Siirry pääsisältöön

Sammallahdenmäellä


Unescon maailmanperintöluetteloon päässyt Sammallahdenmäki Ala-Satakunnassa oli jäänyt itseltäni tyystin unholaan, mutta onneksi ruskea opastekyltti osui silmiin viime viikon lopulla Lapin* kohdalla (Lappi, entinen kunta, kuuluu nyt Raumaan). Voi tätä uusien kuntien sekamelskaa. Uskaltaakohan kohta puhua kylistä ex-kuntien kohdalla, vai pitääkö opetella taajama -sanan käyttö?

Sammallahdenmäki on pronssikautinen muinaisjäännösalue, Suomen ja Skandinavian parhaiten säilynyt. Alue on yksityisomistuksessa, joten on hienoa, että se on avoinna myös yleisölle. Kallioisen alueen laelle johtava kävelypolku lähtee opastetaululla ja esitteillä varustetulta infotaululta, mutta jos mahdollista, on parasta tutustua Sammallahdenmäkeen paikalla näin kesällä päivystävän oppaan kanssa (3.8. asti ma-pe klo 11-17); se ei maksa kuin 2e/hlö. Muinaisjäännöksiin tutustumiseen voi liittää myös luontopolkuosuuden, joka kulkee tasaisemmalla maalla.

Ilahduin heti alussa kasvihavainnosta: kalliokielo jäkälämattojen seassa. En ole nähnyt kukkaa aiemmin luonnossa, vain kukkapenkissä. Loivasti nouseville kallioille nousimme ilman edes esitettä (niitä olisi löytynyt vieraskirjalootasta), joten oli onni että opas Elina Lindström sattui olemaan parin muun vierailijan kanssa kierroksella ja pääsimme liittymään mukaan. Pronssikautisten (n. 1500-500 eaa.) kiviröykkiöiden salat kun eivät vain katselemalla avaudu.

Kiviröykkiöt ovat aikanaan olleet tärkeitä maamerkkejä merellä liikkuville. Mäen kalliorinteet ovat olleet silloin meren rannalla, joka nyt on peltoa tai metsää. Meren pinta oli pronssikauden alussa jopa 30 metriä korkeammalla! Mitä ilmeisimmin suurimmat kiviröykkiöt noin 40:stä paikalla havaitusta olivat merkittävimpien henkilöiden hautoja, joista jokainen on ollut vain yhdelle vainajalle omistettu. Vain yhdessä paikassa alarinteessä on röykkiö, jossa arkkua toimittavat kivipaadet ovat niin lähekkäin, että paikkaa arvellaan yhteishaudan tapaiseksi. Tästä on tehty myös ainoa esinelöytö, pronssiketjun kappale.

Näillä main on oltu taitavia kiven ja pronssin käsittelyssä. Alueelta on viety mm. työkaluja muualle Suomeen jo varhaisina aikoina. Mutta miksi jotkut vainajat saivat työläästi kasattavat, isotkin kiviröykkiöt peitokseen? Ketä he olivat? Miksi juuri tuollaisia kivimuodostelmia? Muutamasta haudasta löytyneen tuhkan perusteella on päätelty, että vainajat poltettiin ensin.

Vaikuttavimmat kiviröykkiöt tällä alueella ovat ensimmäisenä vastaan tuleva Kirkonlaattia - erikoinen, matala kivikasaelma, johon paikalliset liittävät tarinan kilpailun hiisien ja kristittyjen kirkon rakentamisesta. Hiidet jättivät oman urakkansa suivaantuneina vain lattiaan, koska kristityt ehtivät saada oman kirkkonsa ensin valmiiksi ja kilkattaa kelloa sen kunniaksi. Toinen suurempi muinaisjäännös on perimmäisenä hieman yli kilometrin päässä sijaitseva Huilun pitkä raunio, pitkulainen kiviröykkiö.

Hautojen on päätelty olleen alkujaan kartion mallisiksi kasattuja kiviröykkiöitä, joten aikojen saatossa hautoja on mitä ilmeisimmin ryöstetty tai kiviä muuten viety pois. Yhdestä haudasta selvisi kaivauksen yhteydessä, että kivet oli kasattu spiraalin muotoon, mikä viittaa yhteyksiin välimerellisiin kulttuureihin, eikä ainoastaan ruotsalaisiin ja baltteihin, jotka liikkuivat jo tuolloin alueella. Kaivauksissa haudat on viime vuosina dokumentoitu tarkkaan tutkimusten yhteydessä ja takaisin ladonta tehty huolellisesti, mutta 1800-luvulla röykkiöistä löytyneet luut oli heitetty tarpeettomina pois, joten esimerkiksi vainajien ajoituksia ei ole voitu tehdä.

Mielenkiintoista historiaa! Luontopolku jäi vielä kiertämättä, mutta tästä tuli kipinä tutustua muihinkin Unescon maailmanperintökohteisiin.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la