Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Siltavalaistuksia

Iltakävelyn aika. Käännän askeleeni Mattilanniemeen, sillä järven rannalla on mukava kävellä mihin vuodenaikaan hyvänsä, ja sieltä voin jatkaa mukavasti matkaa joko pienelle tai pidemmälle kävelylenkille. Sitä paitsi Mattilanniemestä Ylistölle johtava kaunis kävelysilta on aina kiva ylittää. Jatkanko Rantaraittia Ainolan suuntaan? Vai Jyväsjärven jäälle? Hmm.
Otan mietintätauon kiertämällä Korkeakoskenlahden ja palaan sittenkin takaisin Mattilanniemeen. Kun astelen rantaraittia pitkin kohti satamaa ja Lutakkoa, tulee mieleen että Vaasankadulle johtavaa, Rantaväylältä nousevaa siltaa ei tule juuri ajatuksella katsottua junasta, autosta tai edes kävelyltä (rannan kävelytieltä se jää vähän puskien taakse), mutta tämäkin ylitysväylä on yksi Valon kaupungin valaistuskohteista.
Vahvasti on kaarteet kuorrutettu väriloistolla! Siispä vauhtia kannattaa joskus hidastaa ja jopa pysähtyä näkemään sillan muodot esiin tuova valaistus. En ole montaakaan kertaa kävellyt tätä alhaalta lilahehkuista siltaa Vaasankadulle, mutta kohta tulee sekin tehtyä.
Matka jatkuu Hannikaisenkatua pitkin seuraavalle valosillalle. Sinisen valon kylmä kajo
Kilpisenkadulta ratapihan ylle kohoavalla kävely/pyörätiesillalla on epätodellinen. Sillan kaaren muoto tuo mieleen flyygelin.
Jos Harjun vesitorni ja Laajavuoren mäkihyppytorni ovatkin keskeisiä Jyväskylän maamerkkejä, niin sellaisia ovat myös sillat. Erityisesti Kuokkalan silta, joka tosin on minusta paljon kauniimpi katsella kuin kuunnella. Jalkamiehen tai -naisen korviin käy nimittäin sillalla ajoittaisen tuulen lisäksi myös liikenteen pauhu aikamoisena mölinänä, joten talvisin valitsen ehdottomasti Jyväsjärven ylitykseen hiljaisemman jään, jolta sitä paitsi saa katsoa hienosti valaistua siltaa alaviistosta koko matkan.
Kuokkalan sillan alla on aina muistettava käydä tervehtimässä Seppo Uuranmäen keinujaherraa, vaikka hän hieman karmaiseva onkin. Palttoo pitäisi olla miekkosella päällä näillä keleillä.
Sillan alitettuani pysähdyn toki Lutakon rannassa myös Kari Alosen lasi-kivi-kuutiolla, joka hehkuu salaperäistä valoaan. Mietin aina, millainen suljettu maailma Kajo-kuution sisäpuolella on.
Kierrän Lutakon rantaraittia pitkin ja nousen Schaumanin linnan vierestä Heikinkadulle. Jospa kulkisin vielä Tourulan maisemissa, Kinakujan kävelysillan kautta. Pakkasillassa sinervä, kylmyyttä korostava valaistus tehoaa vielä paremmin kuin lauhalla kelillä. Kun katson sillan värivaloja, muistelen vieläkin kaiholla syksyn 2013 mielettömän hienoa Joen varjot -valo-musiikkielämystä Tourujoella, jonka Kari Kola oli taikonut kaupunkilaisten iloksi, osana Valon kaupunki -tapahtumaa. Sellaisen kun saisi kokea vielä uudelleen!

Kävelyetäisyydellä olisi vielä ainakin pari piristävää siltavalaistusta, Äijälänsalmen silta sekä nelostietä huristavien iloksi lähinnä jäävä, Vapaaherrantien-Laukaantien risteyksen liepeillä olevan sillan värivaloiloittelu. Pakkanen nipistelee sen verran, että jätän niiden moikkaamisen kuitenkin toiseen kertaan.

Kommentit

  1. Olen asunut Jyväskylässä ja jotain tuttua paikkaa etsien löysin blogisi. Mukava katsella vanhoja seutuja uudestaan hyvin kerrottuna ja kuvattuna! Harmittaa kyllä, etten itse älynnyt käydä kaikissa näissä paikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siispä tervetuloa takaisin tutkimaan kaupunkia lisää paikan päällä :)

      Poista
  2. Jyväskylässä olen käynyt,mutta en näin kaikissa paikoissa,joten kiitos retkeilystäsi taas kerran,mukavaa lukea näinkin ja samalla vähän olla mukana niinku virtuaalisesti!...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos löytyy jotain uutta tälläkin tavalla.

      Poista
  3. Kuokkalan silta on tullut tutuksi monien kuvaamana, mutta hyvä kun esittelit lisää valaistuja siltoja. Sininen valo näyttäisi sopivan paremmin lumista maisemaa vasten kuin tuo violetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, olen ihan samaa mieltä sinisestä väristä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la