Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: tammikuinen Kivelänranta ja katutaidetta

Viimeinkin valkoista! Toki vain ohut kerros, mutta Viitaniemen Kasinonmäellä näinkin pieni määrä tekee ihmeitä maisemalle. Lumi peittää nurmikkoa jo sen verran, että innokkaimmat ovat voineet laskea mäkeä Stavangerin puistossa. Minne lähtisimme kävelemään?
No tietenkin Tuomiojärven jäälle, nyt kun jää todistettavasti kantaa! Lunta on naurettavan vähän; sen verran, että siihen jää jälkiä, mutta se ei upota pyöräilijöitä, kävelijöitä tai luistelijoita. Ja silti näillä lumilla voi jopa hiihtää! Ainakin jos osaa luistelutekniikan. Kävelemme Viitaniemestä kohti Kivelänrantaa, lähelle avantouimareiden saunaa, ennen kuin nousemme rantaan.
Aina kun kuljen nykyään Kivelänrannan nimellä tunnetun alueen maisemissa, joko rantapolkua tai täällä metsän suojissa, mietin millainen alueesta tulee sitten joskus, kun kaava toteutuu ja upouudet rakennukset muuttavat maiseman lopullisesti. Tarkkaa tietoa rakentamisen aloittamisesta ei ole, mutta erityistä huolta kannan entisestä piha-alueesta, joka on Tuomiojärven ja vanhan Saarijärventien välissä kuin unohduksissa. Salainen, villiintynyt puutarha, missä jäljellä on vielä lipputangon runkokin. Mitä tarinoita tänne kätkeytyykään?
Vanha omenapuu kantaa vielä hedelmää syksyisin; siitä ovat todisteena yhä edelleen puun latvaoksissa roikkuvat omenat. Jänikset ja linnut ovat käyneet aterioimassa pudokkaita omppupuun juurella vielä äskettäin. Voi kun tänne jätettäisiin uusien talojen keskelle palanen menneisyyttä, johon eivät kuulu siirtonurmi ja suorat, asvaltoidut piha- tai puistokäytävät tai turvahiekka.
Entäpä nämä urheat, iäkkäät lehtikuuset? Varjeltukoot ne moottorisahoilta ja motoilta, jääkööt muistoksi menneestä ajasta. Kaikkien puiden ei kuulu kasvaa viivasuorin rungoin, tylsissä rivistöissä, vailla muhkuroita. Entäpä tuo läheinen nuorempi koivikko, joka niin helein värein hehkuu keväisin...Onkohan se tuhoon tuomittu?
Käännymme metsiköstä ulos astuttuamme takaisin Kivelänrantaan, jonka menneisyydestä Tuomiojärven leirintäalueena muistuttaa vielä mm. alueen keskellä oleva rakennus, jossa sijaitsi muistaakseni kahvila ja keittokatos. Tönön kyljessä on melontaan keskittyvän Tavinsulka-yrityksen tunnuskuva. Sekä muutama graffiti, joista tunnistan heti muuallekin taiteilleiden kavereiden kädenjälkeä.
Saarijärventielle päin katsovassa takaseinässä on hilpeä Meloiloa-teksti, joka viittaa kanoottipooloon keskittyvään melontaseuraan
ja viereisessä seinäpalasessa toistuu Tavinsulka, tällä kertaa tekstinä, eikä kryptisempänä kuvana. Tuo pyylevä vihreä otus ei kyllä muistuta vähääkään tavia, pikemminkin sammakkoa.
Tämä tägi taitaa olla ihan tuoretta tavaraa, vuodelta 2014. Pahoitteluni tekijälle, mutta nämä ovat usein niin taiteiltuja kirjaimia, että en uskalla tehdä varmaa selkokielistä tulkintaa!
Sivuseinän taideteos (2013) ei sen sijaan tulkintoja kaipaa. Tuntematon muotokuva.
Graffitien tähtihetki leirintäalueen ex-katoksessa on itselleni tämä sini-pinkki naamanvääntäjä. Saman tekijän kädenjälkeä löytyy todella monesta paikasta ympäri Jyväskylää, joten olisin ollut suorastaan ihmeissäni, mikäli SBF ei olisi käynyt myös täällä. Teos kuuluu sarjaan Äkäiset jyrsijät (itse antamani nimitys), josta olen koonnut kuva-arkistooni jo kohtuullisen kokoelman irvisteleviä, vahvahampaisia eläinhahmoja. Tässä tämänpäiväinen katutaidenäyttely.
Siitä onkin hyvä suunnata katse takaisin luonnonkauneuteen, joka aukeaa ex-leirintäalueen rinteeltä Tuomiojärven suuntaan. Mars takaisin jäälle, puhtaasta pakkaspäivästä nauttimaan!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…