Unescon maailmanperintöluetteloon päässyt Sammallahdenmäki Ala-Satakunnassa oli jäänyt itseltäni tyystin unholaan, mutta onneksi ruskea opastekyltti osui silmiin viime viikon lopulla Lapin* kohdalla (Lappi, entinen kunta, kuuluu nyt Raumaan). Voi tätä uusien kuntien sekamelskaa. Uskaltaakohan kohta puhua kylistä ex-kuntien kohdalla, vai pitääkö opetella taajama -sanan käyttö?
Sammallahdenmäki on pronssikautinen muinaisjäännösalue, Suomen ja Skandinavian parhaiten säilynyt. Alue on yksityisomistuksessa, joten on hienoa, että se on avoinna myös yleisölle. Kallioisen alueen laelle johtava kävelypolku lähtee opastetaululla ja esitteillä varustetulta infotaululta, mutta jos mahdollista, on parasta tutustua Sammallahdenmäkeen paikalla näin kesällä päivystävän oppaan kanssa (3.8. asti ma-pe klo 11-17); se ei maksa kuin 2e/hlö. Muinaisjäännöksiin tutustumiseen voi liittää myös luontopolkuosuuden, joka kulkee tasaisemmalla maalla.
Ilahduin heti alussa kasvihavainnosta: kalliokielo jäkälämattojen seassa. En ole nähnyt kukkaa aiemmin luonnossa, vain kukkapenkissä. Loivasti nouseville kallioille nousimme ilman edes esitettä (niitä olisi löytynyt vieraskirjalootasta), joten oli onni että opas Elina Lindström sattui olemaan parin muun vierailijan kanssa kierroksella ja pääsimme liittymään mukaan. Pronssikautisten (n. 1500-500 eaa.) kiviröykkiöiden salat kun eivät vain katselemalla avaudu.
Kiviröykkiöt ovat aikanaan olleet tärkeitä maamerkkejä merellä liikkuville. Mäen kalliorinteet ovat olleet silloin meren rannalla, joka nyt on peltoa tai metsää. Meren pinta oli pronssikauden alussa jopa 30 metriä korkeammalla! Mitä ilmeisimmin suurimmat kiviröykkiöt noin 40:stä paikalla havaitusta olivat merkittävimpien henkilöiden hautoja, joista jokainen on ollut vain yhdelle vainajalle omistettu. Vain yhdessä paikassa alarinteessä on röykkiö, jossa arkkua toimittavat kivipaadet ovat niin lähekkäin, että paikkaa arvellaan yhteishaudan tapaiseksi. Tästä on tehty myös ainoa esinelöytö, pronssiketjun kappale.
Näillä main on oltu taitavia kiven ja pronssin käsittelyssä. Alueelta on viety mm. työkaluja muualle Suomeen jo varhaisina aikoina. Mutta miksi jotkut vainajat saivat työläästi kasattavat, isotkin kiviröykkiöt peitokseen? Ketä he olivat? Miksi juuri tuollaisia kivimuodostelmia? Muutamasta haudasta löytyneen tuhkan perusteella on päätelty, että vainajat poltettiin ensin.
Vaikuttavimmat kiviröykkiöt tällä alueella ovat ensimmäisenä vastaan tuleva Kirkonlaattia - erikoinen, matala kivikasaelma, johon paikalliset liittävät tarinan kilpailun hiisien ja kristittyjen kirkon rakentamisesta. Hiidet jättivät oman urakkansa suivaantuneina vain lattiaan, koska kristityt ehtivät saada oman kirkkonsa ensin valmiiksi ja kilkattaa kelloa sen kunniaksi. Toinen suurempi muinaisjäännös on perimmäisenä hieman yli kilometrin päässä sijaitseva Huilun pitkä raunio, pitkulainen kiviröykkiö.
Hautojen on päätelty olleen alkujaan kartion mallisiksi kasattuja kiviröykkiöitä, joten aikojen saatossa hautoja on mitä ilmeisimmin ryöstetty tai kiviä muuten viety pois. Yhdestä haudasta selvisi kaivauksen yhteydessä, että kivet oli kasattu spiraalin muotoon, mikä viittaa yhteyksiin välimerellisiin kulttuureihin, eikä ainoastaan ruotsalaisiin ja baltteihin, jotka liikkuivat jo tuolloin alueella. Kaivauksissa haudat on viime vuosina dokumentoitu tarkkaan tutkimusten yhteydessä ja takaisin ladonta tehty huolellisesti, mutta 1800-luvulla röykkiöistä löytyneet luut oli heitetty tarpeettomina pois, joten esimerkiksi vainajien ajoituksia ei ole voitu tehdä.
Mielenkiintoista historiaa! Luontopolku jäi vielä kiertämättä, mutta tästä tuli kipinä tutustua muihinkin Unescon maailmanperintökohteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti