Siirry pääsisältöön

Kivelänranta nyt, Jyväskylä

Kivelänranta sijaitsee Jyväskylän keskustan pohjoispuolella, Taulumäen ja Löylyjoen välissä. Koska Kivelänrannan alueella oli aikanaan Tuomiojärven leirintäalue, ajattelen itse sitä aina ensin "entisenä leirintäalueena". Kuvan vasemmassa laidassa häämöttää rivitaloalue Löylyjoen pohjoispuolella, keskellä olevassa metsikössä on joskus kauan sitten ollut talo pihapiireineen. Leirintäalue oli metsikön oikealla puolella ja jatkui kuvasta vielä oikealle, kaupungin keskustaa kohti.
Lähde: Jyväskylän kaupungin kartta
Karttakuvan keskellä rantaan kaartava katkoviivatie on peräisin leirintäalueen ajalta. Laajimmillaan telttailualue ylsi sinne saakka, mihin 1970-luvun lopussa rakennettiin Priimuksen hotelli- ja ravintola-alan oppilaitos sekä ravintola.

Kivelänrannan suunnitelmat ovat edenneet siihen vaiheeseen, että ensimmäisiä kerrostaloja aletaan rakentaa rantamaisemiin. Jos vielä haluaa kuljeskella alueen metsikössä ennen kuin puita alkaa kaatua ja rakennustyömaa on konkreettisesti näkyvissä, kannattaa lähteä nopsaan liikkeelle. Ainakin alueen ensimmäistä asuntokorttelia markkinoivan havainnekuvan perusteella maisema muuttuu melkoisesti harvemmaksi puustoltaan. Kaavakartassa (2011) alueen suunnitelmista kerrotaan enemmän taustoja.
Kävin itse äskettäin parina iltana kävelyllä Kivelänrannan alueella haikeissa tunnelmissa, painamassa mieleeni, miltä maisemat siellä näyttävät vielä ennen kuin puut alkavat kaatua ja rakennustyömaan aidat estävät kulkemisen. Saarijärventien puolella oli jo muutamia aitoja ja kaivantoja, mutta mäelle johtavalle polulle pääsi vielä hyvin kulkemaan ja maasto näytti koskemattomalta.
Polun vasemmalla puolella näkyvä koivikko on aina ollut kauneimmillaan näin keväällä juuri silloin, kun ensimmäiset lehdet puhkeavat.
Vastaan alkoi kuitenkin tulla konkreettisia merkkejä siitä, että rakentaminen on oikeasti alkamassa: sinne ja tänne oli tökätty pystyyn merkkikeppejä, joissa oli kirkkaan pinkiksi maalatut päät selityksineen, kuten talo B ja mikä nurkkaus. Uusien rakennusten paikkoja siis.
Minulle rakkaimpia puita alueella ovat komeat, vanhat lehtikuuset, joita nyppylällä vielä kasvaa viitisen kappaletta. Ainakin toistaiseksi.
Muutama näistä lehtikuusista on selvästi iäkkäämpää sorttia, niinpä odotankin kauhulla, mitä niille tapahtuu kun rakennustyömaa alkaa jyllätä. Lehtikuusien kyljessä ei ollut sentään maalimerkkejä, mutta huolestuttavan lähellä oli kuitenkin merkkikeppejä, jotka antoivat ymmärtää että rakennuksen kulma tulee olemaan vaarallisen lähellä. Jos nämä lehtikuuset kaadetaan, toivon vain, että rungot päätyvät joko pitkospuiksi tai puusepän käyttöön. Eivätkä kenenkään takkapuiksi.

Lehtikuusten takana, Palokkajärven puolella, oli useita kuusia valittu maalimerkein. Selitys lienee: kaadetaan.
Tuomiojärven puolella oli myös merkitty useita puita maalimerkein. Rannassa kulkevan Martti Korpilahden polun yläpuolella on vielä paikalla sijainneen asutuksen jäänteitä: vanhan lipputangon jalka sekä entisen navetan tai talon kivijalkaa.
Vanhasta pihasta on jäljellä vielä marjapensaita, yksinäinen omenapuu ja korkeaksi kasvanut pihakuusi.Viimesyksyisiä, lintujenkin syömättä jättämiä omenoita lojui vielä maassa. En koskaan onnistunut osumaan paikalle silloin kun puusta olisi yltänyt poimimaan syömäkelpoisia omenoita.
Mietin, saako rannan tuntumassa kulkeva Martti Korpilahden polku pysyä ennallaan, rakennustyömaasta ja tulevasta asuinkorttelista huolimatta. Toivottavasti.
Kanoottivajalla on näin viileiden vesien aikaan vielä hyvin hiljaista... Sen sijaan avantouimareiden saunalla oli iltauinnilla muutama avovedessä uiskentelija.
Olisikohan sittenkin ollut kivempi, että Kivelänrannan rakentaminen olisi aloitettu tästä avarammasta alueesta eikä metsiköstä? Leirintäalueen entisellä huoltorakennuksella ei tunnu olevan enää mitään käyttöä, vanhat pienet leirintämökit myytiin ja siirrettiin uusille omistajilleen jo useita vuosia sitten.  Toisaalta tässä pysyy näin pidempään avara maisema ja oleskelutilaa vaikka kesäisille piknikeille, jahka talveksi uinahtanut nurmikko vaihtaa värinsä vihreäksi. Minulle jää kuitenkin ikävä Löylyjoen puoleista metsikköä sellaisena kuin se oli ennen rakennustyömaata.

