Siirry pääsisältöön

Katutaidekävely Bristolissa: Nelson Street

Huomaan Bristolin turisti-infon ikkunassa lapun opastetuista katutaidekävelyistä. Lähtö tunnin päästä! Kipitän lähtöpaikalle College Greenin päähän, mistä Wherethewall.comin katutaideopastus alkaa.
Oppaamme on John National, joka kertoo tutustuneensa kadun toiselta puolelta löytyvän teoksen Well Hung Lover taiteilijaan eli legendaariseen Banksyyn silloin, kun tämä tuli teininä mukaan Bristolissa aloitettuun, uraa uurtaneeseen nuorten taideprojektiin. Ikkunasta roikkuva yllätetty rakastaja on yksi Banksyn tunnetuimmista töistä Bristolissa.
Laskeudumme rappusia katutasoon. Cretin Crew teki huiman hienon työnsä rottahahmoineen Banksyn sabluunatyön alle elokuussa. Tämä on kunnianosoitus Banksylle, joka on myös käyttänyt rotta-aihetta. Seasta löytyy ronskien rottien lisäksi myös banksymainen sabluunahahmo.
Just Robbin Banks... Seinässä lentelevät sadan punnan setelit... Työn päälle ilmestyy tiettävästi jotain uutta lokakuussa 2013.
Edessä on Nelson Street, joka on todellinen katutaidegalleria: See No Evil. En uskokaan että näkisin täällä mitään kovin pahaa. Ryhmän etenemisvauhti tipahtaa olemattomiin, sillä on pysähdyttävä jotakuinkin muutaman metrin välein.
Olen kävellyt samalla kadulla aiemminkin, mutta tuota työtä en ole edes huomannut, vaikka sitä ei ehkä uskoisi! Jotain muuta uskomatonta: ElMac teki äitiä ja lasta kuvaavan työn kahdessa yössä, kuudessatoista tunnissa, jäähdytetyllä maalilla.
Welcome to Bristol! Tats Crew New Yorkista lensi vuonna 2011 Nelson Streetille ja teki tämän erästä tunnettua mustavalkokuvaa mukailevan työn 5-6 tunnissa. Violetissa maisemassa on tietenkin Bristol.
Tats Crew'n työn yläpuolella kerrostatalojen seiniä koristavat toiset jättimäiset työt: puolalainen taiteilija M City on ottanut vasemmanpuoleiseen maalaukseen jujuksi risteilyaluksen dekonstruktion - sopii tietty tähän merenkulkijoiden kaupunkiin. Sabluunatyön valmistelu vei viikkoja. Nick Walker puolestaan on paikallinen katutaiteilija, jonka työ Vandal - liituraitapukuhemmo lorottamassa maalia on hauskan ristiriitainen. Vandaalin tekemisen apuna käytettiin heijastusta vastapäisestä rakennuksesta.
Pujahdamme kapean holvikaarikäytävän läpi viereiselle kadulle. Yllä kaareutuva kattokin on hienon maalauksen peittämä. Nämä ovat hieman perinteisemmän näköisiä maalauksia. Merimies näin käy merta päin, hiiuli-hei! Huiii! Merihirviö!
See No Evil - aivan uskomattoman hieno katugalleria! Koukkauksemme viereiselle kadulle tuo meidät Duel of Bristol-työn äärelle, johon sen pitkälti klassiseen tyyliin toteuttama Conor Harrington jätti ihan tahallaan viimeistelemättömyyttä. Ovathan graffitit aina vain vandaalien työtä... Ei kyllä ihan siltä näytä?! Osaamisesta ei taaskaan ole puutetta. Kadun toisella puolella on seinässä - tasapainon vuoksi? perinteisempi tägigraffiti.
