätkien välissä. Bussi 27 odotteli syrjäisellä kääntöpaikalla aikataulun mukaista lähtöaikaa. Vesihörppyjä, t-paidan vaihto hihattomasta hihalliseen auringon takia, ja kas: Heikkilä. Ollilan kohdalla muistelin jo purettua Ollilan kartanoa, jonka kuusiaitaa on vieläkin jäljellä kävelytien suojana.

Piilolasta käännyin suorimmalta reitiltä kohti rantaa ja Alvajärven Palokkajärveen (n:o 4) yhdistävää Pappilanjokea. Yksi soutuvene vesillä, useampi rantapenkereillä. Kodin Terra loimotti vastarannalta. Tulin Pappilansillan tuntumaan: vielä on paikallaan suuri mänty, jonka alla oli bussien kääntöpaikka kauan, kauan sitten. Joen rantaa pääsee nyt kulkemaan mukavaa kävelytietä, jota ei ole asvaltoitu (kiitos! hellempi jaloille!); se menee vanhan pappilan ja koulun editse ja tarjolla on myös jokunen levähdyspenkki. Reitin kauneimpia osuuksia, vaikka joen vesi onkin ruskehtavaa!

Palokkajärven rantaa seurasin vielä koulukeskuksenkin editse - sen kohdalla rannassa matonpesupaikka täynnä väkeä. Homevaurioisen koulun vanha urheilukenttänä aiemmin palvellut piha on nyt rakennussarjan täyttämä, ilmeisesti väistötiloja? Tuo noin 30-vuotias koulu ollaan purkamassa ensi vuonna ja uusi tulee tilalle. Uskomatonta. Uutta pytinkiä tällä alueella kyllä riittää muutenkin; kävelin nyt ensi kertaa rannan kävelytietä Saharisentien alapuolelta niin pitkälle kuin pääsi eli Ritoniemen puolelle, missä nousin Hilkantietä kiertämään omarantaisia tontteja. Ritoniemessä oli menossa teiden päällystystöitä ja olin muutenkin hämmennyksissäni Ukonniemen muuttuneesta alueesta, joten tuli hieman "turhaa" lenkkiä, kun toiveikkaana suuntasin taas rantaan, missä kävelytie ikävä kyllä vain koukkasi, eikä jatkanut rantaraittina. Entinen Ukonniemen rantalepikko ja metsä on nyt keskeneräinen omakotialue, johon kohoaa taloa toisensa perään, hienoihin järvimaisemiin.

Luonto alkoi jäädä taakse, kun talsin Seppälän autotiemölyn halki kohti Aholaitaa, mutta onneksi Tuohitien nurkilta löytyi taas rauhaisa asvaltoimaton kävelytie, joka oikaisi suojaisana Vaajakoskentielle. En yhtään ihmettele, että moni pyöräilijä sujahti sitä kautta. Vielä Keskisuomalaisen pytingin takaa kävelysillalle ja moottoritien yli, niin edessä siinsi Jyväsjärvi (n:o 5) ja viimeinen rutistus....Halssila vilkkaine uimarantoineen, kolmen minuutin sadekuuro Rauhalahden voimalan luona, jäätelotötterö Viherlandiasta ja tuuuut-törähdys Suomi-laivasta Äijälänsalmessa, Piesalan lammaskatras kesätöissä Kuokkalan rantaniittyä siistimässä. Tulevatkohan Ylistön lähellä rantaraitin vierustan punaherukat syödyksi, kun vihreistä punaisiksi kypsyvät?

Rullaluistelijat sauvoivat leveästi ja vauhdikkaasti vastaan yhtä tuimin ilmein kuin aiemminkin. Mattilanniemen uimaranta oli täynnä auringonottajia, mölkkyä pelattiin nurmikolla ja minä odotin jo mehutaukoa Aalto-museon kahvilassa, sitten loppusuora kampuksen ja Hippoksen laidoilta kohti kotia - se tuli tehtyä! Taidan kuitenkin jättää seitsemän järven kierroksen tuonnemmaksi. Asvaltti ei ole jaloille yhtä lempeä kuin metsä.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la