Kommentit

  1. Tällaiset kaupungin rakennusuutiset ovat menneet ohi, joten ihan kiva tietää mitä tapahtuu. Tosin tuo Kivelänrantakin on itselleni melko vierasta aluetta. Kauniin maiseman saavat tulevat asujat omakseen. Mietin, että tallentaakohan kukaan näitä uusien asuinalueiden ennen ja jälkeen kuvia? Kamerassasi on varmasti arvokasta kulttuurihistoriallista materiaalia esim. Keski-Suomen museolle. Itse harmittelen, etten ole kuvannut kotipaikkakunnan muutosta, nyt kun sinne on muutamien vuosien sisällä tupsahdellut talo ja rakennus jos toinenkin eikä maisema näytä enää samalta kuin omassa nuoruudessani.
    Kylläpä sait minutkin haikeaksi tulevasta maiseman muutoksesta, vaikka en ole koskaan paikalla käynytkään! Luonnon muuttaminen ja raivaaminen tuntuu aina niin peruuttamattomalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisema on todella tuolla todella hieno ja Tuomiojärven maisema ihanan hiljainen, kun sillä järvellä ei saa päristellä kuin sähkömoottorilla - ero Jyväsjärveen on kesällä huima.

      Turhan harvoin sitä tajuaa ottaa kuvia "tavallisista" maisemista, vaikkapa katunäkymistä, pelloista tai metsistä ennen kuin koneet jo jylläävät, kaivannot syvenevät ja uutta on tulossa tai ehtinyt jo tulla tilalle. Yksi oma aarteeni on valokuva entisen kotitalon edessä auenneesta, horsmien valtaamasta pellosta, joka sittemmin rakennettiin täpötäyteen.

      Kivelänrannan maisemissa on liikkunut kyllä porukkaa paremminkin kameroin varustettuna (myös silloin kun itse siellä kävin) joten sitä maisemaa ovat useammatkin taltioineet, vähintään kotialbumeihin.

      Poista
  2. Haikeaksi vetää mielen.
    Täällä metsähallitus kaataa metsiä, jäljelle jää vain runnottua aluetta, ei paikoin sitä ns. suojareunusta vaelluspolkujen viereen. Ikävää katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsänhoitoa ja hakkuita voi tehdä monella tavalla. Suojareunus polkujen vieressä olisi aina paikallaan - ja kunnollinen sellainen eikä muutamaa hassua puuta. Olen itse kulkenut vaelluspolkua, jonka varrelta oli ihan kaikki pantu matalaksi (ja kaikki paitsi polkukiviin maalatut reittimerkit tuhoutuivat samalla) , mutta kuulin jälkeenpäin, että sillä alueella oli raivattu isosti myrskyn kaatamia puita.

      Hvitträskissä muuttui maisema äskettäin, kts. esimerkiksi http://paivanbyrokraatti.com/2015/05/02/pb-hvittraskin-tuho/.

      Poista
  3. Jepjep, itsekkin paljon tuolla alueella metsässä liikun joko jalan tai maastofillarilla, ja alkaa olemaan tilanne se että mannisenmäki on karsittu puista ja polut sieltä tulee varmaan häviämään, ja sitten seuraavaksi tämä tuomiojärven rannan metsä, pitää siirtyä pohjoisempaan että metsäpoluille pääsee. Vaan näin kai se on kaikkialla että kehitys kehittyy, mutta voisi kuvitettella että täällä pohjolan perukoilla olisi tilaa rakentaa siten että asujille jäisi sinne tänne kaupungin lähistöllekkin metsäalueita, mutta ei näköjään vaan asutus pitää vetää niin tiukkaan pakettiin että sinne ei metsää sijaan sovi...harmin paikka...Mutta hieno blogi, ja hyvä että olet kuvannut nämä maastot ennen niiden häviämistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mankolassa pitkään kaikkien ilona ollut rantapolku jäi muutaman omarantaisen tontin katkaisemaksi, vaikka Tuomiojärven ympäri on edelleen suunnitteilla kiva kiertoreitti, joka ei olisi asvalttiura, vaan saattaa sisältää jopa pitkospuupätkää.

      Mannisenmäellä piti minunkin käydä tallentamassa maisemia ennen näitä viime hakkuita, mutta valitettavasti se jäi tekemättä. Toivotaan että Haukanniemi säilyy rakentamattomana, jotta luonnontilaisempaa, ei-puistomaista metsää olisi vielä lähellä kaupungin keskustaa, muidenkin kuin autoilijoiden helposti saavutettavissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la