Siirry pääsisältöön

Helsinki: lasten taidepuisto Elämän Kukka

Satunnainen kävelijä kohtaa joskus satumaisia asioita aivan yllättäen, mutta tällä kertaa saan valita ystävän esittämästä kolmesta vaihtoehdosta yhden kohteen.  "Luvatonta" taidetta puistossa kuulostaa lupaavimmalta!
Saavumme Korppaanpuiston kulmaukseen, mistä poikkeamme ensin soman valkoisen pergolan siimekseen. Pergolan edessä on purona jatkuva lammikko, joka ei juuri nyt herätä ehdi herättää runollisia ajatuksia, mutta ehkä joskus toiste. Emme poikkea viljelypalstojen puolelle, vaan jatkamme matkaa etelään, kohti Pikku Huopalahden pohjukkaa.
Tilkanniitty on keidas talojen välissä, vihreää tilaa, jossa mahtuu oleskelemaan. Viheralueen keskellä koköttää punainen rakennus, jonka luona kohtaamme hyvin isojalkaisen kiviherran. Leikkipuisto Viirin hiljainen vartija vai Väinämöisen serkkupoika?
Joku nuori leikkijä on jättänyt pirtsakan värisen muovimoponsa leikkipuistorakennuksen pihamaalle. Hassut tolpat loivan montun reunoilla, kivilohkareiden tykönä eivät ensin herätä mitään ajatuksia, mutta sitten epävirallinen kävelyoppaamme kertoo, mistä on kyse. Se on tietenkin kuiva suihkulähde, johon virtaa vettä vain silloin kun tolppiin sijoitetut suihkut kytketään päälle.
Leikkituvan pihasta astumme viheriälle nurmelle, mistä alkaa löytyä yllätyksiä, lasten taidepuisto Elämän Kukan taideteoksia. Tämä musta-valkojalkateräinen istuskelija on Koivis - puun vartija, jonka ovat tehneet Jan-Erik Andersson ja Erkki Pitkäranta. Punainen, pyöreäikkunainen minimaja sulkee suojiinsa sisällään kasvavan koivun. Toisen puolen putki-ikkunasta on pakko kurkistaa sisälle.
Nurmikosta pistää myös esiin kaksi jalkapohjaa. Kukas täällä piileksii? Ja samoin ilman kenkiä? No, tietenkin on mukavampi oleskella nurtsilla avojaloin.
Kulttuuriemme jälkiä... Jalanjälkiä, kädenjälkiä. Sanna Karlsson-Sutisnan kädenjäljet pistävät levollisina esiin maasta. Tämä teos olisi varmasti kuin kotonaan myös hiekkarannalla, mutta ehkä tässä sittenkin!
Sanna Karlsson-Sutisnan työtä on myös tämä yhden lapsen istuttava Aurinkokeinu, jota suojelevat kaksi pientä puista enkeliä. Ilkivaltainen siipirikko on ikävä kyllä iskenyt heistä toiseen.
Hienoja puisia toteemihahmoja on lisää muutaman askeleen päässä ja niitä voi paitsi koputella ja tunnustella, myös kilistellä.
Suloiset eläinhahmot leikittelevät seuraavassa pysähdyspaikassamme. Eläinten seurassa voi leikkiä vaikka majaa palkkien muodostamassa katottomassa teltassa. Vyötiäinen on selvästi laskenut liukua yhdestä majakeitaan nurkasta alas, ennen kuin on lähtenyt jatkamaan matkaansa nurmimattoa pitkin.
Äiti Maan yllä paistaa aurinko. Tai kuu. Sanna Karlsson-Sutisnan veistämään puiston porttiin kuuluvat myös isä ja koira.
Selän takana puisto, edessä Pikku Huopalahden hieman vinksahtaneita rantataloja. Vesi virtaa hitaasti alas portaita, jotka eivät ole oikeasti kalaportaat, mutta kuulemma jokunen niistä on silti innostunut kokeilemaan vesirappusia ylävirtaan.
Muotoon leikattu puu on kuin elävä kummeli veden äärellä. Tai vihreämekkoinen nainen, joka katsoo kaihoisasti kaukaisuuteen, odottaen armaansa palaavan kaukomatkoiltaan takaisin kotiin.

Ennakkopuheista huolimatta puiston taideteokset eivät olleet sittenkään luvattomia, mutta yhtä kaikki iloisia löytöjä, kosketeltavaa taidetta ilman lukkoja ja vitriinejä. Ystävä oli osunut tänne äskettäin Hyvä kasvaa Helsingissä -kävelyopastukselle ja laittoi hyvän kiertämään :)

Kommentit

  1. Ihania eläimiä ja olentoja, tuollaisia puistoja ja paikkoja lisää kiitos. Lapset tarvitsevat virikkeitä ja materiaalia mielikuvitukselleen, miksi emme myös me aikuiset :) Vyötiäinen on valloittava!

    VastaaPoista
  2. Satunnaisuudesta satumaisuuteen on vain puolen kirjaimen ero... B-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la