Palaamme toisen upeasti maalatun holvikaarikäytävän kautta takaisin Nelson Streetin puolelle. Vastapäisen rakennustyömaan aidat estävät menemästä lähemmäs koko ensimmäisen kerroksen seinäpinnat peittävää valtavaa TCF Crew'n taidonnäytettä, johon ovat osansa tehneet porukan eri taiteilijat. Riemastun kun tunnistan heinäkuussa tapaamani, toisaalla seinämaalausta tehneen Dicyn työn jäljen ihan itse - nuo säteittäiset valosuihkut! Maalauksista löytyy useita eri tyylejä ja yksityiskohtia, tekijöistä riippuen. Xenz on täydentänyt omaa taivas-osuuttaan mm. perhosilla ja linnuilla, Feek on työstänyt maisemaa. Nämä eivät todellakaan ole mitään töhryjä. Paris on sittemmin työskennellyt mm. Coldplayn kanssa...
Elämän puu versoo harmaasta betoniseinästä. Lucy McLauchlanin maalauksesta voi tehdä monenlaisia tulkintoja; siitä tuli jopa sen verran valituksia (erityisesti naisilta) että hyvä kun se sai jäädä paikalleen.
Barcelonalaisen Aryzin ruutupaitainen susi kelluu polvillaan toisen kerrostalon kyljessä. Kun mietin, miltä nämä muuten ylitylsät rakennukset näyttäisivät ilman huippuhienoja taideteoksiaan, melkein puistattaa. Olen todella aidossa katugalleriassa! Stik on maalannut viereiseen tornitaloon valkoisen tikku-ukon, tyylilleen uskollisena.
Jopa betonirappusten alapinnalta löytyy taidetta. Tämän tekijä jää tuntemattomaksi, sillä John-opas kävelyttää ryhmää jo eteenpäin eikä ehdi pysähtyä kaikkien Nelson Streetin katutaideteosten äärelle.
Mikä on oikea tie? Which is the right way? Katutaideteoksia on oikeasti kaikkialla.
Miltähän lienee SatOnen taiteilema rakennus näyttänyt alkujaan? Nyt eri Marvel-hahmojen tunnistaminen seinästä on hupaisaa puuhaa. Huudahtelemme tunnistamiamme hahmoja oppaalle, kun hän pysäyttää meidät muraalin eteen. Batman ja Superman, aivan oikein.
John-opas kertoo, että läheisestä hostelista löytyy mielenkiintoinen katutaiteilijan tekemä työ ihan sisätiloista, mutta emme poikkea sinne. Pixel Panchon futuristinen liskolintu poseeraa tiiliseinässä kuin keikistellen. Ai että sen tekemiseen meni pari päivää? Apua!
Alkaa jo lähes hengästyttää. Roan seinän kokoinen mustavalkoinen, urbaani kettu halailee häntäänsä. Taiteilija maalasi sen seinään vapaalla kädellä 2012 vain kuudessa tunnissa. On ihan käsittämätöntä, miten nopeasti katutaiteilijat työskentelevät, jos kuulemamme aikamäärät teosten synnystä pitävät paikkansa. Miten kukaan voi maalata näin upeita töitä niin nopeasti! Vasempaan alakulmaan on jätetty tagi protestina ihan muusta syystä: DBK viittaa Dirty Bristol Kids-porukkaan, joka on jättänyt taginsa moniin toisten töihin. Eivät satu olemaan tästäkään työstä yhtä viehättyneitä kuin moni muu.

Ai että jatketaan tästä matkaa? Katutaidekiintiö ei kieltämättä tullut vieläkään täyteen. Seuraavana Stoke's Croft!

Bristol Street Art map

Kommentit

  1. Wow, miten hienoja! Uskomaton tuo vauhti millä niitä syntyy. Harmitus, että muut sotkevat (taggäilevät) toisten töitä. Kateus se vie tätä maailmaa näköjään avoimissa taideympäristöissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huimaa tuossa on se, että osa todella hienoista töistä maalataan tietäen, että ne elävät todennäköisesti sellaisinaan vain hetken, tai hyvällä tuurilla pidemmän aikaa. Ja sitten on tietenkin erikseen ne työt, jotka maalataan tahallaan tai vahingossa peittoon, eri syistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…