Siirry pääsisältöön

Kanavuoren luontopolulla

Kanavuoren luontopolulle pääsee Vaajakosken Naissaaren parkkipaikalta, missä tarkempi reitti selviää opastetaulusta. Kartta kannattaa etukäteen tulostaa Vaajakosken ulkoilualueista kertovilta nettisivuilta. Otin itse digikuvan karttataulusta ennen polulle lähtöä; se kannatti, koska parissa kohdassa reitillä opasteviitat eivät olisi muuten sanoneet yhtään mitään, kun paikka ei ole tuttu. Niinpä katsoin pari kertaa kameran kuvasta, kumpaa polku-uraa nyt tulee seurata.

Kapuaminen lähes 200 metrin korkuiselle kalliokukkulalle onnistuu parhaiten ja turvallisimmin kuivalla säällä, koska polku kulkee välillä hyvinkin jyrkästi kalliota pitkin, osin myös louhikkoisessa maastossa. Kunnon kengät ovat ehdottomat! Lippusiima varoittaakin alkumatkasta jyrkistä reunamista. Itse missasin kalliota ylös kavutessani muutaman haalistuneen punaisen reittimerkin, mutta polulle oli helppo palata.

Maisemia pääsi ihailemaan vehreän lehto-osuuden jälkeen kalliorinteeltä hyvinkin nopeasti - ensin Hupeliin päin, sitten silmiin osui Haapaniemi ja kauempana siinti niin Rauhalahden voimalan piippu kuin Jyväskylän keskusta. Onneksi myös alhaalta kaikuva moottoriliikenteen häly alkoi hiipua, sillä sitä ei luontopolulla kaipaa. Mastoa lähestyttäessä opastaulussa kerrotaan jääkaudesta ja silokalliosta sekä vinkataan silokallion 1800-luvulla päivätystä kalliokaiverruksesta. Kannattaa vilkaista taakseen...

Rastilla 6 kehotetaan katsomaan Leppäveden maisemia. No, puut ovat tainneet kasvaa sitten kyltin pystyttämisen tai olen liian lyhyt, vaikka seisoisin penkillä; sinistä välkettä en puunlehvien takaa erottanut. Leppävesi pilkotti hieman myöhemmin polulta. Näköaloja avautui pian myös kallioilta Vaajakosken suuntaan. Seutu on vanhaan valokuvaan verrattuna todella muuttunut.

Unohdin ikävä kyllä kuunnella puhuvaa kiveä (rasti 11), kalliolla jämäkästi kököttävää kivenlohkaretta, vaikka Keijo Siekkisen tarinanpätkän luinkin.

Pikku-Leuhusta aukenivat paluumatkalla kiehtovimmat maisemat; vänkyrä mänty seisoo itsepäisenä kalliolla ja kehystää maisemaa, jossa siellä täällä syksyn värit jo hohtavat. Harmittavaa kyllä, joku vandaali oli tuhonnut paikalta "Ihminen ja luonto" -rastin opastetaulun. Oliko siinä sanottu jotain liian opettavaista kulkijan mielestä?

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva