Siirry pääsisältöön

Kulttuuria ja kävelyä

Sunnuntaiaamussa oli jo pientä kohmeutta; sormet huokailivat jo käsineiden perään. Harvakseltaan tipahtelevat sadepisarat eivät kuitenkaan häirinneet iholla tai teknokäsitellyissä suojavaatteissa; mukava nauttia jo pehmeästi syksyyn laskeutuvista väreistä. Vihreä alkaa jo taittua keltaiseen, ruskeaan ja punaiseen päin. Oksat notkuvat komeista pihlajanmarjoista. Kastemadot vaeltavat verkkaan kävelytien poikki.

Viitaniemestä jatkoin vanhan hautausmaan ja Kankaan paperitehtaan taitse Aholaitaan. Tourujoen (kuva uomasta yllä) laakson luontopolkua ei ole vielä avattu uudelleen. Tehtaan katolla hohtava sinivalkoinen Sappi-kyltti näytti vähäverisen vaisulta, kun muistelin hienoa UPM-Kymmenen aarnikotkaa. Rantaraitilla oli hiljaista, mutta jokunen pinkeäkinttuinen shortsijuoksija siellä sitkeästi painoi meidän harvalukuisten kävelijöiden lisäksi. Äijälänsalmessa kymmenkunta kalastajaa uitti syöttejä vedessä.

Jos olisin tiennyt Kulttuurisuunnistuksesta jo etukäteen, olisin poikennut Kuokkalan kartanolla, mutta eihän sieltä ennen puoltapäivää olisi kuitenkaan leimaa herunut. Havahduin tapahtumaan vasta tultuani teetauolle Aalto-museolle, jonka ulko-ovessa roikkui oranssi-valkoinen lappunen suunnistusrastin tunnisteena. Museon valvoja ystävällisesti kertoi, mistä on kyse ja kopioi lehdestä kulttuurisuunnistuslappusen tehtävineen. Kävelyni jatkui siitä kulttuurin merkeissä.

Aalto-museon näyttelystä löytyi Aallon kotitalon pienoismallin suhdeluku (1:50), Keski-Suomen museosta hankalammin nauravien naamojen laatikko. Beckerillä ihastuin erityisesti Pirkko Nukarin lintuveistoksiin. Liikunnan luona juoksee Wäinö Aaltosen ikuistamana Paavo Nurmi - ei nimeä jalustassa, mutta päivystävä kulttuuriluotsi olisi tarvittaessa vinkannut.

Lounaispuistossa tuli bongata patsaasta P.J. Hannikainen. Kaupunginteatterilla oli oikein hei hulinaa-meininki, sillä voimistelijat järjestäneet lapsille temppuradan ala-aulaan. Kilpisenkatu 1:ssä opas päästi hissin kolmanteen kerrokseen, missä käytävillä esillä olleesta Hellevi ja Voitto Toivaisen taidekokoelmasta albiinoksi paljastui kissa Frans Toikkasen teoksessa. Suomen käsityön museolla naisen ongelmaksi selvisi miehen paita - ja päätin, että tulen tutkimaan alakerran viehättävän perusnäyttelyn uudestaan ajan kanssa. Mieleen jäivät mm. tuunatut Reinot huovutuskoristeineen.

Holvissa tykästyin paitsi alakerran kolmeen sisältä valaistuun telttakupuun (Näkyvät hetket, Johanna Lonka & Johanna Pihlajamaa), myös 3 graafikkoa kotona -projektiin, joka oli ehkä koko kulttuurikierroksen viehättävin. Ihanat grafikoidut pikkukaapit, huikea lampunvarjostin ripustetuista pienistä kuvista, linnut pöydällä ja naamakassit pöydän alla. Tunnelmaa. Suloiset grafiikalla somistetut kirjankannet (ruotsiksi Arto Paasilinnaa) ja puiset telinehäkkyrät, jotka nekin taidepintaa täynnä. Tutkittavaa olisi niissä ollut pidemmäksikin aikaa. *kuvia

Ja onhan Holvissa kaupungin parhaat, taiteelliset vessat. Tosin monikulttuurikeskus Gloriassa on jo kilpaileva taidevessa, minigalleria. Nimen ehdin jo unohtaa, vaikka se oli suunnistuksen kysymyksissä.

Galleria Harmonian päätin jättää urakasta väliin, mutta pistäydyin vielä Nikolainkulman yläkerrassa välipalalla ennen kuin astelin graniittiportaat Lyseon kellarissa sijaitsevaan museoon. Jo pelkkä näyttelytila on hieno, mutta esillä on paljon kiintoisaa tarinaa, vaikka en olekaan lyseolaisia. Lopuksi kapusin Harjulle Keski-Suomen luontomuseoon, missä oli hiljainen hämärä. Vaihtuvan tilan valokuvanäyttely on tosi hieno! Keiteleen kalastusvitriinin löysin itse, mutta soutajan puuveneen bongaamisessa ehti kulttuuriluotsi auttaa jo ennen kuin apua kaipasin. No, siinä vaiheessa kulttuuriannos alkoi jo olla täynnä (suunnistuksen kohteista tuli käväistyä 13/15) ja ennen kaikkea nälkä kaihersi... Kulttuurisuunnistuksineen olin kävelyllä yli viisi tuntia. Mutta oikein mukava ulkoilupäivä, johon mahtui iloisia yllätyksiä kulttuurikohteissa ja muutama uusi paikkatuttavuus.

Kommentit

  1. Hei!

    Olipa mukava lukea kokemuksiasi Kulttuurisuunnistus -tapahtumasta. Ensi syksyn tapahtumaa aletaan suunnitella piakkoin. Jos haluat tehdä ehdotuksia tulevasta tapahtumasta tai muuten kommentoida järjestelyitä, ota yhteyttä kulttuuriluotsikoordinaattori Hanne Laitiseen (hanne.laitinen@jkl.fi, 050 338 1114)!

    Hannen puolesta, kulttuuriluotsi Milka Manerus

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…